Huikeeta, aivan huikeeta. Parasta paikanpäällä on oikea sanapari kuvaamaan tilannetta, missä kamppaillaan MM mitaleista. Ei voi sanoin kuvailla, mitkä fiilikset jylläsivät mielissä eilen Lahden MM hiihdoissa, kun yhdistelmähiihdon mitaleista kilvoittelivat maailman parhaat hiihtäjät. Karttulan Urheiljoiden järjestämällä mainiolla ja mainiossa seurassa, käytiin Lahdessa Lauantaina eikä turhaan. Niinpä, linjaautossa ompi tunnelmaa, linjaautossa matka katkeaa ja noin 50 urheiluintoista kannustajaa meitä oli ja paikanpäällä 35 tuhatta lisää. Makkaraa ei kannattanut jäädä jonottamaan eikä mitää muutakaan purtavaa, sen verran oli jonoissa pituutta, mutta minä olinkin varautunut omilla "eväillä". Kun taas tuommoiset ihmismassat kisojen starttien välillä ei liikahda ihan vaivattomasti, siis tarkoitan hetkessä. Siispä miesten kisaa katselinkin sitten loppuosaa maastossa.
Krista Pärmäkoski nappasi mahtavalla hiihdolla ensimmäisen henkilökohtaisen MM mitalinsa ja ainoastaa turskamaan mahtinainen Marit Björgen oli nohevampi. Krista toteutti tinkimättömästi suunnitelmaansa, mikä pitikin siihen viimeiseen inkkarinousuun asti. Siinä Marit kimmahti hiukan irti ja mitalit olivat jaettu. Ruotsin Kalla pokkasi sen himmeimmän, vaikka kompuroi itsensä välillä nurin..
Muut osasivat kompuroida jo lähtökiihdytyksen jälkeen ennen maastoon pääsyä ja siihen joukkoon kuului myös Suomen Matinsalo. Kalevan Kisojen vuoden 2013 kultamitalisti 800m juoksusta ja lukuisista junnumestaruuksista lopullisesti hiihtoon siirtynyt nuori nainen tuo varmaan paljon iloa Suomelle hiihdolle tulevina vuosina. Kun taas muut Suomen naiset olivat sillä omalla tasollaan,eivätkä pystyneet niinsanotusti virumaan parhaimpaansa.
Miesten kisa sai ainakin minun niskakarvat nousemaan pystyyn. Ei niinkään sen takia, että Heikkisen Matti ei kestänyt vauhdissa, eikä se että Lari Lehtonen hiihti hyvin, eli teki supersuorituksen. Vaan se, että tuossa inkkarinousussa minun vanhat valvojan silmäni näkivät jotakin sellaista, mitä en haluaisi nähdä murtomaahiidon suhteellisen pitkällä matkalla. Siinä mentiin nimittäin viimeisellä kierroksella kärkimiesten osalta kovenpaa, kuin srintissä kärjen osalta ja matkaa oli jo tehty 29km ja koko ajan miltei punaisella. Eikö näiden huippujen roppa kehitä missään vauhdissa happoja, mitkä hillitsevät edes uskottavasti menoa. Jokainen voi lukea rivien välistä, mitä tarkoitan, enkä ala tämän enempää tästä asiasta avautumaan, mutta jospa ne joskus meille tavan tallaajille aukeaa, kun aikaan menee riittävästi.
Tämän päivän parisprintti oli osiltaa tragikoominen. Naisten sprinttipari Niskanen/Saarinen hiihtivät kykyjensä mukaisen hiihdon, eikä siitä jäänyt mitään hampaan koloon ainakaan jossittelemisen mielessä. Miesten kisa oli sitten sitä ihtiään. Ja tästä kisasta puhutaan pitkään ja myös jossitellaan. MUTTA, kohtalon sormi, eli yläkerrasta ei tullut nyt apuja, niin kuin kävi Sotsissa. Nyt vain kävi toisin päin ja Suomi oli kärsijä, sillä selvä kulta karkasi Iivon ja Iiversenin pystypainiin takasuoralla, missä Iivo yritti takaa junttaotetta ja saikin molemmat rähmälleen. Venäjä ja Italia kiitti ilmaisista mitaleista, mutta Suomi sai kuitenkin lohdutus pronssin. Kuka tai kumman vika tuo takasuoran kaatuminen oli on tässä vaiheessa jo toisarvoinen asia, mutta minä en henkilökohtaisesti usko, että Iiversen tahallaan tukki Iivon tien olipa sitten vitutus miten isoa tahansa. Näkeehän tuo hidastetustakin, että ENSIN Iiversen katsoi, että Iivo on takana samalla ladulla ja SAMASSA päätti heittään sisäladulle aavistamatta Iivon jo tehneen niin ja rytinä oli valmis. Ei olisi puuttunut kun Italia Ja Venäjä oli tullut samaan nippuun, niin nitropurkit olisi monelta avautun välittömästi. Niin tuntui käyvän muutenkin, kun minun puhelin alkoi piristä heti hiihdon päätyttyä.
Tulevana super keskiviikkona tullaan näkemään Iivon mahtisuoritus. Mies on aivan kauheassa iskussa ja kun Venäjän pojallekkin alkaa löytymään lopulta rajat, sekä Norjan pojan punttikin alkaa tutisemaan on kisat vasta alkaneet. Niin ja Kristan toinen henkilökohtaine mitali tiistaina on aika selviö näillä näkymin. Ja löytääkö Puolan Kovalzyk vielä mitalivauhdin perinteisellä tiistaina, sekin on mielenkiintoista seurattavaa.
Mutta mitä enemmän mitaleita,sitä parempi, eli murtsikan uskottavuuden kannalta. Eli inkkarinousussa ja sen päällä seisovalla päälliköllä eli humujen humulla on nyt kaksi sulkaa päähineessä näiden kisojen osalta, mutta ei se vielä päällikön päähineeltä näytä:)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.