Muukalaislegioonassa on opetettu ja opetetaan edelleen, miten mies tapetaan paljain käsin. Taitohan se on sekin ja tietyissä tilanteissa varmaan ihan tarpeellinen apu. Mutta Suomi panee paremmaksi. Täällä tämä tietosomeyhteiskuntalegioona on onnistunut tappamaan jopa ilman käsiä urheilutapahtumien ydinasian. Paljonkohan hehkuttivat ja jakoivat esim. Facebookissa menneitä Puijon kisoja sivustoillaan, mutta mikä oli sen teho. Vanhaa kouluarvosanaasteikkoa käyttäen tulos on 4- ja kun jakajina oli arvatenkin henkilöt, jotka itse eivät vaivautuneet paikanpäälle, vaan katsoivat lähetystä ällöpuhelimen välityksellä tai töllöstä ollen kaikki yhtä suuria häviäjiä, kun kisaorganisaatio yleensä, eläköön tehoton seurustelukerho Facebook, tälle peukutan, kun ei toimi, niin ei.

Puijoa ennen kisatut Salpausselän MM esikilpailut todistivat saman asian. Vaikka kisat käytiin viikonloppuna, niin kuin kilpailujen tulisi aina ollakkin ei kansaa saatu houkutelluksi paikalle. Aikoinaan jopa Leppävirran legendaarisissa ilta hiihdoissa 70 luvun loppupuolella oli kansaa ahtautunut hiihtobaanan ja kisaalueen reunamille paljon enemmän kuin tänä päivänä yleensä eikä niiden mainostamiseen tarvittu mitään seurustelu/itsensäjulkaisu sivua. Itsekkin olin muutamana vuonna mukana ja kiva oli lykkiä Mietaan ja kumppanien seassa oma hiihto. Taktiikka oli yksinkertainen, alussa niinpaljon kuin pääsee ja lopussa mitä jaksaa. Eikä paluttelu ollut huipuillakaan mitää urheilujuoma/limu linjaa, vaan aivan muunlaiset metodit, mikä varmaan aiheutti seuraavana aamuna hiukan pään jomotusta.

Olen sitä mieltä, että ei se saa olla siitä kiinni, että pitää tai täytyy olla oma maan huippuja(kansainvälistä kärkeä) mukana, jotta saadaa ihmisiä katsomoon. Tässäkin asiassa on Suomi neito on pudonnut puusta. Pitäisi ottaa oppia muista isoista urheilumaista, missä tullaan kannustamaan ja nauttimaan kilpailuista tuomasta tunnelmasta, eikä ainoastaan oman maan kilpailijasta/joista. Kyllä minun mielenkiinto riittää tulla seuramaan muitten maiden huippuja lajista riippumatta, jos ja kun ei satu olemaan sillä hetkellä omissa kansainvälistä menetystä janoavia urheilijoita.Kun esim. Puijo on hakannut päätään seinään viimeiset 15 vuotta organisoimalla huonosti kanssa vetävät kisat (viimeksi monttu oli täynnä hyppelykisoissa Toni Niemisen aikaan) olin paikalla, niin mikä neuvoksi?. Valheella ei ainakaan pitkälle pötkitä. Viikko-Savo julkaisi väittämän, että väkeä olisi ollut jopa 3000 henkeä Puijo tapatumassa, että ohhohhoijakaa!.Minun silmäni eivät valehtele ja jos joku seurasi hyppelykisat vaikka töllöttimistä, oli montunpohjalla korkeintaan 300-500 henkeä.

Muistan oikein hyvin ne isot puheet ja toiveajattelun Kojonkosken suusta koskien Puijon isoa mäkeä. Mikahan oli se primus motor, jonka toiveita aikanaan kuunneltiin, kun iso mäki päätettiin rakentaa. Moderni mäki katsottiin tuiki tarpeelliseksi, jotta Suomen mäkitaso pidettäisiin kansainvälisellä tasolla. Mäki maksaisi myös itseään takaisin, kun huippumaiden hyppääjät leireilisivät Kuopiossa alvariinsa. Näin ensimmäisinä vuosina tapahtuikin, mutta kauaa ei mennyt Nikkolan avaushypyn(mäen korkkaus), kun alettiin sorvata HUMUTUSTA, missä päällepäsmärinä "pienine" palkkoineen Kojonkoski toimii ja mäen taso alkoi laahata, ollen tänäpäivänä yhtä syvällä kuin minä pahimpina aikoina, eli ojan pohjalla.

Niin, olihan ne aikoja ennen. Nuorena poikana muista kauan sitten Puijon kisat vuoden huipputapahtumana. Kolmipäiväiset sellaiset. Ohjelmaa ja lajeja riitti ja aina oli täysi tupa.Suomalaisesta metsäkansasta on tullut urbaaneja kaupunkilaispehmoja, kun ei enää jaksa laiskuuttaan ulkoilmatapahtumia lähteä seuraamaan,tai ainakaan talvella, kylmähän siellä tulee.

Omat jutut. Vaaka heilahti ekakerran sitten vuoden 90 ihan kelpo lukemiin, siis pizza ja muut lisukkeet alkavat tuottaa toivottua tulosta. Tästä on hyvä jatkaa kohden totaalista???

Karkauspäivä, joillakin onnekkailla on syndet vain kerran neljässä vuodessa:)