Sebastian Coe oli aikaansa edellä juoksijana. Hän oli myös äärettömän perusnopea, ilman sitähän ei voi pärjätä kv. mittelöissä 800m juoksussa. Sir Coen tulokset kestävät vielä tämäkin päivänä vertailun. Mutta Seb oli myös kestävä, testijuoksuna talviaikaan 15km hujahti 45 minuuttiin vaativalla mäkisellä reitillä. Perushitaasta ei saa tehtyä kovin nopeaa, mutta perusnopeasta saa kyllä tehtyä kohtuu kestävänkin, mutta se vaatii TYÖTÄ.

Toinen esim. Anne Mari Sandell oli naisjuoksun tien näyttäjä Suomessa, kaikkensa peliin laittaen oleskeli mustien naisten kanssa talvet savimajoissa, syöden samaa evästä kuin muut. Oli utelias mittaamaan kykynsä myös henkisesti ja tulokset sitten puhui puolestaan. Jos nyt verrataan tämä hetken suomalaisten naisten Erikson, Lehtinen tuloksia vitoselta kymppitonnilta tai maastosta, niin Sandell oli valovuoden edellä, vaikka olikin äärettömän perushidas edellä mainittuihin naisiin nähden.

Jos siis perushidas pystyy optimaalisella harjoittelulla ratakympin kiertämään naisen sarjassa 31 ja osia aikaa, herää kysymys, mihin yllettäisiin perusnopean kohdalla, jos harjoiteltaisiin RIITTÄVÄSTI ja OIKEIN. Tämä asia on ollut hallinnassa muualla maailmassa jo kauan, mutta edelleen jostain kumman syystä täällä ei ymmärretä edes perusasioita. Tästä harjoitteluasiasta on tullut tai tehty Suomessa suuri mysteeri, joka on saanut aivan väärän suuntalinjan kun harjoittelusta puhutaan, ollaan ajauduttu perusasioissa jokin sortin ihmeelliseen ja mystiikkaa sisältävään salatieteeseen, mitä normaali kestävyysharjoittelu ei missään nimessä ole.

On totta, että lapsesta asti kun on tottunut (joutunut )liikkumaan paljon on peruslähtökohdat kovempaan harjoitteluun paljon otollisemmat jo murrosiässä, tätä rakoa ei saada kiirehtimällä takaisin, vaan on annettava aikaa kehittyä pitempää, siis luotava pohjaa. SUL puolelta ja nimenomaan kestävyysjuoksun päävalmentaja Tommy Ekblom sanoi muutama vuosi taaksepäin, että jos Helsingin EM kisoista ei tule menestystä juoksuissa, niin hän tulee esittämää liitolle ulkomaista valmennusapua. No ei tullut menestystä Helsingissä, eikä valmennusapua ulkomailta, HUMU ei siis halua panostaa tulevaisuuteen, koska silloin vaarantuu oma palkkatulo. Tätä asiaa ei esim. HUMUSSA ymmärretä, tai ainakaan Kojonkoski ei voi sitä ymmärtää, Rion olympialaiset ovat kuulema se ensimmäinen mittari, jossa punnitaan muutostyöryhmän onnistuminen. Niin nurinkurisesti toimii Suomalainen urheilun byrokratia, palkka juoksee Rioon asti herroilla ja vielä sen jälkeenkin, vailla tulosvastuuta, mutta itse tuloksen tekijä pudotetaan kovin herkästi ulos tukijärjestelmästä.

Ei yleisurheilussa ja varsinkaan pitkissä juoksulajeissa voi kiilata edes Suomen huipulle pysyvästi, saatikka maailman huipulle murrosiällä, niin kuin esim. MÄKIHYPYSSÄ. Suomalaisen kestävyysjuoksu suurin ongelma on raha, sitähän kyllä on, mutta mistä ja miten sitä saadaan ja millä lailla se kanavoidaan, siinä on uudelleen järjestelyn paikka. Suomen urheiluliittoa on turha huutaa apuun se on nähty, johtajien huippupalkkoihin ne menee.

Yksi lahjakkaimmista nuorista urheilijoista Euroopan mestari Oona Kettunen on nyt tulevina vuosina kovan tilanteen edessä, koska  pitää päättää, tyytyäkö tähän tasoon, vai yrittää tosissaan murtautua maailman eliittiin, lähestyessä naisten ikäluokkaa. Tämähän tarkoittaa silloin Sandellin jalanjälkien seuraamista ja suksien vaihtamista Kenian ylänköihin talviaikoina, silloin kaikki on mahdollista. Kahden viimeisen vuoden aikana Oona kehittyi huimasti, juoksee tänään esteitten kera siihen aikaan, mihin kykeni sileällä kaksi vuotta sitten, tämä oli se 17 vuoden harppaus, ensimmäinenhän on 13 ikäisenä ja se kovin harppaus tapahtuu sitten noin 21 ikäisenä, olettaen tietenkin, että sitä pohjaa on tehty nuoresta pitäen, niin olen ymmärtänyt. Mutta jos nyt jäädään Suomeen opiskelujen ehdoilla ja jatketaan hiihtelyä, niin kehitys ei onnistu.  Riski sinällään, koska Suomalainen kestävyysurheilija tai minkä lajin edustaja tahansa, pudotetaan välittömästi apurahoilta siinä vaiheessa kun vamma tai jokin muu vastoinkäyminen romahduttaa väliaikaisesti tulostason vaikka vuodeksi, siis juuri siinä vaiheessa, kun tukea tarvittaisiin.

Yleisen sarjan menijöistä miehissä on yhdellä ainoalla asenne kohdillaan, koska luotto omiin kykyihin on tulevaisuutta ajatellen huipussaan. Jarkko Järvempää on jo muutaman vuoden panostanut täysillä, väliin on tullut keskinkertaisijakin suorituksia, mutta niin niitä tulee mustillekkin miehille. En tiedä, mikä on SUL panostus rahallisesti Jarkkoa kohtaan, nähtävästi nolla, mutta mistä löytyy tämänkaltasija itsensä likoon laittajia lisää, siis KAIKKI peliin systeemillä. Onko sitten niin että HUMUSSA ajatellaan puolen tunnin kympin alittajista tyyliin, että kun ei panosteta nyt kunnolla, niin eipähän tarvitse sitten uran jälkeenkään huolehtia..

Ja tämä on se SUURIN syy, miksi nuoret urheilijat eivät uskalla keskeyttää, tai vähentää esim. opintojaan urheilun takia. On pelko pudota tyhjän päälle, urheilu-uran jälkeen, ja kun SUL ei velvoiteta auttamaan siinä vaiheessa. Näitä urheilijoita on paljon vähemmän, kuin kunnan työntekijöitä, joiden palkanjuoksu ei katkea jos vamma keskeyttää työnteon, joten organisaatiota kuuluisi velvoittaa auttamaan uransa lopettaneen urheilijan elämää myös jatkossa. Suomessa on paljon lahjakkaita juoksijoita, aivan yhtä paljon kuin aiemminkin on ollut, mutta jos miehet juoksivat ennen 28 ja puolen aikoja 8h työpäivän ohella, niin minne se usko ja intohimo harjoittelua kohtaan on hävinnyt. Mukavuuden halu on nakertanut fyysistä uskallusta kokeilla rajojaan.

Ja lopuksi harjoitteista, monikohan TÄMÄNKÄÄN piirin nuorista 18-21 vuotiaista on kokeillut talviaikaa peruskuntokaudella ylipitkää,menemällä lenkki vetelin jaloin ja tankki tyhjänä läpi ja mieluummin kerran viikossa. Olen kuullut sanottavan, että ei siitä ole mitään hyötyä, väitä että siitä sitä vasta hyötyä onkin ja roppa/kehittyvä kunto kiittää. Tälläinen harjoitus oli aikoinaan itsestään selvyys, siis mennä rasvoille kunnolla, kyllä niistä palautuu, kun malttaa seuraavat päivät ottaa maltilla. Ja toinen väittämä ja harhaluulo on ettei TV kovaa tarvita kerran viikkoon peruskuntokaudella. Ei VK aluetta kehitetä tonnin tai kahden vedoilla, millä yritetään korvata yhtäjaksoinen kova, näillä kahdella harjoituksella on suuri ero, joilla molemmilla on oma tarkoitus. Suomijuoks uuteen nousuun!!!!! milloin siihen antaa SUL mahdollisuuden:)