Mennyt puolitoista viikkoinen ei ole ollut mitään herkkua se enempi urheilun kuin muidenkaan asioiden suhteen. Tai taitaa tuo muu asia heijastaa haluttomuutta(voimattomuus) tehdä ulkoliikuntaa. KYS on taas tullut tutuksi, mutta ei oman, vaan äidin suhteen, joka on loppusuoralla tämän elämän suhteen. Jos isäukko reilut 10 vuotta sitten lähti kunniakkaasti liki seisovilta jaloilta, niin muori loppuaika on ollut yhtä kitumista, mutta sitkeä kun on, niin ei suostu periksikään antamaan. Massiivinen sydän infrakti on syy, ensimmäisestä hiukan lievemmästä selvisi muutama vuosi taaksepäin mutta tämänkertainen taitaa olla liikaa, tai ainakin tohtori on sitä mieltä. Joten kun seuraavan kerran kirjoittelen se ei ole kovinkaan urheilupainoitteinen. Kevyttä ja lyhyttä ulkoilua olen toki tehnyt tämän ajan ja se saa nyt riittää, muuta kun en jaksa, koska on tuossa omassakin ropassa nyt jotain meneillään, mitäkö, voi kun tietäis:(