Kovin muuttuivat aikoinaan nuo keliolosuhteet kesken maantiejuoksukisan. Olikohan 93 tai 94 kun kirmattiin kuin varsat kevätlaitumille lappurinnassa tuolla Vehmersalmen Jussin juoksussa. Se kisa oli Pohjois-Savon perinteinen maantiejuoksun kevään korkkaus ja kisan alkuajoilla se oli samalla todella kovien ukkojen kokoontumisajo. Kisan nimi tuli Vehmersalmelaisesta Juhani Holopaisesta, joka oli todella kova kestävyysjuoksija. Mutta ihan ensimmäiset henkilökohtaiset kisat Jussin kanssa tehtiin sukset jalassa aivan nassikkana. Niin se oli aikaa, kun Okkolat, Rytköset, Holopaiset, Mutaset, Vartiaiset, Tiilikaiset ym. ja niitä oli paljon, saapuivat joka kevät mittaamaan talven aikan tehty työ samalle lähtöviivalle ja sama tahti oli myös naisten sarjassa. Myöhempinä vuosina sekin kisa alkoi kuihtua kokoon kuin syksyn lehti, mikä lopulta sitten puusta, eli kisa lopetettiin, niin kuin monet muutkin perinteiset hyvät kisat.

Itselläni oli kunnia saada osallistua noin puoleenkymmeneen starttiin kisan historiassa, tai saattoihan niitä olla hiukan useampi. Tämä luminen otos jäi mieleen kelin haastavuuden suhtee. Startin hetkellä keväinen upea keli ja alla kuiva asfaltti. Lehdet versovat jo pientä lehteä puihin ja tienvierustat hakivat jo vihreää väriä. Mutta kesken kisan alkoi tulla ihka oikeaa lunta ja ihan maahan asti, eikä ihan vähän. No siitä kisasta tuli "kuka kaatuu useiten" kisa. Juoksukengiksi kun tuli valittua vielä niken sen ajan maraton tossa, minkä pohjassa ei kovin kummoisia kuvioita ollut, niin ne oli sanan varsinaisessa merkityksessä varsinaiset kusiluistimet. No aikaahan siihen 14km lenkkiin tuhrautin aika paljon ja kaatumisiakin ihan riittävästi, oltiin maalissa ainakin kaikkensa antaneita.

 

vehmeri%203.jpg

Samoille vuosille sattui myös juostavia kelejä. Erään kerran sain kokeilla Pesosen Yrjön kanssa vauhtikestävyyttä, eikä kumpikaan päässyt helpolla. Ykän meriitit tietää kaikki, jotka ovat Suomalaista kestävyysjuoksua seuranneet, mutta kyseisenä vuonna Vehmersalmella hän oli vielä keskenkuntoinen akillesvamman jälkeen, mutta myös erittäin motivoitunut nousemaan uudestaa Suomalaselle maraton huipulle. Kupletti juoksussa oli se, että heti lähdin pitämään vauhtia ja kaikki muut alkoivatkin jäädä. Ykä riippui peesissä koko matkan ajan ja kilometri ennen maalia sai ykän jäämään pienellä nykäyksellä noin 20m. Mutta vielä se sieltä rimpuili muutama sata metri ennen maalia rinnalle ja muutaman sekunnin ohi. 

vehmeri%202.jpg

Älkääkä kuvitelkokaan, että minulla on joku leikekirja omista tai muiden juoksuista. Ei ole eikä tule, mutta kyseiset jutut sattui silmään. Kun kävin vanhalla työpaikalla (Niiralan Uimahalli) eräs ilta. Siellä uudet uinninvalvojat olivat saaneet jostain käsiin vanhoja käyttöpäiväkirjoja. Sinne oli eräs kollega teippaillut sivuille nämä jutut aikoinaan.

Omat. Lauantaina maastopyörä 2h, toissapäivänä juoksua 2h sisältäen 3x1500m+2x1000m+lyhyiä mäkiä muutama+muutama 100m kiihdytys. Eilen 2h sauvakävelyä Puijo ja tänää kevyt mattohipsintä 50min ja huomenna,pakko tunnustaa, vielä kerran vesille, kun lupaavat siedettävää keliä.