Vuoden ensimäinen vamma on tosiasia,ei päässä,vaikka minun kapeiden hartioiden välissä sijaitsevassa virranjakajassa,tai paremminkin virranjakajan kannessa, on aina ollut jonkin asteinen vamma,tai näin minulle on kerrottu. Tänä aamuna,hyvin levänneenä,läksin tekemään hienoon kesä- aamuun,tuota 3-4x4km harjoitusta,eilen mittaamalleni tien pätkälle,20min verrat alle ja menoksi,ensimmäinen 4km veto kulki kuin siivillä,olin siis palautunut tuosta torstai päivän hevosen leikistä,joka siis kesti tuon 4,30h. No, siinä pitkän palauttelujuoksun aikana ei ollut mitään kummempia tuntemuksia ja toisen vedon kimppuun, tuskin olin ehtinyt juosta kuin 20m, niin vittumainen vihlaisu,kävi oikean pohkeen ulkosyrjään ja se harjoitus oli siinä,eikun nenä kohti kotia,jonneka oli matkaa noin 4km ja nyt kävellen, tai nilkuttaen.

 Miten näin pääsi käymään,no ei näitä auta murehtia,on näitä sattunut ennenkin ja yleensä ne tulee tai iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta,kaikista kovimpien harjoitusten aikana,ilman yhtään sen kummemmin varoittamatta,puhun siis JUOKSU HARJOITTEISTA, enkä kuntopyöräily seurustelusta.Tämä tarkoittaa taas sitä, että tuo maailman paskaisin urheilulaji täytyy ottaa korvaavana harjoitteena mukaan kuvioon,seuraavien 2 viikon aikana,vähän niin kun pakosta ja Lasse suurikin sanoi aikoinaan osuvasti ,ettei pakolla ja väkisin tekemällä mitään tule valmista.Jokatapauksessa, olen tällähetkellä kuin 65kg norjalaista lannoitetta ja helvetin lyhyellä sytytyslangalla