No nyt mennään jo asiaan, missä kahdella menestynyneellä kestävyysfanaatikolla on hiukan näkemyseroja. Harri Kirvesniemen julkaistu kirja jakaa mielipiteitä nykyajan nuorten hiihtäjien harjoittelusta, hyvä niin, sillä siitähän viriää keskustelua ja kannanottoja hyvinkin laajalla linjalla. Toni Roposella on eri näkemys kuin Hartsalla nykynuorten kestävyysharjoittelusta, mitä hiihtoon tulee. Toinen on itse henkilökohtaisen MM kultamitalin hiihtänyt ja toinen on taas valmentanut jonkin valmennettavistaan henkilökohtaiseen MM kultaa.  

Lopulta kaikki tämänkaltainen väittely on kuitenkin turhaa, koska tälläisellä vuoropuhelulla ei saavuteta sitä, mitä halutaan. Toisaalta hiihtoharjoittelun vertaus Suomen ja Norjan välillä on täysin epärealistinen, koska nyky aika ja osiltaan koko mennyt aika näiden kansakuntien liikunta identiteetti jo lapsesta asti on aivan erinlainen. Se on kuin Afrikan maiden kestävyysjuoksu, missä lapsesta asti opitaan liikkumaan ulkona ja tekemään pohjaa aivan kuin varkain ja näin ollen voidaankin kiristää ruuvia jo hyvissä ajoin ennen 20 ikävuotta kohden kansainvälistä huippua. Olen sitä mieltä, että jos esim. Suomen kestävyysjuoksijat uskoisivat yhtä paljon itseensä, kuin norjalaiset hiihtäjät omassa lajissaan,tulos olisi paljon mairittelevampi, kuin  mitä se tällä hetkellä on. Ei valkoinen ihminen ole yhtään huononpi kuin musta mies tai nainen kestävyysurheilussa, johan se murtomaahiihtokin osoittaa, siis se, että kyllä niin kestävyys, kuin nopesominaisuus resusseja löytyy. SE kun nyt sattuu vaan olevan niin, että se pohja Suomalaisilla mitä ei olla lapsena hankittu, pitää rakentaa myöhemmällä vaiheella ja kun sitten siihen päälle laitetaan opinahjo, niin yhtälö on täysin mahdoton jaksamiskyvyn suhteen. Onhan näitä todistettuja uuvahtamisia yltäkyllin suomiurheilussa ja ihan lähihistoriasta.

Viikoloppuna hiihdettiin Rukalla mc merkeissä ja Suomen valttikortit Niskanen ja Pärmäkoski ovat hyvässä vauhdissa kohden kauden pääkilpailua. Ei mitään järisyttäviä yllätyksiä murtsikka siis tarjonnut. Ainoastaan Norjan mahtinainen Therese kulkee omaa vauhtiaan ja itse asiassa vieläkin kovempaa, kuin ennen huulirasvaa:)

Viikonlopun KOVIN Suomalainen kestävyysurheiluurheilusuoritus tulee kuitenkin Kuopiosta, missä soutuihme Joel Naukkarinen tempaisi sisäsoudun 100km uuden ME tuloksen aikaan kuusitunti kuusi minuuttia ja rapiat, kirjataan siis tulevan Kuopiolaislääkärin meriittilistaan. Tämä käsittämätön mahtiveto suoritettiin muun kansan ilmeteltävänä lasikaapissa torin laidalla ja kannastusta on kuulemma riittänyt.Sitä sopii jokaisen käydä kokeilemassa miltä tuntuu vetää esim 500m tuota matkavauhtia aikaan 1,50min. Ja Joel on hyvä esimerkki siitä, että harjoitteluun pitää jäädä riittävästi aikaa. Lääkärin luvutkin on mitoitettu 10 vuoden mittaiseksi, normaalin 6 vuoden sijaan.

Omat. Eilen mm. puijolla 2h sauvakävelyä ja tänä aamuna 2h ERRV, eli erittäinrentoarollaattorivauhtia, kuitenkin niin, että molemmat jalat olivat yhtäaikaa irti maasta

Peloittelevat heikoilla jäillä. Oliskohan jo aika.

j%C3%A4%C3%A4t.jpg