Koko talven orastavasti vaivannut akilles äityi hiukan huonompaan suuntaan. Kyse on vasemman akilleksen kiinnityskohta kantaluuhun, minkä bursa on alkanut vaivata, joten pyöräily eri muodoissa on taas ajankohtainen tosiasia. No, onhan näihin totuttu, mutta hiukan se ottaa päähän, koska juuri kun mukavuusalueen juoksukunto alkoi tuntua hyvältä, niin taas joutuu korvaavia juttuja tekemään.Tosin mikä se oli sunnuntaina veivata reilu pari tuntia maastopyörällä, kun kelit oli kohdillaan.

Sunnunta aamulla suuntasin pohjoiseen etupyörän ja vuorelassa kävin kääntymässä viime elokuun kolaripaikalla, siellä olivat myös pitkällä juoksulla Matti H ja Samu M, joita jututin jonkin kilometrin ajan. Hyvin pysyin mukana, kun oli pyörä alla, poikien juoksu ja fiilis loistivat yhdessä kilpaa auringon kanssa, joten toiveikkailta molemmat vaikuttivat tulevaan kauteen, tsemppiä pojille. Oma fiilis on nyt vähän niin ja näin, mutta niinhän se on ollut aina:) iltasella kävin vielä polskauttamassa altaassa, kun muuta ei viitsinyt.

Eilen aamuna laitoin juoksutossut samaan suuntaan, ajatuksella että jalka kestää mitä kestää. Harjoitus oli yksinkertaisesti seuraava, kymppi normaalia peruskestävyysvauhtia pohjoista kohden, eli Vuorelan ramppia ja VK juoksua takaisin sama määrä. Hyvä oli lappaa aikaisin kun ei ollut vielä paljon muuta liikennettä,ei siis pölyt vielä haitanneet menoa. Muutenkin loivapiirteistä nousu/lasku reittiä hyväpintaista asfalttia juosten, missä tuuletkaan eivät haitanneet ei rasittanut jalkaa eikä muutenkaan, iltasella polkaisin wattibikeä 50 min kevyesti.Tänä aamuna sitten hiukan kipeellä jalalla 1,30h ER juoksua.

Jalkapalloseura KUPS ostaa pläjäytti sitten toivottavasti kelpo vahvistuksen, kääntyköön nimi vaikka savoksi Atun Reetu (Freddy Adu) Nyt on kyseessä junioriikäisenä loistanut maailmanluokan tähti, joka on myös päässyt pelaamaan maailmanluokan seuroissa. Hyvä, koska minun kiinnostus heräsi pallonpotkimista kohden ja aijon olla kotipeleissä katsomossa katsomassa mikä on kunto/taitopuoli tämän päivän Kupsilla. Ja parastahan tässä on, että voin antaa risuja ja ruusuja peleistä, ihan itse nähneenä paikan päällä, siis blokissa.

Pitkä mies Vuorekasta lähtee perjantaina Rotterdamiin. Ensimmäinen kuntopiikki on sinettiä vaille valmis, siis kisaa vaille. Maraton on raaka matka, mikä ei armoa anna siinä vaiheessa, kun alkaa tuntua huonolta. Koska jokaisella se vaihe kuitenkin tulee,yleensä kuitenkin 30-35 kilometrin välimaastossa. Se vaihe sitten määräytyy, onko alkuvauhti ollut sopiva vai liian kova. Teemulla on kunnianhimoinen aikatavoite, mitä en kuitenkaan pidä mahdottomana, sen verran hyvin on kovat treenit sujuneet. Vauhtireservi on kunnossa, samoin kaikkein tärkeimmät ydinharjoitukset pitkät 45km juoksut. Päivän parin paskatauti vei muutaman harjoituksen, mutta kaikkein tärkein ominaisuus on kunnossa, nimittäin triatlon aikoina hankittu sitkeys kestää kipua pitkää ja kyky mennä rasvoilla vielä kohtalaista vauhtia, vaikka muuten on täysin loppu. Tämä on asia mitä ei voi KIRJOISTA lukea ja kuvitella tietävänsä, se on itse koettava, eikä sitä voi kokea, ennenkuin on harjoitellut kovaa ja kauan.Se on sitten Teemulle ja koko perheelle seisova pöytä jos se aikaraja alittuu, minkä minulle kertoi. No, on tässä jouduttu tarjoamaan ennenkin seisovia pöytiä:)

Pääsiäinen on lusittu ja Nykäsen 100 päivää kestää,ihanko se raittiiksi aikoo,häh:)