Hiihtokausi pukkaa päälle ja suomalaiset odottavat kiihkeästi päästä seuraamaan maailmancupin kisoja. Kaiken maailman kokeiluja tehdään tänä talvena, tai pareminkin etsitään jotain uutta näin ensimmäisillä jäätikköleireillä, jotakin mitä naapuri ei vielä tiedä ja millä yritetään saada jotain etulyöntiasemaan lähestyttäessä seuraavan kauden Lahden MM mittelöä.
Kaupallistunut mättö murtsikan suhteen kiinnosta toki monia, kun taas monen mielestä hiihto on mennyttä kalua, noin niinkuin mielenkiintoisena lajina. Seefeld 83 ja ensimmäiset luistelutyylillä jaetut MM mitalit toivat suomeenkin sen kirkkaimman. Kari Härkönen Ristijärven Pyry ja maamme laulu. Se oli aikaa parempaa,milloin miehet otsalampun valossa hiihtivät ensilumen pitkiä siivuja lapin pimeydessä, koska siellähän ei tunnetusti luonnonvaloa kovin montaa tunti riitä päiväaikaan. Se oli myös sitä aikaa, milloin yhteislähtöjä ei tunnettu, vaan homma hoidettiin sillä ainoalla oikealla, eli väliaikalähtönä, eikä printeistä oltu kuultukkaan.
Nykyjäänhän homma on mennyt kaupallistuneen bisneksen myötä päin persettä. Hektisesti tässä ja nyt kiireessä eläville ihmisille on pitänyt sorvata uusia hiihtolajeja, eikä lähetysaikaa mielenkiinnosta puhumattakaan riitä enää väliaikalähtöjen seurantaa.Varsinkin pitkät matkat hiihdetään yhteislähtöinä laturetkityyliin, kunnes viimeisillä kilometreillä takajoukoissa tai ryhmän keskivälillä peesailleet kiritykit jakavat mitalit. Ennen ei voinut tai saanut vaihtaa koko suksikalustoa kilpailun aikana, yhdessä suksessa piti olla kisajärjestäjän leima kun maaliin tultiin. Tämän päivän trendi lajin suosion ja näkyvyyden lisäämisen takia on se, että suksia saa vaihtaa useamman kerran kisan aikana. Tämän tapainen toiminta pitkän matkan yhteislähtöineen on suoraan verrannollinen vaikka yhden päivä Tour de Francen päivään, missä lähdetään verkkaisesti sulassa sovussa liikenteeseen ja missä joku ,tai jotkin yksittäiset yrittävät irti huonolla menestyksellä. Loppukiri ja tutut tykit podiumille.
Sitten on tämä perinteisen hiihtotyylin alalaji, mikä on hallitsevana osana, eli tasatyöntö. Tasatyötö ei ole perinteistä hiihtoa, vaan tasatyöntöä ja ruman näköistä touhua, missä ei voida edes hiihdosta puhua. Ja kohta on taas uusi laji, eli tasatyönnön MM kisat ja kun se vielä suoritettaisiin väliaikalähtönä, niin avot.
Lisää innovatiivisiä hiihtolajeja koko kansan hektiseen elämänpyörään voisivat olla, vaikka 30km korvaava yhdistelmähiihto siten, että ensin tasatyönnetään parilähtöinä(perua 60 luvulta)10km, sitten vaihdetaan lennosta kalustoa perinteisiin pitopohjiin 10km ja lopuksi lennosta vapaaseen kalustoon 10km. Tämä vapaan osuus sisältäisi ennen maalia messevän Tourde ski nousun ja toimisi samalla kisan päättävävä loppulaskuna polvet notkahdellen. Kyllä siinä peesarit karisisivat matkalla ja paremmuusjärjestys selviäisi viimeistään loppulaskussa, missä saattaisi tulla vielä yllättäviä eroja, kun lopen uupuneet hiihtoässät eivät pysyisi pystyssä
Niin ja tietenkin sokerina pohjalla voisi penkkiurheilijoita hemmoitella joukkue aika-hiihdolla, missä matkana voisi olla nasevasti 15km ihan millä tyylillä tahansa.Siinähän mentäisiin joka maan mies ja naisjoukkueilla, missä kussakin joukkueessa olisi 6 hiihtäjää. Joukkueen viimeisestä pysähtyisi kello, eli aika. Joukkueet lähetettäisiin matkaan 3min välein ja kun heikoimpia joukkueita tulisi eteen niin sen jälkeen saisi peesata. Siitä syntyisikin koatsojille koko rahan edestä mielenkiintoista seurattavaa, kun kilpailevien maiden hitaimpia hiihtäviä olis sikin sokin letkassa mukana, sekä sotkea parempien joukkueiden meno taktisilla kuvioilla(esim. hidastelu tai kaatuilu) vähän niinkuin pyöräilystä tutut isot joukkuekolarit.
Toissapäivänä oli sunnuntai, vai oliko?, no jokatapauksessa juoksentelin se perinteisen vajaa 2 tuntisen kiihtyvällä lopulla ja illankähmyssä seurailin New yourkin maratonjuoksua netin välityksellä. Sitä minä en ymmärrä, miten joku tai jotkut voivat seurata jotain pyöräilykilpailua jopa 5h päivässä ja monena eri päivänä. Itsellä ainakin tuo 2-3h on jo siinä ja siinä, ettei vaihda kanavaa. Niin tuon verran maanantaina maastopyörää palutellen ja tänään AIVAN HUIKEESSA AURINGON paisteessa maastossa hiljaista hölkkää 1,30h(kesän paras keli sitten elokuun)
Hei hyvä fiilis:) ei tarvitse vielä kaivaa hiihtimiä esiin.Vai käykö niin kuin Haloo helsinki laulunsanoissa, siis kun pokka pettää!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.