Karhumehtuun jälkeen kävi kutsu tuonne Sonkajärven takamaille. Tuttu paikkahan se on jo nuoruusvuosilta, sillä parikymppisenä miehenalkuna tuli Jyrkän kylä tuli tutuksi. Olin puhtaasti silloin työasioissa liikenteessä. Oli silloin semmoinen kuukauden työhuki ja kohteena Laakajärven ja Kiltuanjärven välinen maaston linjaus, mihin piti suorittaa maaperätutkimus tulevaa kanavaa varten.Raaka homma se kesäkuumalla oli, kun vedettiin sen aikaista heijarikairaa pitkin metsiä ja soita.
Se heijarikaira oli semmoinen vekotin, mikä oli noin kolme metriä pitkä. Kolme putkinen, joka asetettiin pystyasentoon niiden putkien varaan. Alapäähän oli ankkuroitu muutaman hevosvoiman polttomoottori ja josta lähti sinkit yläpäähän pyöriviin rissojen läpi takas alas. Alapäähän sinkkinyörit sitten kiinnitettiin 60kg teräspunttiin. Tässä puntissa oli keskellä reikä, minkä läpi pystyasennossa ujutettiin ranteen paksuista kierteillä jatkettavaa tankoa. Kartiokiilat juntattiin tankoon lukitusadapterilla ja punttia lyötiin noin 60cm pudotuksilla. Tavoitteena oli silloin päästä lähinnä peruskallioon ja tutkia maaperän laatua. Se oli aika hikinen 3km korpitaival silloin. Illat sitten kalastelin Nurmijoesta tammukoita ja taishan siellä kaljaakin kulua, kun ei ollut oikein muutakaan tekemistä
Olihan se hommaa ja raskasta sellaista. Koettakaapa esim. kantaa tuota 60kg punttia pitkin suota tai kynnösmetsää aina 50m pätkä kerrallaan, mikä oli se kairauspiste väli. Ja sitten vetää sama tuota kairaskonetta+ kaikkea muuta siihen kuuluva kalustoa. Kylläpä siinä meni takki tyhjäksi kahdelta nuorelta mieheltä aina joka päivä. Mitenkähän muuten kävis jos moista työtä tarjottaisiin nyky älypuhelinhupparipojille:). Laakajärvi
Kiltuanjärvi
Niin. Tuo hiukan kookkaampi susi jolkutteli itsevarmasti vastaan polulla eikä kumpikaan suostunut väistymään, vähän niinkuin Sven tuuva aikoinaan koljovirralla, kun ryssät tuli sillalla vastaan. No siinä nakattiin kauhian pitkät katseet silmästä silmään, kunnes joku rasahdus mesässä kiinnitti hukan huomion. Se riitti, pudottauduin polvilleen tähtäsin ja sako puhui. R.I.P vastustajalle ja kyläkoirat kiittää.
Onnetonta on meikä räpellys ulkoilun saralla. Eilen 1,30h lyllerrystä, mikä sisälsi tuon 8km reipaslyllerrystä 4min/km ihan vaan kuullostellakseni, että kaikki on ok. Tänään maastopyörää 3h ihan vaan huomatakseni, että alkaa olla aika viilee keli ajella pyörällä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.