Kaikki hyvä loppuu ajallaan, puhun siis kesästä, menneessä olomuodossa.

Huuhaa ukkoja on monenlaista ja nämä vanhankansan sääennustajat ovat asteikolla ykkösestä kymppiin parasta a luokkaa, jos vertailuna käytetään ennusteiden osumista päin persettä. Joka ukko oli keväällä sitä mieltä, että tästä kesästä tulee vähintäinkin yhtä lämmin tai kuuma, kuin edellisestä kesästä, missä lämpöä riitti ihan jokaiselle omiski tarpeiksi pitkän kaavan mukaan.

Ei tullut kuuma eikä, edes lämmin ja hellepäiviäkin oli kovin nuukasti. Pahemmin ei olisi voinut metsään mennä vanhojen partojen ennustukset.

Kaikki niin kuin kesälomakin loppuu ajallaan ja huomenna olisi tarkoitus lähteä taas työpaikalle. Miten se loma aina niin nopeaan menee. Olisihan tuota voinut jatkaa pidempäänkin, kun parhaat kalakelit pukkaa päälle. Tuulista on ollut ja se on vaikeuttanut hiukan tuota vesillä meutaroimista. Ja kuivaa myös, kun ei ole muistanut sataa kunnolla ihan maahan asti. Sen on huomannut parhaiten siitä, kun matoja on saanut etsi ihan urakalla lapio pelissä. Mutta kyllä kalassakin olen käynyt aina kun sinne on voinut mennä.

Viime maanaintaina se sitten oli jo lähellä, että ahven record olisi paukkunut reilusti yli kilon, mutta en saanut fisua veneen paremmalle puolelle. 9m vesi ja pohjaongella matosyötillä se nappasi ja alkoi pyörimään tyypillistä vahvapotkuista noin kahden metrin ympyrää pohjassa. Kuitusiima ja vahvan fuorgarbon perukesiiman päässä kolmihaara koukku kyllä kesti sen ahvene hiissaamisen kohden pintaa ja auta armias, kun kädet akoi tärisemään, kun näin mitä oli siiman päässä. En oo edes kuopion kalahallin tiskillä nähnyt niin isoa ahventa, mutta juuri silloin kun aloin rumuta haavia ja hivuttamaan sitä kalaa kohden se ryökäle nyhtäsi itsensä irti. Arvatkaa vituttiko?? no vitutti ja niin tekee vieläkin,niin terapeuttista on kalastus joskus. Ennenkuin se sukelsi syvyyksiin, olin näkevinäni, että se alimmalla punaisella mahaevällään olisi näyttänyt ja vikuttanut minulle niin kuin keskisormea.

Marjassa olen muistanut käydä sen verran, että hillaa tuli sen 30 litraa ja mustikkaa 90 litraa. Eli puolukkaa vaille varmis on tämä marjakausi.

Lenkillä ei ole kovin usein tullut käytyä, kun ei tuo motivaatio ole sitä parasta a luokkaa hikiliikunnan suhteen, vaikka aikaa kyllä on ollut. Laiska mikä laiska ja samaa mieltähän se työnantajakin on ollut viimeiset reilut 20 vuotta.

Vuoden mainoskikka on sitten saatettu Norjan suunnalta koko maailman tietoisuuteen. No se, että Juuhaukki alkaa pikkuhiljaa tylsistymään, eli ei ole motivoitunut harjoitteluu, ajatellen vaikka seuraavia olympialaisia. Ja paskan marjat, sanon minä. Nainen parhaassa iskussa, vailla henkilökohtaista olympiakultamitalia ei ole himmailemassa, vaan paremminkin yrittää höpön löpön puheilla järjestää itselleen henkisen työrauhan seuraaville vuosille, jotta sitten voi järjestää sellaisen rökityksen kilpasiskoilleen, että tuntuu. Tulevina vuosina Theresa tekee sellaisen tilin ei niinkään kilpailujen suhteen, vaan lähinnä sponsorien suhteen, että oksat pois. Mutta sitten kun se henk. kohtainen kultamitsku on saatu isosta kisoista, onkin aika siirtyä tähän pitkien matkojen tasatyöntöön ja siinä Norjan tyttö onkin jo aivan lyömätön.

Niin. Maakuntaviestijuoksu tuolla Karttulassa on tuttuun tapaa lähestymässä. Viime vuonna siellä nähtiin ihan olympia kultamitalisti, eli Iivo ja saapi nähdä toistuuko tänä vuonna kuvio. Syyskuun 14 päivä ja Lauantai on maakunta viestijuoksun ajankohta, missä totuttuun tapaan äänetoistosta vastaavat Joni ja vuoden laiska tittelin saanut minä. Kuulemma kisaaikataulua on rukattu hiukan uusiksi, mutta siitäpä sitten hiukan lähempänä ajankohtaa.Kuitenkin toivomus ja kaino sellainen olisi, että mahdollisimman moni olisi paikalla ja että mahdollisimman lähelle sataa joukkuetta päästäisiin tänä vuonna.

Viikon päästä sitten, minut väkisin viedään Ristiinaan ja puolipakolla laitetaan lappu rintaan ja asetetaan suosiolla takariviin varmistamaan, että jonkin on oltava aina viimeinen. Samaan tapaan, kuin hölkissä aikoinaan Rytkösen Eero vinoili eräälle tämän piirin juoksijalle tyyliin on se kova jätkä tuo beetvortti, eräs Iisalmelainen kestävyysjuoksija. Se kun ottaa alussa paikkansa niin se pitää sen loppuun asti. No sillä kaverilla oli aina tarkoitus jättäytyä viimeiseksi, niin sai pidettyä sen paikkansa:)