Suomen  terveydenhoitojärjestelmä toimii silloin, kun on kyseessä todella vakava sairaus tai erittäin nopea hengen säästävä operaatio. Siitä kymmenen pistettä ja papukaijan merkki tämän yhteiskunnan terveydenhuollolle. Mutta sitten löytyy toinen äärilaita, minkä voisi tämäkin kaupungin terveyshoito hoitaa paljon paremmin.

Viime kesänä oli samaan aikaan alakulo, masennus, mielentila järkkyi, mitkä ovat ilmeisesti kytköksissä toisiinsa ja ajoittaiset paniikkikohtaukset yleensä iltaisin tai alkuyöstä. Nämä olivat seurausta tästä minun "pienestä" terveysongelmasta. Alkuyön pyörä tai  kävelylenkit olivat osa minun elämää, sillä mitäpä sitä piehtaroimaan sängyssä saadakseen unta kun se ei onnistu. Siispä rauhallinen kävely yöllä suomen suvessa on paljon parempi vaihtoehto, kuin panikoidan neljän seinän sisällä. Hermokipu oli aina läsnä, eikä tämän kanssa, tai sen aiheuttamaa syytä tuntunut olevan terveydenhoidolla minkäänlaista kiirettä tutkia, siis sen aiheuttajan syytä. Tein menneenä kesänä oman henkilökohtaisen recordin valvomisen osalta, mikä on nyt tasan viisi viikkoa. Arvatkaapa, paljonko tämäkin asia on tullut maksamaan tähän mennessä kaupungille, jos se lasketaan vaikka sairauspäivinä. Kyllä, tuhansia tuhansia  ja tuhansia, mutta jos heti alussa olisi ollut asiaan ottautuva lekuri työterveydessä olisi asiat toisin.Nimittäin sillä rahalla olisi otettu varmaan sen vajaat sata mangneetikuvaa.

Kun puuhun aletaan kiivetä perse edellä, tulee matkasta pitkä ja tuskainen. Lantion  magneetti ei muka paljastanut mitään ja työterveys olisi antanut asian olla, mutta minä en suostunut siihen, että asia jätetään kesken ja potilas pitäköön kipunsa. Tähän magneettin sai maksusitoomuksen vasta pitkän väännön jälkeen.  Seurasi muutama teatraalisiakin piirteitä muistuttava episodi työterveydessä, mutta niistä en ala kertoilemaan, koska ne sisälsivät vaikka mitä.

Erään kerran, eräs työterveyslääkäri ottautui sen verran, että passitti sähköisellä lähetteellä saman tie kysin päivystykseen, MUTTA. Sielläpä oman aikana odoteltuani, tuli paikalle sitten päivystävä lääkäri, jonkun nuoremman, nähtävästi opissa olevan tulevan lääkärin kanssa. Kyselivät taas niitä näitä, tyyliin taivutteleppa sinne ja tänne, käveleppäs niin ja näin ja lopulta minun siihen astisten lääkärin/magneeti lausuntojen pohjalta määräsi TAAS burana kuurille, moneskohan?. Nuorempi assistentti otti pienen nuijan ja kokeili kopauttamalla polven lumpion alle todetakseen toimiiko refleksit. Vasen ihan ok, mutta oikeassa ei mitään sitten tapahtunutkaan. Totesi vaan että ohoh. Sitten paras. Nuori assistentti alkoi luennoimaan minulle, että ala käymään jossain joogassa ja pilateksessa. Siinä vaiheessa alkoi minun vitutuskäyrä taas nousemaan, johon minä, että ei vittu, ei ole todellista. Minä tulen tänne toivossa että selvitettäisiin syy minun oireisiin ihan oikeesti, kun kerran lähetteen tänne lopulta sain, niin täällä tarjoillaan buranaa joogaa ja pilatesta, Totesin heti perään, että ootteko te ihan oikeesti lääkäreitä, olisittepa nähneet lekurin ja assistentin ilmeen.  

Väitänpähän vaan, että ensin pitäisi selvittää syy oireeseen, eikä alkaa tarjota lääkkeitä ja teorioita mitkä eivät paranna mitään, eivätkä minun tapauksessa edes toimineet kivun lievitykseen. Ei ainoastaan minun vaan monen muunkin kohdalla tilanne on sama. Kitumisen piinapenkki, se kuvaa hyvin tilannetta, mihin ei näkynyt loppua. Tämä käynti kyllä kannatti sen verran, että lekuri lupasi kiireysasteella yksi laittaa magneettilähetteen tulemaan minun kotiosoitteeseen. Lähete tulikin jo seuraavalla viikolla selkärangan mangneettiin, mutta kiire yksi olikin vaihtunut ei kiireelliseen, koska päivystävän lääkärin konsultaatio alan erikoislekurille ei ollut vakuuttanut tätä erikoisihmistä. Erikoislekuri oli päättänyt edes potilasta näkemättä rankamangeetin ajaksi joskus syyskuun loppupuolelle. Ja taas alkoi vituskäppyrä meikäläisellä hipoa taivaita, tai paremminkin avaruutta. Soitin mangeetti ajanvaraukseen ja sieltä tuli heti seuraavana maanantaina uusi aika elokuu 1 päiväksi, johon olin tyytyväinen. Kuvat otettiin ja viikko siitä oli aika Kysin ortopedialle.

Tämä olikin sitten se koko pakan avaava reissu, sillä tämä ortopedi katsoi selkäkuvia ja totesi että ei ne radiologin erikoislääkäritkään välttämättä huomaa kaikkea, mitä pitäisi. Se pyöritteli kuvaa erikulmista ja sanoi, että TÄSSÄ on syy minun ongelmaan. L4-L5 välilevyn pullistuma ovelasti oikealle sisäänpäin, mikä olisi pitänyt näkyä jo laajassa lantion kuvassa. Sitä vaan, että jos lantion laajaa mangeettikuvaa olisi aikoinaan osannut tulkita joku ammattilainen oikein, oli meikäläinen jättänyt joitain asioita kuntoutusmielessä tekemättä. Minun pahaksi onneksi kävi niin, että kuvat eivät koskaan päätyneet kenekään ortopedin katsottavaksi, koska oli heinäkuun alku ja kaikki, siis kaikki asiantuntiajat olivat paenneet kesälomille.

Jotain 3 vuotta taaksepäin minulta leikattiin oikeaa pottivarvasta ja sen jälkeinen juoksu ainakin monen kaverin mielestä on ollut sitä toispuoleista nilkutusta ja arvatenkin tämä oli osittain aikaansaanut tämän pullahtelun välilevyssä, mutta se on vaan minun teoria. Nyt on sitten konservatiivisen kuntoutuksen aika ja varsinkin tuon oikea jalan etureiden voimataso on saatava edes kohtuulliselle tasolle, sillä tällähetkellä se ei ole kuin 20 prosenttia vasempaan verrattuna ja 2cm kapeampi.  

 Siis niin on montaa mieltä kuin on lääkäriä, eikä koskaan kannata luottaa ainoastaa yhden lekurin diaksointiin. Minun kohdalla homma ei oikein pelittänyt, sillä kunta-alan työterveyden toiminta ei vakuuttanut ainakaan minua tässä asiassa. Kyllä tämän kaltaisissa välilevyongelmissa pitäisi korkeapalkkaisten/fysiatrien/ortopedien/osteopaattien ja natropaattien, sekä  lääkäreiden pystyä ongelma toteamaan.Nyt ei kuitenkaan käynyt niin, vaan vasta kolmen kuukauden viivyttelyn jälkeen pystyivät vasta varmuudella asia sanomaan. Jos 7000€ palkalla ei pysty välilevypullistumaa todentamaan, kannattaisi kyseisten henkilöiden hakeutua vähemmän vaativimpiin toimii.

Kunta-alan työterveyden viivytystaistelu yrittää säästää varoja on varmaankin hyvin yleistä, mutta ei kovin hyvää terveydenhoitoa, mihin meillä kaikilla pitäisi olla oikeus. Oikein tekemällä siinä säästyisi potilaan ja terveydenhoitohenkilökunnana turhanpäiväiset sessiot, eli käyntikerrat työterveydessä. Sekä hermot kaikilta edellämainituilta.Ja eritoten säästettäisiin terveydenhoitovaroja, juuri niitä mitä yritetään säästää jahkailulla ja lääkkeitä syöttämällä.

 Tosin kyllä tästä jo tapahtuneesta on se hyöty, että kaikenmaailman hyppykupat, klamydiat herpekset, tippurit, porreleoosit, hivit, reumat sun muut raumat karsittiin pois lukemattomilla verikokeilla. Tosin, tämäkin seula tuli maksamaan ja mitä ei olisi edes tarvittu, jos heti alkuun toimittaisiin oikein, eikä alettaisiin arvaustalkoisiin mikä kestää ja kestää.

Toivottavasti, siis Toivottavasti uuden sosiaali ja terveydenhuoltouudistuksen  myötä saataisiin tähänkin maahan toimiva järjestelmä. Ja työterveydenhuoltojärjestelmään pätevät lääkärit, jotka osaavat HETI potilaan sairaushistoriasta tulkitemalla karsia turhat saikunmetsästäjät ja oikeasti sairaat henkilöt. Sekä arpomisen sijaan, määrätä heti alkuun magneettikuvaukseen, millä saadaan heti oikea diaknoosi tilanteesta.Ja tämänkaltainen toiminta se vasta tuo säästöjä tällekkin yhteiskunnalle. Minun tapauksessa mentiin sen pitkän ja kalliin kaavan mukaan ja näitä tämänkaltaisia tapauksia on tässäkin maassa paljon. Arvosana menneestä ajasta työterveydelle on ala arvoinen 4 vanhan arvosteluasteikon mukaan.

Tänä päivänä oma tilanne on se, että puukolta olen toistaiseksi välttynyt, mutta mikä ei ole lopullisesti pois suljettu. Siis loppulauselmaan ei tähän vaivaan olla vielä kirjoitettu. Sauvakävelyä, pyöräilyä ja sali, aivan sama, kohta on kulkuvälineenä kuitenkin pali:)

Hyvää ja virkistävää syksyä kaikille, huomenna Rasvanki ja kadonneen ahvene metsästys pystypilkillä ja isolla lierolla. Toisessa päässä se on jo valmiina.