Tämänpäivän paljon puhuttu aihe on ystävyys. Jokaisellahan meistä on kavereita joiden kanssa on kiva hengailla, kuka tykkää bilettää kaveriporukoissa kuka taas urheilla porukoissa.Missään tapauksessa en tarkoita Facebook kavereita, koska harva on edes tavannut kaikkia niitä satoja "niinsanottuja kavereita" Pääasia on että on hauskaa yhdessätekemisen meininkiä. Näistä porukoista yleensä seuloutuu meille jokaiselle myös muutama ystävä vuosien varrelta, ihmisten, joiden kanssa viihtyy muutenkin paremmin.Kaveri ja ystävä on kuitenkin kaksi eri asiaa, mitä ei pitäisi sekoittaa keskenään,joten ajan myötä seuloutuu jyvät akanoista. Mutta tosiystäviä ei meillä kellään ole kuin muutama, yksikin riittää.
Kaikki meistä tunnistaa tilanteen, kun pitkään jatkunut kaveruus voi ratketa, eli katketa liitoksistaan jonkin erimielisyyden johdosta, eikä paluuta enää kaveruuteen ole, saatikka ystävyyteen.Ystävyys on lopulta hauras, sitä rakennetaan vuosia, mutta sen voi tuhota sekunnissa,itsekin olen siinä onnistunut. Itseasiassa ystävyys on sitä, että se kestää pienet kolhut, mutta sen ei tarvitse kestää isoja erimielisyyksiä, koska kaikella on rajansa.
Mistä tunnistaa aidon ystävyyden, no ei mistään. Se vain on jos on ollakseen ja molemmat tuntevat sen sisimmässään, eli kunnioitus ja arvonanto. Itse olen kokenut monia menetyksiä tässä ystävä/kaveri piirissä osin oman ja osin toisten arvostelujen tai tekojen seurauksena. Ne kaikki ovat kuitenkin antaneet jotain tavalla tai toisella, sekä ajattelemisen aihetta tuleville vuosille siitä, että oppii tunnistamaan paremmin tilanteita ja ihmisiä, jopa tässäkin ikäluokassa.
Joten, jos sinulla on aito ystävä tai kaksi, olet onnekas!
Juoksuun olen yrittänyt taas ystävystyä, mutta todella huonolla menestyksellä.Paino aiheuttaa juoksuun vähemmän hyvän tunteen, mutta kunhan olen yrittänyt lyllertää. Kävin myös muutaman kerran ajamassa viikolla jäätiellä huikeassa auringonpaisteessa, etsien samalla itseäni, enkä löytänyt. Onneksi oli kunnon nastarenkaat alla, muuten olisin löytänyt itseni, nimittäin jäätienpinnasta, sen verran röpelöön kuntoon on tuo aivan tuosta kotinurkilta lähtevä vaajasaloon jäätie mennyt. Näillä pysyy pystyssä. Raskaathan ne on ajaa, koska kehälle tulee aika paljon painoa, mutta elämä on.
Muutama kaveri oli viikonloppuna kunnostautunut kestävyysjuoksu rintamalla. Hyvin tehty Samu Mikkonen ja Teemu Toivanen, ennätykset ovat aina merkki hyvin sujuneesta talvikaudesta. Ja vaikka Samu ei varmaankaan ole päässyt harjoittelemaan määrien suhteen niille luvuille, kun olisi halunnut, korvasi järkevyys ja lahjakkuus halleissa menestymisen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.