Muutama sana menneistä viikoista. Omasta mielestäni pystyin toteuttamaan kivuista huolimatta se kaiken, minkä olin ajatellutkin, kehittää kykyä jaksaa treenata. Kaksi ensimmäistä lomaviikkoa olivat 15 ja 16 tunnin viikkoja, jotka koostuivat maantiepyöräilystä ja juoksusta, mutta varsinaisia KOVIA harjoitteita en pystynyt juosten tekemään, koska sykkeet olivat jo riittävän korkealla VK alueella juostessa.
Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että pitää malttaa ja jaksaa tehdä asioita mitkä on oppinut hyviksi. Kolmas viikko oli helpompi 13h palauttelu viikko, jolloin oli aikaa myös käydä metsässä useasti, sekä piipahtaa etelä-Suomessa. Tarkoituksena oli huipentaa viimeinen täysi lomaviikko prutaalin kovaan määräviikkoon, siis tämän ikäiselle tarkoitan, nuorempien pitää pystyä paljon parempaan, uskoisin!? Viikko alkoi juhlallisella pitkällä pyörällä, johon otettiin ensimmäisen satasen jälkeen myös vauhtiosioita, loppuviikko menikin sitten näin.
28.7.Su pyörä 6,30h 200km 28,5km/h
29.7 ma. ap. 15km tv kevyt (8x100m) ip. matto 5km kevyt
30.7 ti ap.45min 8km kevyiä kiihdytyksiä ip. 50min 9km kevyt
31.7 ke. ap. 1,55h 24km 3/3 kiihtyvä loppu ip. maastopyörä 2h
1.8 to. ap. 1.05h 12km ER ip. matto 6km ER
2.8 pe. ap. 14km(10x 100m ylämäkeen) ip. maantiepyörä 2h kevyt
3.8 la. ap. 3km tv+10km VK 40min, 4min/km Helppoa+2km verryt (1,20h)
Viikon päättävä Lauantain VK 10km paljasti lopulta sen mitä tavallaan toivoinkin. Vaikka määrä oli tullutkin 20h, siitä huolimatta juoksu tuntui tuolla 4min/km erittäin helpolta ja sykkeet olivat maltilliset 15 lyöntiä vähemmän kuin normaalisti, vaikka lämmintäkin oli 25 astetta, mutta tuulta ei juuri lainkaan. MUTTA JIIHAA!!!mikä parasta, tuo oikea jalka ei enää kipeydy pahasti siitä jalkapöydältä asfaltilla juostessa, totta kai se ilmoittelee lievällä kivulla, mutta ei enää niin pahasti, kuin koko menneen kesän ajalta. Ortopedi laittoi kuitenkin "kiireelliste" joukkoon odottamaan puukotusta tuohon pottivarpaan operaatioon, joten kutsu voi tulla milloin tahansa, koska kyllä se on kuntoon saatava. Mulla on kuitenkin nyt hyvät fiilikset ja toiveikas olen siitä että pääsen vielä ihan oikeesti joskus juoksemaan. Sillä niin kauan kuin jaksaminen on hyvää on myös odottamisen jaksaminen kohtuu hyvää:) :) :) Ja huomenna palkitseva pitkä pyörä! tai jos ei ole lasittunut katse, voi juoksukin tulla kysymykseen kevyenä tietty
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.