Nyt, kun viimeisetkin väsymyksen rippeet fyysisesti ja päänupista henkisesti on jätetty unholaan menneeltä kilpailukaudelta, niin on aika suunnata katseet tulevaan nousujohteiseen harjoittelu/kilpailu kauteen. Ylimenokausi on siis viimeistään nyt ohi, joten kääritään hihat ja aletaan treenaamaan, tätä ajanjaksoa kuvailisin vuoden helpoimmaksi ajanjaksoksi, aina jouluun saakka, koska rytmitys on väljää, vauhdit ovat maltilliset, eikä pitkääkään tarvitse ulottaa 20km pitemmäksi ja muutenkin, kun roppa on levännyt, homma tuntuu nautittavalta, sekä tossu pitävältä aina ensilumiin saakka, niin voiko paremmin olla.
Näin siinä tapauksessa, jos tavoitteet ovat asetettu ensi kesää, jos taas ensimmäinen kuntopiikki on asetettu alkukevääseen, niin kuin esimerkiksi itselläni, mikä on taas seurausta vajaa vuosi taaksepäin ottamastani haasteesta, kuuluu harjoittelun olla tavoitteellisen reipasta, mutta ei kovaa.
 
Mutta miten kuuluisi harjoitella, vastaus on yksinkertaisesti seuraava, ottakaa esimerkkiä maailman parhaista juoksijoista, siis Kenialaisista, mikään ei ole muuttunut ajan kuluessa, eikä tule muuttumaan perusasioiden suhteen, kun puhutaan kestävyysjuoksusta ja niiden harjoitteista, olitpa väljässä opiskelussa, tai helpossa(fyysisessä)työssä, päivän ensimmäinen harjoitus alkaa kello 6.00-6.30 aamulla ja tämä voi olla myös päivän pääharjoitus, jos siis joitain juoksijan alkuja nukuttaa vielä siihen aikaan, voi unohtaa koko juoksuhomman ja siirtyä Sali”bändiin”. Tässä aikaisessa harjoituksessa on kaksi ylivoimaista tekijää, jotka lyö laudalta kaikki loput selitykset ja verukkeet, nimittäin kun katsotte  noita huippujuoksijoita, noita nälkämaan miehiä ja naisia, jotka kuluttavat enemmän kuin syövät, tämäkin on tutkimuksissa todettu, jotka aamu usvassa ja pimeässä, aamu toisensa jälkeen painuvat suuressa ryhmässä, pitkin safannin pölyävää tietä, kohti auringon nousua.
 
Niin, jo pelkkä ulkoinen olemus paljastaa mistä on kyse, nämä rasvattomat ja jäntevät prototyypit on tehty juuri näillä aamuharjoituksilla, kautta vuosikymmenten. Tämä harjoitus kestää yleensä 1,20h ja joka suoritetaan noin 2000m korkeudessa, vauhti on yleensä loppua kohti kiihtyvä, tyhjin vatsoin, kun tämä vedetään, edellisen päivä energialla, niin tällä taataan se että päästään rasvoille ja sitä kautta kehittämään näitä vähiä nopeita soluja kestävimmiksi. Toinen ylivoimainen tekijä tällä aamujuoksulla on se, että se kehittää ASENNETTA(kokeilkaa vaikka) esim. Leena Puotiniemi on hyvä esimerkki oikeasta asenteesta harjoitteluun, työnsä ohella. Päivän toinen harjoitus on yleensä kevyttä palauttavaa juoksua ja joka 3-4 päivä kuntotasosta riippuen, on ohjelmassa erimittaisia vetoja, tai vauhtileikittelyjä, tähän kun vielä otetaan yksi ”kauhi pitkä”30-35km, loppua kohti kiihtyen, niin taas mennään rasvoille ja sitä kautta kehitetään nopeita soluja kestäviksi.
 
Siinä peruspaketti kaikille niille, jotka haluavat kehittyä kestävyysjuoksun lahjamattomassa maailmassa, kun vaan muistaa oman lähtötasonsa tähän leikkiin ryhtyessään, nuoret kovempi kuntoiset jakavat tämän 7-8 päivän jaksoon, kun taas huonompikuntoisten ja veteraanien on suositeltavaa tehdä tämä 10 päivän rytmiin, koska helppoa palauttavaa liikuntaa tarvitaan enemmän, kun nuorempana. KOSKA, jos asenne ei ole kohdallaan, mitä ilmeisimmin tuloksetkaan eivät kesällä ole kohdallaan, tämä kaikki on perusasiaa, pureutumatta yksityiskohtaisemmin mihinkään yksittäiseen harjoitteeseen, mutta jo pelkällä ASENTEEN MUUTOKSELLA, saadaan ihmeitä aikaa. Itse kävin aamulla kello 5,45 asennoitumassa 1,05h loppua kohti kiihtyvästi ja illalla 1h saliharjoitus vähemmän kiihtyvästi. Caramba, kylläpä aika menee, Adios!