Aika muistella menneitä ja tällä kertaa autoja, joita minun on ollut kunnia elämäni aikana ohjastaa ja lukemattomat kerrat nyrkit öljyssä ja rystyset verillä korjatakkin.
Kaikki hyvä alkaa aina ensimmäisestä ajopelistä. Mopoajat jätin suosiolla väliin nuoruudessa ja siirryin suoraan autoiluun.
Ja kuinkas ollakkaan eka auto oli monille tuttu kupla volkkari.Kovi koki volkkari, kun joutui ensimmäiseksi ajopeliksi ja lopulta kampiakseli katkesi loivassa oikealle kaartuvassa mutkassa. Siinä soramutkassa oli sellaista nimismiehen kiharaa, mistä kampiakseli ei oikein tykännyt, kun iski välikaasua ja kakkosta silmään.
Toisena autona oli tämän värinen Opel Kadet. 1,6 l oli koneen teho ja kyllä silläkin kerkesi, jos oli aikaa:)
No, joka pojalla on ollut joskus Lada. Minulla niitä oli kaksi peräkkäin. Tällänen ällä mallin ja sitten 1,3l ässä malli. Ensimainittuun hermostui totaalisesti jatkuvine vikoineen, joten hävitin sen Hermanninrannan rantatäytteeksi, kun sitä aikoinaan alettiin laajentaa ja rakentamaan asuinkäyttöön. Se ässämalli oli jo hiukan parempi ja eritoten sen mimmikipit, eli etuistuimet olivat tosi hyvät, missä tulikin tehtyä kesäöinä vaikka mitä mukavaa:)
Legendaarinen Fiat 125, joka oli varustettu kahdella yläpuolisella nokkaakselilla. Näitä minulla oli kaksi peräkkäin. Oli peli millä ei jäänyt jalkoihin siihen aikaan ainakaan kiihdytyksessä.Näissä Fiateissa oli myös erittäin hyvät mimmikipit.
Neljä pyörää ja loota, helppo purkaa ja koota. Hetken mielihteesta ostin Skodan ihan pieneksi aikaa, koska se oli tarkoitus ajaa Helsinkiin ja käyttää se vaihtoautona johonkin parempaan. Kävi kuitenkin niin, että päädyttiin Tammisaareen ja ryyppäämiseksihän se meni kesäyössä. Joten samalla pelillä tultiin takaisin. Vähäruokainen oli Skoda, mutta kovaääninen ja ihan hyvä muuten.
Tähän 132 mallin Fiatiin sisältyy myös paljon kaikennäköistä kommerverkkiä. Monta muistojenrikasta kisareissua ja muutaman kerran se hyytyi myös kesken kisareissun. Nimitin tätä peliä "hihnasyöjäksi". Se nimitys tuleen nokkaakseleiden hihnapyöristä, mitkä olivat oudosti jakopään hihnaa kuluttavaa materiaalia. Monta hihnaa meni ja erään kerran se jätti moottoritielle kun muutama hihnanpykälä murtui ja jako meni sekaisin, kun venttilin kupit ottivat yhteen mäntien kanssa. No se oli sitten hiukan isompi remppa.
Sitten oli ensimmäisen Toyotan vuoro. Mallia Carina -79 oli luotettava peli ilman mitään isompaa nyrkkien paskaamista. Sen kun tankkasi ja ei kun menoksi. Tais olla kesät 84-86 kun pidettiin yhtä Carinan kanssa, mutta sitten tuli taas eräs nainen ja meidän tiet erosivat C kanssa. Elettiin legendaarista kasari aikaa ja ai että kun oli mahtavaa aikaa, mitä vieläkin muistelee kaiholla.
Tuli turbo Saabin vuoro ja se oli huono veto. Kuski ja moottori kävivät kuumana ei siis hyvä, joten oli aika nopeasti aika vaihtaa menopeliä.Se Turbo oli asennettu jälkiasennuksena, joten ongelmia olisi ollut tiedossa, jos ei olisi toiminut nopeasti auton vaihdon suhteen.
Bensiini vaihtui dieseliin ja autokaupasta lähti mukaan VW golf. Miten voi olla vähäruokainen. Ajoin tämän auton totaalisesti loppu ja taas tuli tarvetta autokauppaan.
Päätin pysyä golffissa, siis puhun autosta. Mutta bensiini versio oli vuorossa ja matka jatkui huolettomasti, vaikka pientä säätöä oli tässäkin pelissä. Kävi kuitenkin niin, että minun elämäni pahimmat koettelemukset on järjestäneet mersut. Se oli tuo Palo-opiston valoristeys Kuopion Petosella, kun mersun ja minun VW keulat kohtasivat noin 50km vauhdissa. Töppäys oli minun, josta muistoksi sain boonuksien tipahtamisen ja helvetin kipet niskat pitkäsi aikaa. Minun auto meni lunastukseen, mutta mersu kesti.
Alkoi toyotien esimarssi. Tuommoinen Carina oli ensin kierrossa, mistä ei ole kuin hyvää sanottavaa. Tai ainakin sinne saakka, kun siitä meni kansi sököksi. Ensin kävi kone liian kuumana, sitten menee kannen tiiviste ja sitten meneekin jäähdytysnesteet ja öljyt sekaisin. Ja lopulta kuumenee auton omistaja,johon apu löytyy toisesta toyotasta.
Tämä ajopeli piti hakea Hämeenlinnasta asti. Kesti ihan hyvin, vaikka aika lahoksi se pohjasta paljastui. Ostaja sille kyllä löytyi, eikä isoista rahoista voi puhua.
Tällä on nyt sitten taivallettu viimeiset kymmenen vuotta ja yhteinen matka jatkuu. Kyllä pitää olla tyytyväinen Japanilaiseen laatutyöhön ja koputus päähän vielä päälle. Juice lauloi aikoinaan, että viidestoistö yö se saapuu painajaisineen ei ole toteutunut ainakaan minun 15 auton kohdalla. Siispä TOY(I)OTA jos et muuta saa.
Loppulauselmana voisin todeta, että autot eivät koskaa ole olleet sieltä nuoremmasta päästä, mutta niin on ollut naisrintamallakin. Mutta aina on hyvä elää toivossa., siis autojen suhteen:)
OMAT. sunnuntai 2h juoksu(10x100m) ja eilen 130km maantiepyöräilyä 30km/h. Kiva liikkua, kun ei ole kiire minnekkään.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.