Kyllä, viikon verran olen nyt sulatellut asioita, joten ei siitä sen enempi. Kuitenkin nämä lähiomaisten pois menot ovat helpompia hyväksyä, koska ne ovat peruuttamattomia ja näin ollen helpompia hyväksyä, kuin esim. avioerot, joidenka tunteiden vuoristorata ja tunnemyrskyven aiheuttamat aallokot ovat PALJON pitempiaikaisia,jopa vuosia kestäviä projekteja ja mihinkä ei ole kuin yksi lääke, nimittäin AIKA.

Ja sitten jorinoihin.Aina kun puhutaan kestävyysjuoksusta, törmätään väistämättä jossain vaiheessa siihen, että aletaan, tai paremminkin asiasta ymmärtämättömät alkavat vertailemaan tuloksia eri ikäryhmien kesken. Nyt kun minullakin alkaa olla jo kokemusta eri ikäsrjoista ja siitä miltä missäkin vaiheessa kova harjoittelu tuntuu ja mitenkä kone alkaa pikku hiljaa yskiä, eli vauhti hidastua, teen oma vankkumattoman arvioni näille saivartelijoille tästä asiasta.

Olen nimitäin saanut kuulla menneiden vuosikymmenten aikana aivan riittävästi näiden urheilusta mitään tietämättömien, eli tekemättömyyksien vertailuja eri ikäsarjoissa. Näiden niinsanottujen tekemättömien liikuntasuoritusten vastapainoksihan, näiden paperitietäjien suu alkaa käydä, koska omat jalat eivät ole kantaneet viimeisien 30 vuoden aikana olleenkaan ei ainakaa minkään urheilusuorituksen arvoisesti. Maassa vedessä tai ilmassa, kaikkialla pätee luonnon laki missä suorituskyky ei riitä vanhalla kalustolla nuorempaa elinvoimaista koneistoa vastaan, niin se menee. Jos puhutaan siitä kovimmasta lajista, missä kuntoa mitataan pelkästään dynaamisella etememisellä, ilman apuvälineitä, kyse on  siis kestävyysjuoksusta,koneen yskähtely alkaa viimeistää 40-45 vuoden ikäsarjoissa. Iän tuoma huonontonut palautuminen, sekä ansiotyön rasittavuus alkavat tehdä kovasta harjoittelusta erittäin haastavan, verrattuna nuoruusvuosien elinvoimaisuuteen, missä vielä pienet ylilyönnit on paikattavissa hyvinkin nopealla aikataululla. Korkea ikä ei anna anteeksi ylilyöntejä,ne kostautuu yhä selvemmin ja sen huomaa kelloa katsomalla, eikä yleensä paluuta ole samalle tasolle, mitä edellisellä vuodella oli.

Superjuoksjoitakin on,jotka klaaraavat läpi liki viidellä eri vuosikymmenellä mainion tulostehtailun, mutta ainahan on ollut yksilöitä, joita ei sovi yleistää normaaliin massaan ja niin niitä kuuluukin olla, koska ne ovat tämän kaiken suola. Yleensä ottaen homma toimii niin, että välivuodet jotka sattuvat tuonne 27-40 vuoden välimaastoon ja missä ei suuremmin panosteta kovaan harjoitteluun, mutta kuitenkin pidetään kunto hyvänä, voivat kasvattaa harjoittelunälkää ja suorituskykyä kilpailuissa yllättävän korkealle tasolle, sitten veteraanisarjoissa. Maineikas Brittijuoksija Paul Evans sanoi aikoinaa osuvasti, että tärkeää ei ole minkä ikäinen kone on vaan se minkä verran sillä on ajettu. Entäpä sitten varsinaiset vertailut eri sarjojen kesken, no sen voi jokainen selvittää, kun googlaa ikäkausi juoksijoiden ennätykset vaikka maantiematkoilta 10 tai 21km juoksuissa. Myös EM ja MM tulokset löytyy, kun oikeat linkit löytyy, mutta sieltä sitten näkee konkreettisesti iän tuoman hidastumisen 35 vuodesta aina viiden vuoden välein tuonne 60 sarjaan asti, siitä etteenpäin hidastuminen on kuulemma vieläkin nopeampaa.

Omasta mielestäni tällä hetkellä kovimmiksi Suomen maantiejuoksujen ikäkausi recordeiksi, nosta esille kolme herraa, joidenka juoksut kestävät vertailun minkä tahansa ikähyvityskertoimen haasteen maantiematkoilla 10-21,1km. Oulun Namikan Jukka Kauppilan sarjan 55M viime kesän 10km ryntäys Muhoksella on vailla vertaa, joka pysäytti kellot aikaan 34.17min, ja voi olla, että tämä ennätys kestää pitkään. Toinen kovis löytyy myös Oulun Namikan riveistä, sillä nimi Olavi Peura ei jätä kylmäksi ketää vähänkin kestävyysjuoksua seurannutta ihmistä. Espanjan maalla, miltei 58 vuotiaana juostu puolimaratonin SE 1.15.56h on käsittämättömän kova ja siten tekemätön paikka ollut jo pitkää kaikille ja ilmeisesti tulee sitä myös olemaan.Ja kolmantena en voi olla mainitsematta Pentti Virmalaisen M45 sarjan SE aikaa 1.10,57, jonka pena kirmaisi Forssan Suvi-illassa. Tämä recordi on kyllä vaarassa erään herran toimesta lähiaikoina ja paikkanan takuuvarma Forssa. Kuitenkin näkisin niin, että kaikki SE ajat sarjasta tai sukupuolesta riippumatta, ovat kovia suorituksia, sillä eihän ne muuten olisi ennätyksiä.

Sanotaan että matka on päämäärään tärkeäpää, aivan, mutta ilman päämäärää ei ole matkaa, joten? nyt kaikki tulos ja vertailu nikkarit tuumasta toimeen ja MATKAA, koska jostain se pitää kuitenkin aloittaa ja jos ei aloita on sitten aivan turha aloittaa vertailemaan. Sanotaankin, että vanheneminen on pakollista ja aikuistuminen vapaaehtoista,mutta tekemättömyys on tietämättömyyttä,eikä tästä olekaan enää pitkä matka tyhmyyteen.

Omaa energiaa olen purkanut menneellä S-viikolla peräti yli sadan juoksukilometrin verran ja hiukan siihen on tullut myös pyöräiltyä. Tehoja en ole kummemmin voinut enkä jaksanut tehdä, enkö edes ajatella, johtuen tapauhtuneista. Toukokuun päätän huomenna kuitenkin hiukan pitemmällä pyöräretkellä, sinne jonnekkin 100-200km välimaastoon