Kuntavaalit ovat ovella, tarjolla yhä kiihtyvämpään tahtiin ilmaista kahvia ja pullaa ja tietenkin hernesoppaa. Tämä katukuvaa peittävien, paljon lupaavien kasvojen taakse kätkeytyy monen laista tarinaa, eikä aina siitä puhtaimmasta päästä. Onhan siellä paljon sellaistakin porukkaa, jotka ihan vaa hupimielessä ja julkisuuden halusta ovat lähteneet mittelemään suosiostaan, tosi valtuutettuja vastaan ja arvatenkin nämä jäävät ensimmäiseksi ja viimeiseksi koitokseksi tällä haavaa.
Mutta kenelle äänesi annat, siinäpä pulma on vähän kuin hyppy tuntemattomaan 39km korkeudesta, kun ei ole ennen tehty, niin täytyy kokeilla. Sama pätee näissä vaaleissa, minunkin ääntä on kalasteltu puoleen (lueeseen) jos toiseen, eräs parhaista päätti lähteä hakemaan toiselle kaudelle valtuustoon, koska on vähemmän tyytyväinen Kaupungin toimintamalliin, tie nousi kyllä pystyy minun äänen suhteen siinä tosi asiassa, että kun ei ensimmäisellä kaudellakaan saanut suutaan auki valtuuston istunnoissa takarivissä, saatikka tehnyt yhtään aloitetta missään asiassa, niin se on kaput. Turha sitä on torilla ja turuilla möykätä epätyytyväisyyttään hallintoa kohtaa, se kun ei kuulu, eikä näy missään, valtuuston istunnot ovat se oikea paikka.
Sitten sporttiin, Vantaalla juostiin ja päivitettiin suomen maratonjuoksun taso, olosuhteet ja reitti olivat olleet hyvät, Suomen oletettu kärkikaarti vain puuttui, nimet Utriainen, Manninen, Järvenpää, Takala, Harjamäki (joka juoksi puolikkaan) sekä muutamaa muuta olisi kaivattu kisaa. Näin oltaisiin saatu selvempi kuva tilanteesta ja eniten ihmetyttää, minne on hävinnyt takavuosien Turun seudun (alueen) ennen niin kova maratonkulttuuri.
Kaikki kunnia kuitenkin kaikille niille jotka olivat kisaamassa, Lewis Korir vei ja muut vikisi, olihan se tilanne enemmän kuin päivänselvä jo ennen starttia, mutta millä ajalla 2,13 ja osat eivät jätä kylmäksi ketään, ei varmaan edes paikalla olleita katsojia. Tämä Lidigön kaksikertainen voittaja juoksi tasollaan, vaikka oikeissa olosuhteissa ja oikein valmistautuneena olisi potentiaalia alle 2,10h jänisjuoksuun, siis maailman luokan tulokseen, aika näyttää sitten milloin SUL vilkuttaa vihreää valoa Lewisille edustaa Suomea arvokisoissa, vai jumiutuiko se sormi punaisen nappulan päälle ikiajoiksi.
Muut mitalistit miehissä ei yllättäneet ja hattua nostan Pohjois-Savon kaksikolle Randelin, Toivanen, koska kumpikaan ei ollut lähtöviivalla niin sanotusti tuoreena. Kuitenkin ihan kohtuu hyvillä loppuajoilla maaliin selvisivät. Randelin on paukuttanut puolimaratoneja kuin liukuhihnalta menneen kauden aikana (varmaan kymmenen) plus muut startit päälle, Toivasella oli taas Tallinnan maraton alla (eli liian lähellä). Naisissa Kykyri hallitsi odotetusti Puotinimen poissa ollessa, eikä Sari Juutin mitali tullut ainakaan minulle yllätyksenä, monelle muulle kylläkin.Vaan tämännäköinen ja tasoinen oli SM maraton mallia 2012.
Omat tekemiset eivät nekään enää yllätä, lonkka ja takareisi meinaa aina välein vaivata, hyvä kun pystyy 120km viikkoon juosta per….., Mutta sunnuntaina ajelin ihan kunnon happolenkin maastopyörällä, aamujuoksun jälkeen iltapäivällä kiersi 2,15h hyvällä sykkeellä keräten kaikki mäet kolmisopen lenkillä ja huipensin lenkin Puijon tornin nousuun hiekkaa pitkin sekä vielä toisen kerran eri suunnasta osin puruja pitkin. Vaan nyt on lentolippu varattu (vain meno) ajankohtaa en tässä ala tilittämään, mutta toivottavasti tulee piiitkäää…….. veto. Adios!
tiistai, 16. lokakuu 2012
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.