Mistä urheilija saa tuiki tarpeellisen avun krooniseen rahapulaan, että pystyy kehittämään itseään yhä lähemmäs kansainvälistä huippua. Asiassa pitää ensin eroittaa kaksi asiaa, eli onko urheilija heittänyt kaiken yhden kortin varaan, eli valmentautuu täyspäiväisesti lajilleen. Tällä tarkoitan sitä, että ei käydä täys/osapäivätöissä, tai opiskella. Vai ollaanko töissä ja yritetään siinä sivussa valmentautua parhaalla mahdollisella tavalla lajiinsa.

Se on selvää, että Suomessa ei pääse rikastumaan ainakaan urheilemalla. Onneksi on kuitenkin poikkeuksia. On rallikuskeja on formulakuskeja, sitten löytyy iso liuta jääkiekkoilijoita, joitain golfpelaajia ja siinäpä se sitten onkin. Pärmäkosken tienestejä en tiedä, mutta tuoskin ne rikastumiseen asti riittävät vaikka ehdottomalla lajinsa huipulla onkin. Samoin on Iivon kohdalla asiat, että kovasti pitää vielä hiihtää ja lajiarvostuksen nousta, jotta joskus voi pitää pidennettyä kesälomaa.

Mutta onhan meillä vielä Mäkäräisen Kaisa, joka tekee tänäkin vuonna hyvän tilin ja hyvä niin. Joka euro on kovalla työllä ansaittu ja ansiot pohjautuu aika paljon kauden aikana tulleeseen menestykseen. Tämä asia ei menekkään niin kuin ameriikkalaisissa elokuvissa tai isoissa jääkiekko liigoissa, missä ansiomestys eli dyffe, eli raha, määritellään jo ennenkuin ensimmäistäkään kiemura tai lämäriä on tehty, eli ennen kauden alkua.Yksilölaji on laji missä ei voi voittaa etukäteen ansioita, eikä varsinkaan silloin, kun menee huonosti. .

Tämä vuoden ampumahiihdon maailmancup naisten osalta meni voiton suhteen kalkkiviivoille. Onhan Kaisa ollut enenkin miltei yhtä tukalassa tilanteessa kokonaskilvan suhteen, mutta ei ihan näin jännäksi asioiden tarvitsisi antaa mennä. Mutta Kaisa näytti jälleen kerran suuruutensa kovassa paikassa, eikä suomen suosituimmasta urheilijasta ole epäilystäkään. Jäljessä tulevat sitten nämä megapalkkaa nauttivat formulapojat. Jättipotti oli luvassa jo Koreassa, mutta sairastelu teki Kaisan suorituksista hiukan epävarmoja, niin fysiikan kuin tressin sietokyvyn suhteen, siinä olisi monelta urheilijalsta mennyt koko loppukautta ajatellen pasmat sekaisin

Jatkaako Kaisa vielä tämän kauden jälkeen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että TOTTAKAI, sillä ei huipulta voi noin nuorena lopettaa, vaikka biolooginen kello tikittää:) Se on kuulkaas niin, että vielä kaksi kautta ja sitten rensselit pussiin ja kohden uusia ulottuvuuksia.

Mitäs muuta, ai niin. Moniko tietää, että Kalajoen kovakasvo M60v. kestävyysjuoksija JUKKA KAUPPILA, josta olen tehnyt aikoinaan myös jutun näille sivuille kävi Madridissa juoksemassa aikuisurheiljaliiton eli veteraanien EM kisoissa kaksi mitalia. Hiukan flussa toipilaana tuli ensi rata kolmoselta pronssia ja 4 päivän kevennyksen jälkeen maastojuoksun 5km matkalta mahtava ja uskomaton kultamitali. ONNEA JUKKA ja KAISA.

Omat. Kävin viikonloppuna tuolla eteläsuomessa. Ei ollut itku kaukana, kun jouduin tilanteeseen minkälaista en ihan odottanut. On nimittäin pikkasen huolta tuon jälkikasvun suhteen. Mutta tämä oli niistä kaikista elämän tilanteista ihan niistä kaikista pahimpia, jos ihan rehellisesti sanon:(. Muuten viikko on alkanut hyvin, sillä tänään eilisen rotex juoksun jälkeen hilppasin 1,30h lenkuran johon siroittelin loppukilsoille 10x100-200m ja nehän kulkivatkin ihan hyvin.Yritä olla niin ja tehdä asioita niin, että en anna mielen masentua tuon menneen viikonlopun suhteen, vaikka kyllä se koko ajan mielessä onkin.

Kuukauden flunssa mikä veti työmoraalin ja fyysisen kulttuurin aika alavireiseksi alkaa vihdoin toivon mukaan korjaantua, tai siitä työmoraalista en enää ole varma. Kaksi päivää töitä ja sitten 6 päivää lomaa, joten arvaatteko, meinaanko asua jäällä kyttäämässä että alkaako se ultra herkkä vapa taipua.Ja varsinkin pitkäperjantaina otetaan ihan kunnolla löysät pois pilkinnän suhteen.