Aikoina, joista blokissanikin olen kertonut, palaan ajassa taaksepäin 90-luvulle ja lopuksi tähän päivään. Olipa kesä, syksy, talvi tai kevät, aina mentiin, milloin missäkin päin suomenmaata työhommissa. Muutaman vuoden ajan minulla oli työkaverina eräs mieshenkilö, joka oli aika pahoin erään uskonlahkon manipulaation tulos, illalla yleensä, ennen nukkumaan menoa, tämä kaveri poikkeuksetta alkoi lukemaan jotain oman lahkonsa kirjallisuutta, siis jokainen ilta.
Muuten, kyllä tämä teki työnsä, tuolla maastossa, eikä yleensä valittanut raskaitakaan olosuhteita, vaikka aika ajoin sai kyllä kuunnella moraalisaarnaa, omasta kielenkäytöstäni. No samat uskonopit oli myös hänen perheessään, elettiin niin sanotusti herran nuhteessa ja kurissa, sekä tavoissa, eikä hänen lapsensa voineet varttua niin sanotusti normaalia lapsuuttaan, eikä nuoruuttaan. Kunnes muutama vuosi eteenpäin, sain kuulla suru uutisen, toinen hänen murrosikäisestä lapsestaan oli päättänyt päivänsä oman käden kautta ja syyksi arveltiin syrjäytymistä, sekä siihen liittyvää ikätoverien pilkkaa hänen uskostaan, sekä kovaa koulukiusaamista, samasta asiasta.
Eipä entinen kollega huomannut, että tässä traagisessa tapauksessa uskonto ei pelastanut vaan tuhosi yhden nuoren elämän alun, minusta tämä hipoo sairaan manipulaation sietokykyä, jota ei voi järjellä selittää. Ristin tai jonkin uskonnon taakse on helppo piiloutua ja hakea lohtua epäonneen tai onnettomuuteen. Vaan pelastaako se, kun on ensin tuhonnut.
Onhan meillä kaikilla muistissa tragedia nimeltään Mika Myllylä, myös Mika kantoi ristiä julkisesti, niin hyvinä kuin huonoina hetkinä, mutta hauraana ihmisenä se ei antanut selviytymismallia Mikalle. Vaikka lehdistä on saatu lukea jotain kuolinsyystä, missä ei kerrota yksityiskohtaisesti mitään, minun mielestä Myllylä kuoli henkisesti jo kauan sitten, tasan silloin kun ero oli lain voimainen ja viimeistään silloin, kun Suvin elämään purjehti toinen mies.
Tavallaan ymmärrän suurhiihtäjän käyttäytymismallin, koska ja vaikka en ole julkisuuden henkilö, tiedän omasta kokemuksesta, miltä ja minkälaisessa sumussa Mika oli ja eli viimeiset vuodet, se on lievästi sanottuna aika vittumainen olotila ja se kestää ja kestää. Tähän eron aiheuttamaan tuskaa, kun sotketaan kuningas alkoholi mukaan, niin koko ihmisen minäkuva muuttuu ja vääristyy ja ajatusmaailma alkaa jauhaa samaa kasettia, kunnes päässä ja mielessä alkaa olla sellainen turta hälläväli asenne, sekä itsetuhoisat ajatukset. Eikä tähän ainakaan Mikaa auttanut se, että alkoi pyöriä väärissä porukoissa, itse olen aikoinaan pyörinyt väärissä porukoissa ja se meinasi viedä aika helposti mukanaan. Ei pidä väheksyä eron aiheuttamaa olotilaa kenenkään, koska siinä ei ole kuin häviäjiä ja suurimmat häviäjät ovat lapset.
Tässä oli kaksi erilaista tapausta, mutta sama ikävä lopputulos, mutta arvelkaa, kuinka paljon on tämänkaltaisia tapauksia ympäri Suomenmaa, siis koulukiusausta ja kun ihmiset eroaa ja siitä aiheutuvat traumaattiset kokemukset, jotkut luovii kuivalle maalle, kun taas toiset hukkuu. No, tämä meni minun kirjoituksissa sarjaan ”surkeaa” mutta koetan loppuvuotta kohti kirjoitella elämänmyönteisimmistä asioista, johonka urheilu kuuluu.