Syksyn perinteinen Pohjois-Savon avoimet maakuntaviestijuoksut juostiin eilen hyvässä syyskelissä. Kiva tapahtuma, mitä ei tullut pilaamaan vesisateet ja kisat saatiin vietyä läpi alkuperäisen aikasuunnitelman mukaan. Kovasti ainakin minä yritin sitä heti alkuun myöhästyttää, pitämällä käsikirjoitukseen kuulumattoman avajaispuheen, minkä olin kirjoitellut muistiin edellisen illan iltavuorossa.
Ja puheen lopuksi sitten vetäistiinkin Reetta Karhusen kanssa oikein kunnolla maammelaulu. Reetta veti korkealta ja minä matalalta. Tämä paikallinen solistikyky esitteli laulu/kitara taitojaan ennen ensimmäistä starttia ja hiukan väliajallakin ja melko varmaa on että ensivuonna sama toistetaan jos luoja suo.
Avoimet oli maakuntaviestijuoksukisat ja Joensuun Kataja oli koonnut muutaman joukkueen mukaan ja muutaman sarjavoitto matkasikin Joensuuhun. Palaute Lehtisen porukoilta oli hyvä itse kisailmeestä. Kuullemma missään muualla ei olla kisatunnelmassa ja järjestelyissä näin hyvin onnistuttu. Ja tuskimpa muulla tälläisiä tapahtumia edes onkaan, tai enpä tiedä??
Siitä tavotellusta 100 joukkueen osanotosta jäätiin hieman, mutta jääpähän hiukan tavoitetta jatkoon. Ja jos viidakkorumpu, eli mainen Karttulan juoksusta kiiriin yli piirin rajojen, tullaan jatkossa näkemään yhä kovempia koitoksia Karttulan ala-asteen Pöröntien maisemissa. Jääskeläisen Jonin kanssa yritettiin pysyä kilpailun ajan hermolla selostamalla sen minkä pystyttiin. Se että onnistuttiinko on jo toinen juttu.
Sitten itse juoksuun. Perinteinen seura eli Kiuruveden Urheilijat olivat saaneet jalkeille peräti 13 joukkuetta. PHS samoin loisti, liki kymmenellä joukkueella ja monta seuraa oli saanut koottua useamman joukkueen mukaan. Tuloksia ja laajempi kisaraportti löytyy varmaankin Team Rane-Sportin sivuilta, mutta kaikki juoksijat olivat tekemässä hyvän tapauhtuman, eikä läheskään kaikki osanottajat olleet niinsanotusti hampaat irvessä vetämässä osuuttaan. Piirin hiihtäjät olivat ilahduttavan suurella joukolla mukana ja osa juoksi useamman lähdön, mikä palveleekin hyvänä harjoituksena ennen ensilumia. Monta kiritaistelua nähtiin monessa eri sarjassa, varsinkin juniorisarjoissa
Ja tietenkin kun oikein kovasta vauhdista puhutaan, niin sitä oli tulleet esittelemään Kuopion Reippaan miesten voittaojoukkueen Vili Holopainen ja Suomen tämän hetken paras tonnivitosen menijä Samu Mikkonen. Raikas ilma, ilman siitepölyjä, aukaisi siis Vilinkin menohalut ja Samulla oli aikaa jopa kesken matkan vastaamaan mikrofooniin minun heittoihin.
Näin siis mentiin tällä kertaa. Niin ja ne omat. No voi voi taas sentään:(
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.