Ennen oli kesät kesiä, ainakin nyt tuntuu siltä. Nuorena pojankloppina, silloin kun viimeisiä päiviä koulunpenkillä istuttiin ja pää meinasi pakostakin kopsahtaa pulpettiin pelkästä väsymyksestä ja vähemmän kiinnostuksesta koko koulunkäyntiä kohtaan. Siitä on aikaa, mutta kun vihdoin kesälaitumille päästiin, tuntui siltä, että joka päivä paistoi aurinko ja nahkakin kerkesi punottaa monta kertaa jo kesäkuun aikana, sekä järvien vedet olla uintikelvollisissa lämpötiloissa. Olihan niitä sadepäiviäkin mutta niitä ei muista, koska päällimmäisinä muistoina olivat nuo hienot aurinkopäivät.

Nykyjään tuntuu olevan kaikki toisin, ei lämpene järvivedet ennen heinäkuuta, hyvä jos sittenkään, hellepäivistä voi vain uneksia, sekä sadetta riittää miltei joka päivälle, kovan tuulen saattelemana. Toivotaan nyt kuitenkin että Heinäkuussa saadaan nauttia oikein kunnon punotuksesta, mikä on korkeiden lämpötilojen ja pitkien pyörälenkkien aikaansaamaa.

Mennyt viikko oli työn täyteinen tuolla sataman alueella. Selkäparka huusi armoa jo keskiviikkona, mutta nyt helpottaa, kun homma on saatettu seuran osalta kunniallisesti päätökseen. Mieleen jäi kyllä tuo Tiistai päivä, jossa esteri muisti olla läsnä koko päivän, eikä se sade ollut mitään tihkusadetta, vaan ihan kunnon rankkasadetta. Niin, eikä urheilua ole tullut sanottavasti, kuitenkin sen verran, että akilles vaati ensimmäisen kortisonpiikin, koska kovin häijyn kipeeksi se muuttui alkuviikon aikana(työ on siis pahaksi):). Mutta mitä sitä turhasta valittamaan, koska voishan ne asiat olla huonomminkin, kun minusta on kysymys, siis minun tuurista. Huomenna Elastista ja Pobedaa, sekä tulevana viikonloppuna,niin?....