Pääsiäisen aika on Espanjassa sama, tai vieläkin suurempi tai tärkeämpi, kuin Suomalaisille Joulun aika. Tämä 45 miljoonainen kansakunta, joista arviolta noin 5 miljoonaa, on enemmän tai vähemmän laittomasti maassa, juhlistaa tätä aikaa hartaasti. Tämä aika merkitsee sitä, että turistin täytyy olla valveutunut kauppojen aukioloaikoihin, sekä julkisiin kulkuvälineisiin, täytyy olla aikaa joustaa ja ymmärtää muutenkin Espanjalaista kulttuuria. Täällä ei siis  vierasmaalaisen tiukkapipoinen mesominen, tapaan nyt, tässä ja heti johda kovin suuriin käsientaputukseen ainakaan paikallisilta. Kiirastorstaina, tuo 20m päässä sijaitseva biitsi täyttyi sisämaasta tulleista lomanviettäjistä, mistä pääsiäinen virallisesti alkaa. Kelit kyllä ainakin suosivat torstaina, pitkäperjantai on sitten todella pitkä.

Eilen HAPOTIN reisiä pyörällä, alle pyörittelyä 40min kevyesti ja sitten 2x 15 min. kunnolla kovaa, 2km kevyt pyörittely väliin+ 6km juoksua+ 30min pyörittelyä on 2h  Tänään oli sitten viimevuodelta tuttu kisapaikka, missä ei tällä kertaa ollut mitään saumaa kilpailla, mutta osanoton takia halusin olla mukana.  EL Campellossa VITUTIN takareittä 10km, noin 4,20min/km vauhdilla. Vauhdinjako oli mitä merkillisin, koska lähdin viimeisten joukossa matkaa, no sehän tarkoitti sitä että ensimmäiseen kilometriin tuhlautui aikaa 8min, koska oli mentävä kävellen väen tungoksen mukana ensimmäiset 100m, siitä sitten kevyeen hölkkään jalkaa kuulostellen. Kamera kädessä väliin kuvia ottaen meni eka vitonen, toisella vitosella ajattelin sitten kokeilla ja Mikkokin tuli sitten selkä edellä vastaan jossain 7km kohdalla, niin nostin lopuksi riskillä vauhdin sinne alle neljän min/km, se kyllä alkoi sitten tuntumaan huonolta takareidessä, tämä  oli sitten elämäni toinen kisa missä ei tarvinnut itseään väsyttää, tosin vielä eilen en uskonut edes juoksevan tätäkään vauhtia, joten pieni ihme oli, että jalka antoi edes tuon verran jolkutella, illalla kävin vielä ajamassa maasturilla 1,30h maasturilla.

MUTTA sitten, joskus minusta tuntuu, että epäonni vainoaa minua rankasti, nimittäin vähän ennen lenkin loppua, tuli sellainen läheltä piti tilanne, jossa jouduin nopeasti vetämään lukkopolkimelta jalan irti ja jalka asfaltille, josta sitten liukas kengän pohja ohjasi minut melkein hallitusti nurin selälleen. Armoton vihlaisu kävi taas vasempaan takareiteen ja nyt se vasta on kipeä, joten jotain siinä on täytynyt olla koko Murcian jälkeisen ajan. Nyt on kyllä sellaiset fiilikset, että loppu Torren aika tulee vedettyä lonkkaa, vaan kyllähän se minulle passaa.Tämä tarkoittaa sitä, että nostan kädet antautumisen merkiksi ylös ja siirryn rusketuksen otto talkoisiin ja päätän raportoinnit täältä tähän, palataan Suomessa sitten asiaan.Tai voinhan minä naputella sen loppu raportin menneestä kuukaudesta sitten reilun viikon päästä yö lennolla, kun ei tuo nukkuminen onnistu jostain kummana syystä 10000 metrissä

Porukka käy kuumana vähän ennen starttia

Ja vähemmän kuumana takajoukoissa, mistä minäkin starttasin, reilu tuhat oli lähtijää

Oli siis aikaa ottaa kesken juoksu valokuvia:)

Mikko lähtö kuumeissaan! Hyvät on heijastimet paidassa

Vielä nauratti juoksun jälkeen toiveikkaasti, mutta ei enää 4 tunnin päästä.

Ja mkä ihmeellisintä, kyllä höllkkävaudillakin päästää vielä podiumille, vai mikä se on

Kaksi kaljua ja melko sopuisasti on mennyt kuukausi, tai paremminkin Mikolta se on kysynyt pitkää mieltä,savolainen kun olen. Kiitos Caffitorrevieja:)