Olipa kerran kansa, joka kunnostautui kestävyysurheilussa. Tuo periksi antamaton kansa, joka sotienkin kautta oli taistellut itsenäisyyden jälkipolvilleen veli venäläistä vastaan. Jälleen rakentaen sotien jälkeen, siinä samalla innokkaasti urheilua harrastaen, näytti muulle maailmalle hiihtäjä, juoksija ja heittäjä lahjansa. Tuli ja meni 50,60,70 ja 80-luku. Valtavan innostuksen ja tekemisen tuoma laaja taso, poiki aina uudestaan mitalisteja isoissa kisoissa.
Mutta maailma muuttuu ja Suomi siinä edelläkäviäjänä mukana, innostus yksilöurheilua kohtaan alkaa hiipua, vaikka vielä 90-luku antaa toivoa paremmasta huomisesta. Kansa, jonka tavaramerkkinä tekemistä kohtaan oli käytetty sanaa SISU, sana joka kuvaa periksiantamattomuutta, alkaa pikku hiljaa murentua, internetin ja siihen nivoutuvien oheispalvelujen myötä. Ei enää riitä nuorten tahtotaso eikä näin ollen motivaatio mihinkään yksin tekemiseen, pitäisi olla aina kavereita ympärillä, jotta olisi mukavaa ja kivaa. Joten ne vähäisetkin nuoret yksilöt lopettavat aikuisiän kynnyksellä, kun ei ole enää kivaa.
Mutta kivaa riittää kansalla, kun henkeä pidätellen seurataan 90-luvun Suomen hiihtomaineen viimeisten mohikaanien seikkailuja douppauksen salaisessa maailmassa. Ei riitä yksi ruumis, kansa huutaa lisää verta pakkiín ja tulee sitä myös lopulta saamaan. Episodi tulee jatkumaan pitkään, joten viimeisetkin salailijat joutuvat lopulta antautumaan ja tunnustamaan tekosensa. Myös valmennuspuolen puntti alkaa tutista, nyt K.P vastaan J.P. Muu maailma nauraa, koska Suomen kansa on yksinoikeudella päättänyt tehdä tästä tarinasta, monen kymmenen vuoden mittaisen rankaisun, entisille kestävyysurheilijoille siitä, että nämä urheilijat aikoinaan pönkittivät tämän päivän selkään puukottajien itsetuntoa ja samalla Suomalaisen sohvaperunan perustuntoja.
Eräs keihäsmies aikoinaan sanoi, että Saksa on paska maa, totean saman nyt Suomen kohdalla, mitä enemmän asiaa hämmennetään sitä pahemminhan paska sitten haisee, mutta tässähän asiassa SUOMALAISET ovat SISUKKAITA, eli periksiantamattomia. Hyvää Juhannusta kaikille SUOMIFANEILLE. Itse olen kello 12.00 juhannus aattona, tuolla keski-suomessa, erään kohisevan kosken ylittävän sillan luona ja tuttuun tapaan kameran kanssa, koska kilpaan en voi juosta, se asia varmistui tänä aamuna.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.