Vääränlainen lojaalisuus on varmaan monelle tuttu ilmiö urheilussa, mutta tämänkaltaiseen toimintaan sortuu myös moni työpaikallaan. Tällä tarkoitan jo aika vankan kokemuksen ja näkemyksen pohjalta sitä, että esimerkiksi urheilussa, oli siten kyse juoksusta, heitoista, hypyistä tai vaikka talvilajeista hiihto ja sisälajeista uinnista nuoren ja aikuisikää lähestyvien nousujohteisesti harjoitelleen urheilijan pitää uskaltaa kyseenalaistaa valmentajan tieto/taito siinä vaiheessa, kun kehitys pysähtyy. On surullista huomata urheilijan avuttomuus toimia oikein siinä vaiheessa, kun kehitys junnaa paikoillaan, siis hakataan päätä seinään parhaat kehitys vuodet, koska ollaan VÄÄRÄLLÄ LAILLA uskollisia ja LOJAALEJA valmentajalleen ja lopulta nuori lopettaa, vaikka valmentajan vaihdon myötä oltaisiin päästy asiassa ja kehityksessä eteenpäin.

Tämä on suurin perisynti, viimeisen 10-15 vuoden aikana tässäkin piirissä, juuri tästä syystä ei ole noussut kansallisten kisojen, saatikka SM- kisojen kärkikaartiin Kuopiolaisia tai Pohjois-Savolaisia urheilijoita, silloin kun yleisurheilusta puhutaan. Annan esimerkin, kun minulla NIITÄ tuntuu riittävän, joidenkin mielestä, otetaan vaikka keskimatkanjuoksu, kyseessä on varmaankin tämän piirin kaikkein lahjakkain kahden kierroksen kiertäjä, mutta hänenkin kohdallaan homma alkoi puuroutua 20 ikävuoden korvilla, kuitenkin paikkakunnan/valmentajan vaihdon myötä kehitys jatkui, kunnes 1998 Helsingissä nähtiin ihmeellinen 1,47,85 tuolla 800m maagisella matkalla, mikä taas todisti sen, että kaverista saatiin MILTEI koko kapasiteetti ulos oikeanlaisilla metodeilla, niin, paljonko menee tänä päivänä piirin kärki?

Työelämän puolelta tämän lojaalisuuden ymmärtää paremmin, koska siinä on kyse yhteisöstä ja hyvin monen ansiotulo on hyvin paljon riippuvainen siitä, oletko töissä, vai kortistossa, mutta urheilussa olet yksin. Mitä sitten tulee valmentajiin itseensä, niin vastaan ei ole tullut ainuttakaan ”kirjavalmentajaa” joka kestää itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Oikeita, omalla aktiiviurallaan kovia tuloksia tehneitä valmentajia, tällä hetkellä, tässä piirissä, ei ole kuin 2-3kpl yksi pikajuoksu valmentaja, yksi entinen työntäjä, sekä yksi ex –keihäsmies. Oikeita kestävyysjuoksu valmentajia ei ole yhtään, eikä näin ollen ole tullut juoksijoita kansalliseen kärkeen, esim. miesten keski/kestävyys (TOP 20), juoksevat vaan samoja aikoja, kuin 5 vuotta sitten, mikä todistaa sen että valmennus on epäonnistunut. Jukka Keskisalollakin oli vammoistaan huolimatta mahdollisuus kehittyä oikeassa valmennuksessa, mutta Ulmala katsottiin liian kalliiksi jatkamaan valmentajana, nähtävästi nämäkin rahat poltettiin jonkin sikariportaan Korean turistireissuun ja loppu tiedetäänkin.

Korkealle kansan kunto, tokaisi kauan sitten, eräs Pihkala, tänään sitä samaa, yrittää viedä ihmisten tiedontajuntaan ja käytösmalliin liikuntajärjestöt. Paikallista järjestöä organisoi Janakkalasta lähtöisin oleva Marko Ahtiainen, sillä eilen illalla, tuolla entisessä urheiluhallissa(nykyisin palloiluhalli??) keskusteltiin liikunnasta ja siihen nivoutuvista osatekijöistä. Nähtävästi olen blogikirjoituksissani antanut ymmärtää riittävän selvästi, oman kantani, kun kutsuttiin keskustelemaan, hyvä, näin kuuluukin olla, sillä tämän keskustelutunnin aikana selvisi aika paljon, ainakin minulle, minkä oloisesta/laatuisesta henkilöstä on kyse. Oma analyysini ja todistus (aitous) on seuraava, kyseessähän on asiansa osaava ja monessa mukana ollut, asiallisen tiukka, mutta asiaansa uskova urheilu/järjestö ihminen. Loppujen lopuksi oltiin aika paljon samoilla linjoilla ja samaa mieltä yksityiskohtaisemmistakin asioista, menneistä ja tulevista, olihan näkemyserojakin, tietenkin, sillä eihän muuten synny keskustelua.

Toimintamalli, jota Ahtiainen ajaa lähinnä nuorten liikuntaan liittyen on hyvä, elikkä ollaan hyvällä asialla, oikealla tavalla, mitä tulee aikuisten liikuttamiseen, sen on tapahduttava, niin kuin olen moneen kertaan todennut, ilman patistamista ja omia aivoja hiukan vaivaten, täysin vapaaehtoisesti. Nuoriin, meidän tuleviin eläkkeenmaksajiin, meidän on suunnattava suurin osa tarmosta, mutta pätevyyttä Ahtiainen on tähän toimintaan kerännyt roppakaupalla vuosien saatossa, ympäri Suomenmaan.

Onneksi olkoon, Pohjois-Savon liikunta, sekä yleisurheilu, ym. siihen nivoutuvat osat, olette löytäneet ERITTÄIN osaavan ja asiaansa vihkiytyneen henkilön joukkoonne. Kartilan Matti on saanut johtamistukiparikseen liikuntajärjestöönsä huippuammattilaisen, joten tehkää meneillään olevasta vuosikymmenestä, edellistä tuloksekkaampi.

Omat tekemiset meinasi saada taas tylyn lopun aamu kuuden lenkillä, ennen työvuoroa, nimittäin kultaiselle noutajalle meinasi tulla noutaja, tai olisin ainakin yrittänyt, kun ei pysy hauvat hihnassa, vaan meinaavat väkisin käydä juoksijapoloisen jalkaan kiinni, eikä omistaja mielestä se ole mustin vika. No, siinä sanan säilää heitettiin puolin toisin, kunnes oli aika jatkaa matkaa, sattuuhan näitä!..