Liian paljon, liian kauan ja väärään aikaan tehdyt harjoitusjaksot/ harjoitteet tuhosivat tuloskunnon ja onnistumisen MM- kisoissa. Kaikki yleisurheilua seuranneet ja urheilijoiden tekemisiä, pitkin kautta analysoineet urheilutietoiset ihmiset, ovat varmaan huomanneet, että kauden parhaat suoritukset tehtiin jo kevään ja alkukesän aikana. Miten ja mistä tämä johtuu, turha on osoittaa syyttävällä sormella pelkästään urheilijoita, suurimman vastuun kantaa tästä epäonnistumisesta urheilijoiden henkilökohtaiset valmentajat. Urheilija tekee ja uskoo valmentajaa mutta urheilija täytyy kysyä silloin tällöin myös uteliaisuuttaan, miksi jokin harjoitus tehdään ja mihin sillä pyritään, jos näin ei ole, ei synny luottamusta näiden kahden välillä ja tekeminen on sen jälkeen kokeilemista, eikä näin synny optimaalista tulosta.
Ei ole MM- tasolla varaa kokeiluihin, keväällä hyvin treenanneina, tehtiin kautta yu- rintaman kauden parasta tulossatoa, vaikka urheilijat väittivät olevansa niin sanotusti hiukan tukossa, eivät olleet, olivat tikissä, sitten alettiin hermoilemaan, valmentajat/urheilijat ja alettiin kiristämään ruuvia tehojen suhteen ja unohdettiin riittävä aerobinen harjoittelu, se harjoittelu, millä oltiin päästy keväällä kuntoon, tuli vammoja ja lopulta päästää B-rajan turvin kisoihin mukaan, vaikka kunto on jo tipotiessään, loppunäytelmän pystyi jokainen seuraamaan TV-vastaanottimien ääressä. Amatöörimäistä puuhastelua, Kari-Pekka Kyröä lainatakseni.
Nikkanen teloi itsensä muutama viikko ennen MM- kisoja, jossain telinevoimistelu harjoituksessa, showta sanon minä, Minna oli jo menettänyt otteen seipäästä, se näki kaikki viimeisen kuukauden suorituksista, Pitkämäki itsepäisenä halusi pilata jonkun toisen mahdollisuuden ja onnistui siinä, Torro teki Pitkämäet, mutta ei vienyt kenenkään paikkaa, Bergiuksen parhaat seipään taivutukset nähtiin kesän ensimmäisessä kisassa, kun taas hiihtovalmennusopein ei juoksuvalmennus tuloksia tehdä, edes esteissä. Naisten esteissä nähtiin väsynyt Sandra, koko kesän jatkunut tulosrajan metsästys, vei voimat, pohja petti, Kinnusen kävely oli tuhoon tuomittu jo ennen kuin se kerkesi alkaa, mainitsin syynkin jo edellisissä bloki kirjoituksissa, eli aivan liian lähellä tehty 30km kilpailuvauhtinen testi, missä kyllä varmaan kokeiltiin myös geelien toimivuus, vain amatöörit jättää sen kilpailutilanteeseen testattavaksi, O. P Karjalainen teki sen tutun rutiinisuorituksen,Jonathan Astrand säilytti kuntonsa läpi kauden,paras esitys suomalaisittain,rikkoo Hartosen SE 200 metrillä Suomi-Ruotsi maaottelussa,jos ei tänä vuonna, niin ensi vuonna,Merja Korpela pienet toiveet,suuri pettymys,miten voi heittää noin huonosti kauden pää kisassa,Kempas käsittämättömän alisuorituksen. Mannio ja Ruuskanen, toivottavasti Etelä-Korean ruoka maistui, seuraavien isojen kisojen ruokapöytää, saavat jonkin vuoden odottaa, harjoitus tekee mestari, I hope so!
Ja sitten onnistujat: Jarmo Mäkelä ja koko johtohenkilöstö adjutantteineen, saivat ilmaisen 1-2 viikon turistireissun täyshoidolla. Sekä pituushyppääjät Evilän johdolla, onneksi ei mennyt B -raja rikki,eikä näin ollen tarvinnut lähteä itseään nolaamaan erittäin kovatasoisessa pituuskisassa. Ja nyt kohti Lontoota. Au Revoir! tai Good bye!