Kovasti oli eilen ulkoilevia ihmisiä liikenteessä, mutta mikäs siellä oli ollessa. Muutama aste miinuksella ei paha. Päivähän alkoi aamulla pienellä kävelylenkillä, joka suuntautui Väinölänniemelle, missä oli perinteinen itsenäisyyspäivän juoksu menossa. Ikävästi oli yöllä ripsauttanut lunta, mikä laittoi varmaankin jalan hiukan lipsumaan.

Osanottajia tämän vuoden juoksu oli kerännyt useta satoja, arviolta noin 250 osapuilleen ja järjestelylyt sujuivat tutulla rutiinilla. Ainoat rytinät taisivat tulla siitä, kun hiukan puutteelliset(vähäiset)WC tilat aiheuttivat närää. Ja ehkä jonkonlainen musiikkikin olisi kuulunut tämän Itsenäisyys 100 vuotis juoksun kuvaan. Tällä en tarkoita mitään torvisoittokuntaa, mutta hillittyä taustasellaista.

Tuloksista en tiedä, kun piti jatkaa tuota omaa lohdutonta kävelylenkkiä, mutta kyllä ne aikanaan ilmestyy paikkakunnan valtalehden sivuille. Tässä muutama kuva.

DSCF2739.jpgDSCF2740.jpgDSCF2741.jpgDSCF2742.jpgDSCF2743.jpgDSCF2744.jpgDSCF2745.jpg

Lohduton kävelylenkki jatkui sitten kohden keskustaa, missä oli alkamassa kansan itsetunnon nostattava paraati marssi. Jos vuonna 2010, milloin viimeksi valtakunnan pääparaati oli Kuopiossa, keräsi paljon kansaa, niin nyt sitä oli niin paljon, että hyvä kun sekaa mahtui. Arviot liikkuvat samoissa määrissä, kuin aikoinaan eräässä toisessa tapahtumassa. No sehän oli tietenkin  koko maan pilkkikansan kohtaamispaikka, eli Tuurin kylän Vesa Keskisen järjestämä miljoona pilkki. Parhaimpana vuonna jengiä oli paikalla 25000, eikä niistä karkeloista yleensä selvinnyt kuivin suin ja miljoona Minni ja Mikki jäivät luonnollisesti jääkannen kosteammalle puolen.

Jokatapauksessa paraati oli näyttävä, enkä ala kuvia nyt tänne laittamaan, koska lähetys on nähtävissä areenan puolelta, jos joku haluaa se jälkipoltolla nähdä.

Iltakävelyn suoritin sitten hautausmaan suuntaan ja Puijolle. Kynttilät laitoin palamaan lähimmäisten haudoille ja Puijolla sain todeta, että pinttyneimmät hiihtoniilot eivät ole kiinnostuneita illan itsenäisyyspäivän ohjelmatarjonnasta, tosin ei ne nyt kiinnostanut minuakaan.

Kuitenkin suurin ja paras kunnianosoitus kautta Suomen nähtiin eri hautasmailla, missä kunnioitettiin sodassa kaatuneita. Kunniavartio jokaisen kaatuneen haudalla on ele vailla vertaa. Ja miksi ei siitä voitaisiin tehdä vaikka jokavuotinen kunnianosoitus, eikä se ole edes liikaa vaadittu, koska sen verran arvokkaasta asiasta on kyse.

Kohden Joulua mennää hirmuvauhtia ja eikä aikaakaan, kun päivä alkaa pitenemään.Kestävyysjuoksijat jyskyttävät PK ykköstä ja seurasiirrot on tehty. Törmäsin eilen illalla Samuun tuolla Puijolla ja syytkin selvisi Samun loikatessa Joensuun Katajaan.

Se tuo seuratoiminta on joskus kuin teleoperaattoreiden toiminta. Kaikki on hyvin siihen saakka, kun asiakas toimii operaattorin leirissä. Mutta kun sitten joku toinen operaattori tarjoaa jotain,mitä tämä alkuperäinen ei ole älynnyt nuukuuksissaan tarjota, niin asiakas vaihtaa leiriä. Kysymys kuuluukin, MIKSI seurat menettävät tälläisten seikkojen takia huippuja toisiin seuroihin. Vai onko Kuopion Reippaan toiminnasta tullut samanlaista kuin aikoinaan Kuopion Uimaseuran toiminnasta, jossa eräs uimaseuran ikonivalmentaja sanoin seuran olevan vain kasvattajaseura.