Jep, jep. Maaninka hölkkä mallia 2017 juostiin liki unelma kelillä. Tuulta ei ollenkaan ja sula baana alla. Pummasin kyydin Kauppisen Hannulta ja suunnattiin Maaningalle, mutta hiukan eri asetelmissa noin niinkuin juoksemisen suhteen. Hannu kilpailu ja minä mukanaolon motiivilla ja kumpainenkin onnistui tavoitteessaan hyvin. Juokseva kamerareportteri, sitä minä nykyjään ja tulevaisuudessa olen.
Reilut sata osanottajaa eri sarjoissa oli siis tullut viettämään sporttista päivää juoksun merkeissä ja tyytyväisiä ilmeitä olin paljon, paljon enemmän kuin myrtsejä. Mukava huilipäivä kovan pilkkimisurakan vastapainoksi, mutta huomenna taas jäälle kello 7.00.
Ei tarvittu minun jänisapua, mutta tavoitteessa pysyttiin vauhdin suhtee Sikasen Arden kanssa, niin kuin oli sovittu. Ensin peräpään vartiana ja sitten tein pieniä kiihdytyksiä väliin, että pystyin väliin pysähtymään kameramiehen roolissa ja napsimaan kuvia, milloin edestä milloin takaa tulevista. Ihan kiva on näin homma hoitaa ja sykkeet pysyy maltillisina. Näin juostiin Arton kanssa maaliin saakka kellottaen ihme kumma täysin saman ajan.
Onneksi ei ole enää minkään taivaan valtakunnan kaikokaipuuta tositoimiin juoksun suhteen, sen olen huomannut omissa tuntemuksissa. Mutta vähintäin yhtä iloinen olen siitä, että hyvin monet AIKUISURHEILIJAT jaksavat motivoida itsensä vuodesta toiseen vielä kovinkin iäkkäänä koviin harjoituksiin ja kilpailuihin. Tällä en tarkoita mitään M tai N 40v sarjalaisia, sillä silloin eletään vielä kovinkin elinvoimaisia aikoja, eikä näin ollen ikä ole mikään este koville tuloksille.
Päivän tuohtunein juoksija tuli Polvijärveltä, sillä kokomatkan vetotyöt eivät miellyttäneet kyseistä henkilöä. No, itsekkin taisin aikoinaan asiasta vetää pienet pultit Maanika hölkässä. Silloin juostiin osa matkaa isoa valtatietä. Olin silloin jo veteraani sarjoissa ja jouduin vetämään koko matkan nuorempia urhoja. Mentiin kuin ankkaparvi mutkitellen tai minä vittuunnuksissani mutkittelin valtatietä laidasta laitaan ja muut seurasivat jonona perässä. No sitten kun alkoi se viimeinen kilometri löytyi vihoin juoksuvoimaa monelta ukolta mutta minulta ei. Niin se menee:)
tulokset: https://maaninganmahti.sporttisaitti.com/@Bin/1106182/Tulokset+2017.htm#MYL
Ensin oli muutama nuorten sarjojen lähtö, tässä niistä nuorimmat
Kävi kiertämässä lenkin ja vastaan tuli jo poikasarjojen kärki ja heti perään tyttöjen kärki, joka oli Julia Kettunen. Isä Veijohan oli aikoinaan aika kova kasin juoksija ja meni ne pitemmätkin matkat.
Ja mukavahan sitä on katsella juoksijoita ja varsinkin naisia tästä kulmasta. Tosin edelle kun en enää ennätä.
Ja sinne katoavat saman tien
Tämä nainen lyöttäytyi Arden ja minun kimppaan melkein koko matkan ajaksi.Ilmeisesti vauhti oli sopiva, seurasta en ole varma:)
Ja sitten oli taas pysähdyksen aika kuvaukseen, kun nopeimpia alkoi tulla vastaan
Samoin tässä, kovaa yritystä, niin kuin kilpailun kuuluukin olla.
Kääntöpaikalla oli se ainut mäki, alikulkutunnelin kohdalla
Laukkasen Markkukin oli saanut itsensä jaloilleen, tiedän tarinan RIP.
Sikasen Arde Ja Laitisen Matti olivat juoksun jälkeen yhtä hymyä
Halosen Nina samoin
Järveläisen Hallitus, eli Elisabet ei tainnut laittaa ihan kaikkea peliin,vai?
Keskittynyttä odotusta ennen palkintojen jakoa.
Nuorimmaiset ensin.
Sitten vähän varttuneimpia tyttöjä.
Ja sitten vielä varttuneimpia, siis naisia.
Yleisen miesten kärki, tosi kisan kakkonen Rahkonen oli kerennyt pitkämatkalaisena jo poistua. Oli pikkasen tuohtunut kisan jälkeen, syystä että:::::?
Osanottaja määrältään ja tasoltaa päivä kovatasoisin sarja M 40v parhaat.
No, naisten sarja ?? on aina kovatasoinen, sehän on sanomattakin selvää.
Ensi Launataina Kartulan Katujuoksu, sinne siis jokainen kynnelle kykenevä. Minulle tulee pitkä päivä, kun mene ensin kello 6.00 pilkille Rasvankille Karttulaan ja sitten reportoimaan katujuoksua kameran kanssa:)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.