Kaisa Lehtonen, maailman matkaaja, joka panosti menneeseen kauteen enemmän kuin koskaan, tähtäimenään Lontoo, niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, vaihtelevia sijoituksia eripuolen maailmaa, mitkä eivät riittäneet tuomaan kaivattuja rankkauspisteitä olympiaa ajatellen. Kotimaan paras perusmatkalla, sekä pikamatkalla, kauden alussa kovat puheet ratakympillä menestymisestä, mitkä jäivät puheen asteelle, eli toteutumatta. Nuori, vielä parhaat vuodet edessä, mutta teot puhukoot puolestaan, minkälainen maailmanvalloitus ohjelma ensivuodelle, jää nähtävästi.

 Merja Kiviranta, uransa lopetteleva nainen, joka osaa myös maantiepyöräilyn ja varsinkin aika-ajon, menestyi kohtalaisesti ulkomailla, kuin myös kotimaassaan. Yksi SM kultamitali(joroinen)joka pohjustettiin mahti uinnilla ja sitä seuranneella itsevarmalla ja aivan ilmiömäisen voimakkaalla pyöräilyllä, oli varmaan tämän kauden Merjan huippusuoritus, ainakin minun mielestä. Kuitenkin työelämän ehdoilla harjoitelleena kohtalaisen hyvä kausi, mutta mitä tulevaisuudessa?.

Tiina Boman paluuta tekevä Tamperelaistunut koti äiti, muutamia hyviä suorituksia uudelleen alkaneeseen harjoitteluun nähden, sairastele yhtä paljon, kuin peruskoulun opettajat, mutta yhä ammattimaisempaan harjoitteluun pyrkivä sisupussi, joka haluaa päättää joskus uransa täysosumaan. Kauden päättävä Barcelonan täysmatka, toi sijaluvun 6, siitä on hyvä ponnistaa kohti tulevaa peruskuntokautta.

Heidi Hyvärinen, vuoden vaihteessa kaikki tekeminen muutti muotoaan yhteensattumien johdosta ja homma jatkui kuntoilupohjalla. Kesäaikana laadukkaita harjoituksia, jotka kielivät uudesta tulemisesta, mutta mitä ei kuitenkaan tullut?.Pitää itseään huipputikissä opiskelu/työelämän ehdoilla, potentiaalia vaikka mihin, pitäisi vaan ensin saada  kaikki muut asiat kuntoon. Heidille sanoisin, että ei yksi onnistunut kausi voi, eikä saa jäädä viimeiseksi.

Miehissä koettiin ja nähtiin muutama lupauksia antava Suomalainen suoritus ja nimenomaan pitkällä matkalla. Joroisten puolimatka toi Thomas Darbylle se kauan katkolla olleen mestaruuden puolimatkalla ja tällä kertaa täysin ylivoimaiseen tyyliin, erittäin vahvana ex- pyöräilijänä potentiaalia täydelle matkalle, mutta milloin se tosiyritys? joka tapauksessa hienosti mennyt kausi.

Teemu Lemmettylä, itse itsensä valmentaja, joka kuitenkin toteuttaa valmennuksen Tom Söderdalin opein, taitaa kuntonsa puolesta niin triathlonin kuin maastohiihdon, räväytti ja hämmästytti itsensä ja varsinkin muut kellottamalla kansainvälisestikkin kelpo ajan  8h21 ajan Ruotsin Kalmarissa. Vuokatissa tällä hetkellä oleskeleva suksitestailija ja onnellinen perheenisä, joka janoaa yhä uusia menestyksiä pitkällä matkalla, mutta mikä vaatii samalla yhä lajinomaisempaa kokopäivä harjoittelua triathlonissa, kahta herraa kun ei voi palvella, jos aikoo yhä lähemmäs kansainvälistä kärkeä. Joka tapauksessa pitkän matkan ennätyksellään, hyvä kausi, tälle varsinaiselle persoonalle, joka ei välttämättä kaikkia/kaikkea asioita ota haudanvakavasti. 

  Jo pitkään kehissä ollut Jarmo Hast, entinen aktiivi uimari, jonka juoksukuntokin on ajoittain mallikasta, joutuu matkojen pidetessä ja peesikiellon myötä panostamaa yhä enemmän pyörään. Viime vuoden täysosumakaudella, jossa pääsi jo maistamaan pitkällä matkalla EM menestystä hopeamitalin muodossa, taantui hiukan tälle kaudelle. Hyviä perusvarmoja suorituksia maailmalla, mitkä ovat sitten tulevaisuuden näkymät ja tavoitteet, tälle pitemmille matkoille siirtyneelle elämän taiteilijalla.

Panu Lieto, tasan varmaa puurtamista vuodesta toiseen, ilman suurempia kehityksiä, mutta ei suurempia notkahduksiakaan. Hyvä uimari, kohtalainen pyöräilijä, kohtalaisen hyvä juoksija, vauhti riittää kotimaassa, mutta ei maailmalla, mutta jokin asia mättää, koska parempaankin pitäisi olla mahdollisuudet, syytä olla tyytyväinen menneeseen kauteen, kun muutakaan ei voi.

Tuukka Miettinen, kausi lähti hyvin käyntiin Torreviejassa, jossa tuli menestystä jo alkukeväästä, MUTTA sitten. Jokin outo sairaus vei kunnon ja välillä jopa uskon tämän kauden kisoihin, tauti joka kesti ja kesti, kaikki kotimaan kisat jäivät väliin. Vasta loppukesästä uudelleen kunnolla harjoittelemaan päässyt ex Jyväskyläläinen, teki kuitenkin onnistuneen lyhyen harjoittelujakso Tom Söderdalin ohjelmilla, jolla on monen muunkin urheilija valmennus vastuullaan, meni Englantiin ja teki kauden päätös kisassa huippusuorituksen täydellä matkalla, ollen kolmas ajalla 8,33h ja uintikin kun alkaa kulkea, niin siitä on hyvä jatkaa kohti ensi kautta. Kilpailukautena kokonaisuudessaan kuitenkin kohtalainen, johtuen tuosta sairastelusta, oli Tuukan arvosana.

Muutama sana nuorten miesten esimarssista, ei ole kuin yksi varteenotettava nimi, Henrik.Goesch Turun Urheiluliittto, lahjakas kuin mikä, eritoten jo nyt juoksun osalta hyvässä vauhdissa, toivon kovasti, että hänestä ja monesta muusta nuoresta jalostuisi kovan luokan triathlonisteja, sillä veren vähyydestä tässä lajissa on aina ollut kyse, kuntotapahtumiin riittää kyllä osanottajia, mutta ne vähäiset helmet täytyisi jalostaa kansainväliseen vauhtiin, mikä tietää enemmän panostusta liiton/yksityisen  taholta. Ja kun yleensä urheilija itse joutuu etsimään tukijansa, se vaatii samalla jonkinmoista markkinamiehen/naisen elkeitä, kun aletaan sponsoreita keräämään, tämä on valitettavasti totta suomessa.

Tämä totuuden voisi ilmentää parhaiten sanonta jonka minulle sanoi eräs aikansa parhaita Suomalaisia Duathlonisteja, tuolla eräässä juoksukisassa kauan sitten, kun moitin sen veryttelytakin näyttävän tilkkutäkiltä, ylpeänä kaveri sanoi, YKSIKÄÄN merkki ei ole siinä turhaa. Eläköön,  amatööri urheilu!
Tätä naputellessa on kausi Hawaiia vaille taputeltu, siellähän on ainakin kolme suomalaista tulessa, nimet Inkinen, Mäkeläinen ja Hurula, missä ei tule varmaankaan olemaan ne helpoimmat olosuhteet, mutta mitäpä ei vannoutunut kestävyysfriikki olisi valmis tekemään kun sen on ansainnut ja paikkana Legendaarinen Kona Hawaii ja matkana kuningas IRONMAN