Nyt näyttää vahvasti siltä, että tästä loman loppuajasta tulee pyöräilypainotteinen. Joskus meinaa tuo ajatus karata sille taikauskoisuuden alueelle, että tälläkin olis joku tarkoitus, kun ei oikein voi rääkätä juoksulla itseään. Viittaan tällä siihen viime marraskuussa alkaneeseen terveyden tilan oireiluun ja että onko nämä vasemman takareiden yllättävä revähdys, mikä tuli kuin puskista ja tuon oikean jalkaterän venähdys tuossa hiljattain taaksepäin jollain tavoin yhteydessä toisiinsa.
Olipa niin tai näin, kelit täällä eikun lämpenee ja reviiri laajenee maastopyörän päältä katsottuna. Jospa tässä sitten alkais keskittyä vaikka toukokuun SM duathlon kisaa, oli muistaakseni perusmatkan kisa 10/40/5km. Niin, eilen Mikko vei pyörällä minut aivan uusille alueille, jonkalaisia en tiennyt täällä olevankaan, aivan upeita maisemia. Käytiin tuolla kastelukanavan alkulähteillä, kierrettiin jokin järvi ja mentiin pinjapuiden seassa kiemurtelevaa pikkutietä ylös alas, ajallisesti reissu kesti 2,50h. Pitkiä loivia hivuttavia nousuja 3-4km mittaisia, ja pitkiä laskuja, aivan loistavat puitteet reittien suhteen maantiepyöräilijöille.Pientä vuorentynkääkin ollaan noustu ja kiitos jo etukätee Ekalle maastopyörän lainasta, lukkopolkimia ei meitsi muutenkaan nyt tartteis, kun ei voi oikein vetää kampea ylöspäin vasurilla, joka tapauksessa, on tää vain HIENOOOOO!!! ja juostaan sitten kun taas voi
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.