Aikaa taaksepäin tämä piiri kestävyysjuoksu oli voimissaan. Oli monen tason urheilijaa, eikä yksikään ollut ammattilainen. Jokainen aikuinen kävi ansiotyössä ja siinä sivussa, tai paremminkin työn vastapainona harjoitteli kovaa. Myös talkootyö oli voimissaan, millä kerättiin edustamansa seuran kassaan rahaa, eikä kukaan valittanut. Vuoden yksi kohokohdista juostiin syksyllä, mikä kantoi nimeä Hanneshölkkä.Esijuoksuina toimivat Viljamin väljä veryttely11,5km ja Veelun tyhjennysvetonoin 15km muutamina viikonloppuina ennen Hannesta. Hanneshölkän lähtöviivalle asteli parhaimpana vuonna noin 700 osanottajaa. Se oli aikaa jolloin ihmisiä ei tarvinnut houkutella juoksuihin, niitä ODOTETTIIN ja osanottajat koostuivat juoksijoista, suunnistajista,jalkapalloilijoista ja eritoten hiihtäjistä, mikä oli samalla niille testi siitä oliko kunto noussut kesän aikana. Tässä vaiheessa alle 35 vuotiaiden ei kannata vaivautua lukemaan enempää, koska ette tiedä mistä puhun kun verrataan entisaikoijen juoksukiihkoa nykypäivään.Eli tyytyminen on yhteen juoksutapahtumaan nimeltään Kuopion maraton. Se on aika vähäinen juoksutarjonta tässä kaupungissa koko vuoden aikana, eikä nykyisellään siihen KORKEAAN osanottomaksuun sisälly edes kylpylämahdollisuutta, niin kuin ennen, palkinnoista nyt puhumattakaan.

Nykyjäänhän tämän piirin juoksut laahaavat pohjamudissa, jos vertailuna käytetään mainitsemaani aikaa, tai vaikka jos sitä vertaa minkä muun piirin juoksuinnostukseen tahansa.

Kun Kuopion Sisu-Veikot räätälöitiin uuteen muottiin ja seura sai samalla uuden nimen, tuli myös seuratoimintaan mukaan, tai valittiin henkilö nimeltään Marko Ahtiainen. Ei mennyt kauaa, kun erään bloki kirjoitukseni johdosta Marko kutsui minut kahvikupin ääreen keskustelemaan seuratoimintaan liittyvistä asioista ja omista visioistaan. Muistelen että siinä mainittiin aika SELKEÄSTI piirin urheilun kehittäminen RAKENTAVASSA mielessä ja että miten entinen Sisu-Veikot nousee kuin Feelix lintu tuhkasta aikoinaan uuteen ja uljaaseen lentoon.

Tästä kaikesta on jo monta vuotta aikaa ja jonka aikana allekirjoittanut on ollut järjestämässä monta eri  juoksu tapahtumaa. Tai olen tarjonnut mahdollisuuden kestävyysurheilijoiden rakentaa itseään hyvässä yhteishengessä kohden parempia suorituksia. Väitän nähneeni ja kokeneeni vuosikymmenten saatossa paljon enemmän asoita, mitä tämän hetken piirin kestävyysvalmentajat yhteensä. Tiedän miten homma toimii, jos siihen yhteistä innostusta riittää, nyt sitä ei moneen vuoteen ole ollut. Juoksijoiden pitää tajuta se tosiasia, että jos haluaa kehittyä on hakeuduttava yhteisharjoituksiin ja mieluummin sellaiseen, missä on itseään parempia juoksijoita.Siis naistenkin pitää esim. peruskuntokaudella ehdottomasta hakeutua miesjuoksijoiden vietäväksi, tällä tapaa se kunto kasvaa kuin itsestään

Alkuun Valkeisenlammen ympärijuoksussa, jota juostiin varmaankin 15 kertaa oli parhaina vuosina ihan hyvin porukkaa mukana, mutta pikkuhiljaa homma alkoi kutistua käsiin, eikä sitä enää ollut mielekästä järjestää, kun juoksu ei enää ketään kiinnostanut. Tilalle otin muutaman vuotena Talvijuoksusarjan, mitä juostiin ensin Päivärannan suunnalla, eikä sinne ollut helppoa hommata Lauantaina tietyllä kellolyömällä Riennon henkilöitä teiden varsille. No, ei se kovin paljon kiinnostanut sekään, ainakaan juoksijoita, muutama Reippaan mies oli paikalla, sekä muita tuttuja urheilijoita, sekä muutama suunnistaja, mutta ei koskaan yhtään valtaseuran NAISJUOKSIJAA, tai taisihan siellä olla yhden kerran Ylinen. Lopulta palelin siellä yksin erään uintivalmentajan kanssa odottaen mahdollisia juoksijoita tajuamatta että Kuopio-hallissahan ne ovat valmentajan pyynnöstä. Myös yhteislenkkiahdollisuutta oli tarjolla kaikille halukkaille Lauantaisi Uimahallilta, siis naisillekkin No nyt sitten tänä syksynä juostu ensimmäinen ja viimeinen Hard Run tapahtuma, jonka toivoin sytyttävän myös mukaan niin hiihtäjät, suunnistajat, kuin kestojuoksijat ja johon räätälöin sarjat siten että kellään ei olisi liian suuri kipukynnys ottaa osaa RAKENTAVASSA mielessä kehittää tämän piirin kestävyysurheilua. Toisin kuitenkin kävi. Paljon puhuttu yhteisharjoittelu ja siihen mahdollisuus ei vaan Kuopiossa onnistu, se on tullut todettua jo moneen kertaan ja syystäkin.

Lisäksi olen yrittänyt tehdä jonkinlaisia juttuja tämän piirin tapahtumista kuvien kera omilla sivuillani. Niiden kaikkien jutujen tarkoitus on ollut tuoda esille piirin tapahtumista ja niiden suosiosta hiukan erilaisesta näkökulmasta niillekkin, jotka eivät katso muuta kuin pelkät tulokset netistä tai jostain lehdestä ja niitän on tunnetusti paljon.No, onneksi nyt tämä talkootyö on ohi kaikilta osin.

Nykypäivän muotiilmiö on kaikenmaailman mukavuus juoksut. On vaikka minkälaista extrem tapahtumaa, mitkä antavat mahdollisuuden välttää todellinen koetus maantiellä.Ihmiset kaipaavat elämyksiä ja uusia tapahtumia se on selvä, ja kun puhutaan ihmisten liikuttamisesta, ajatuksella kansan kunto korkealle ollaan siinä onnistuttu,mutta kolikon toinen puoli on se että tämä ei nosta ainakaan varsinaista kestävyysjuoksun tasoa ylöspäin.

Paljon tänäpäivänä puhuttaa pm ja am kisojen järjestämisen mielekkyys. Mennyt vuosikymmen osoittaa selkeästi sen että tämänkaltainen toimistamalli ei toimi. Ei se kiinnosta nuoria eikä vanhoja,MIKSI? Valmennusjohdosta ja siitä seuranneesta toiminnasta se johtuu. Tällä organisaatiolla ilman raja/lajiaitoja pitäisi olla yhteinen tavoite eikä siitä saisi luistaa. Kun PM kisat on merkitty kalenteriin,niin KAIKKIEN kuuluu olla mukana tässä vuoden toiseksi kovimmassa kisassa mukana, eikä pakoilla jossain puun takana. Aluemetaruuskilpailuja ei tarvitse olla olemassakaan ja lisenseillä voi pyyhkiä persettä. Maakuntavietijuoksukin sen osoittaa, joukkueita löytyy pilvin pimein, mutta pm kisoissa loistaa tyhjyyttään niin katsomo, kuin pukuhuoneessa starttia odottavat kilpailijat

SURULLISTA, tämän toivottoman piirin tilanteen huomioiden, täytyy todeta melkein kaikille kestävyysvalmentajille ja melkein kaikille ilman valmentajaakin harjoittelevat ILMAN raja-aitoja. Menkää peilin eteen ja kysykää siltä kaverilta joka siellä peilikuvassa on, olenko oikea henkilö tai valmentajana ja onko minulla ihan oikeasti ja aidosti halu kehittää urheilijoita, sekä piirin urheilua eteenpäin tekemällä oikeita asioita oikeaan aikaan. Marko Ahtiaiselle voisin viestittää, että pahasti meni metsään esim. Reippaan toiminta rakentavassa mielessä, kun juoksusta puhutaan.

Hävetkää kaikki ne ihmiset,jotka yritätte itsepintaisesti jarruttaa piirin urheilua rakentavassa mielessä. Tuhon siemenen kylväjiä ovat valmentajat jotka eivät yhteisen edun nimissä halua, eikä käske urheilijoitaan ottamaan osaa heille tarkoitettuun ja räätälöityyn leikkimieliseen kisaa, vaan pysyttelevät omissa nurkissaan ajatuksella ”mitä me sinne turhaan” Tämänkaltaiseen tuhoavaan käytökseen ovat syyllisiä monen ihmiset, niitä löytyy kestävyysjuoksusta, suunnistajista ja hiihtäjistä, yleensäkin kaikista kestävyysurheilun saroilta. Ja niinkuin olen todennut ennenkin, herkkä hipiäiset voivat taas ottaa nenilleen, kun totuus paiskataan päin näköä, mutta mitään virhettä siinä että näin kirjoitan en tee. Toisaalta  siinä on tehty paha virhe kun tätä kaikkea ei ole sanottu jo kauan sitten.

Mutta kun kaikki pelimerkit on käytetty on aika kääntää kortit. Tämä piirikin tehkööt niin ja päätelkööt itse minkälaisen käden sai. Ja jos ei ole tyyttyväinen näkemäänsä eli pelin lopputuloseen, sopii miettiä, kannattaako enää uuteen jakoon ryhtyä.Tekemisen kautta paljon puhuttu tai sanana käytetty "positiivinen vire" yleensä aiheuttaa lumipalloefektin kaltaisen tilan. Lumipallo kyllä aikoinaa lähti pyörimään, mutta jossain vaiheessa tuli kivi eteen kuin puskista ja törmäyksen seurauksena se lumipallo hajosi pirstaleiksi. On sanomattakin selvää, että itse olen menettänyt uskon tänän piirin tekemiseen, koska se on ala arvoista, mutta positiivistä siinä on se ettei ENÄÄ tarvitse välittää mistää mitään.

Vuoden raastosuoritus Suomalaisittain löytyy kestävyys tatamilta, Triahlonista. Kaisa Lehtonen, eikä se selittelyjä kaipaa.Tammikuun Dubain maraton antaan tulevan kauden suunnan. Totuuden nimissä on sanottava, että jos Kaisan mietteissä on Rion Maraton, sen voisi unohtaa, koska miksi pyrkiä Olympia maratonille, missä sijaluvut 15-30 tarjolla, kun onnistuessaan Hawajilla, voi kartuttaa urheilijan rahastoaan kummasti hyvän sijoituksen muodossa. Pohjois-Savon  kestävyyssuoritus taasen tapahtui Berliinissä, missä Teemu Toivanen juoksi  aivan kykyjensä mukaisen tuloksen maratonilla. Aamu viiden herätykset eivät ole menneet hukkaan.Vaimo ja kaksi lasta, sekä 8h työpäivät eivät mahdollista 100% juoksuharjoittelua, mutta samalla, eivät anna tekosyyn tai selittelyn mahdollisuutta laittaa itseään likoon. Kuitenkin piirin parhaan kestävyysjuoksijan titteli menee Vuorelan suuntaan ja arvatenkin parempaa on luvassa, koska jonkun veteraaninhan se on näytettävä esimerkkiä kestojuoksusta ihan oikean tekemisen kautta.

Sanotaan, että hiljaa hyvä tulee, mutta jos tuota sanaa hiljaa samaistetaan vauhtiin, niin ei hyvä tule. Uusinta uutta hottia vois kokeilla vaikka talviduathlonin merkeissä, jos vain joku järjestäisi, tämä vinkki vaikka Finntriathlonin järjestelytiimille.Ja osanottomaksun perään vaikka 100€, kyllä ihmiset maksaa, koska onhan tällä organisaatiolla "positiivinen vire" päällä. Tämä järjestöhän voitaisiin palkita vaikka vuoden liikuttaja palkinnolla.Hyvää extream vuodenjatkoa kaikille:)