torstai, 16. elokuu 2012
Että tämmöstä väliin!
Otteesta ei varmaan jää epäselvyyttä, näin olen tottunut tervehtimään tuttuja ja tuntemattomia, paikallinen paparazzi oli vaan paikalla liikkuvine kameroineen. Tilanne oli viikonloppuna tuolla Scandik hotellin vieressä, jossa tri- mittelöt olivat käynnissä.
Seuraava tarina, joka on totta, kertoo kisajännityksestä, eli onko siihen välttämättä edes aihetta, jos ei ole mitään todella konkreettista ongelmaa ennen kisaa. Annan äärimäisen ja esimerkillisen tilanteen siitä kun kaikki mahdollinen voi mahdollisesti haitata kisasuoritusta ja kuitenkin vielä hautajaisten vietosta juosta suoraan SM kultamitalistiksi.
Kajaanissa oli vuonna 84 Kalevan kisat ja ohjelmassa oli myös 5000m juoksu, niin kuin tapana on ja tarina alkaa. Moni ei varmaan tiedä että hautajaiset ja SM finaali voi sattua joskus samalle päivälle, näin kuitenkin kävi eräälle juoksijalle, hautajaiset eivät nyt kuitenkaan sentään olleet omat, vaan juoksija rakkaan ukin, ajalta jolloin ukit olivat rakkaita ja esimerkin näyttäjiä, sekä hyvin monta kertaa miltei isän korvikkeita. Kun siunaus oli suoritettu ja vainaja haudanlepoon saatettu, olikin kiire. Kahden ja puolen tunnin päästä piti olla lähtöviivalla, siispä valmentajan kanssa keula kohti kisapaikkaa ja tunnin ja kolmen vartti myöhemmin, kurvasi kaksikko Kajaanin ammattikoulun pihaan, jossa sijaitsi kisakanslia, tai piti olla, mutta se oli jo ehditty siirtää kisapaikalle. Pienessä paniikissa juoksija yritti pääportilla vakuutella järjestysmiehille, millä asialla oli, ei auttanut selittelyt, no sitten yritti toiselta puolen kisa aluetta, sama lopputulos, ei asiaa sisään, mutta uudestaan pääportille ja nyt röyhkeästi sisään, löysi kuin sattumalta seuransa asioista ja bileteistä vastaavan henkilön ja siitä suoraan pukutiloihin. Sinne vielä ennätti yksi järkkäri, kysyen, että mikä ukko ja millä asialla, johon juoksija jo luonnollisesti hiukan vittuuntuneena sanaili hautajaistamineet päällään, samalla kun avasi urheilulaukkunsa, että tässä piikkari ja muut tamineet, kohta olen radalla juoksemassa vitosta, jos et usko, niin tuu vaikka ite kattoo.
Aika alkoi olla tässä vaiheessa jo kortilla, starttiin aikaa 20min, joten sitten nopeasti viereiselle pururadalle, jossa muutama täysvauhtinen alamäkirullaus, avaten hiukan röörejään ja sanojensa mukaan aivan pihalla ajatukset sekä helvetin raskas olemus jaloissa ja kropassa. Mutta ei auta, piikkarit jalkaan ja radalle, siellä ne korskuivat Loikkanen, Vainio, Paunonen ym..hyvin valmistautuneet ja verryttelyt suorittaneet juoksijat ja eikun matkaan. Vainio vie ja muut vikisee, mennään 13,10 enteilevää loppuaikaa, aivan ylikovaa,olivat sopineet ennen kisaa ennätystehtailusta, letka pitenee ja meidän mies jo miltei 200m jäljessä,kun ollaan juostu 3500m, mutta liian kova alkuvauhti kostautuu.Ukkoa alkaa tulla selkä edellä vastaan, samalla kun tarinan päähenkilön kone alkaa lämmetä ja ajatukset vihdoinkin siirtyä juoksuun, sysimustista hautajaisajatuksista, viimeisellä kierroksella kaikki peliin, viimeinen kakssatanen omaan ennätysaikaan ja maaliin hienosti kakkosena. Vainio julistetaan voittajaksi, toistaiseksi?
Kaikki muistaa vuoden 84 episodin Losin Olympialaisista ja tätä ennen Rotterdamin maratonin keväällä, sekä siitä johtunut ison päällikön ero, ja lopulta Vainion tuloksien hylkäämiset siltä vuodelta, johon myös Kajaani kuului, joten Suomen mestaruus vaihtuu, sekä nelonen (Holopainen) pronssille ja pronssi hopeaksi (Paunonen) Kultaa menee siis Kuopioon, kuvassa minun vieressä seisovalle henkilölle, nimeltään Hannu Okkola. Loppu hyvin kaikki hyvin, kuitenkin, vielä mitalien vaihto runbassa, Losin jälkeen, nähtiin jälkinäytös, missä hopea ja pronssimitalit löysivät oikeat osoitteet, mutta alkuperäinen kultamitali ei koskaan löytänyt tietään Lomakouheroisista Kuopioon, vaan SUL piti painattaa uusi kultamitali, alkuperäinen kun sattumalta oli saanut kyytiä kohti Kouherojärven pimeää pohjaa, liekö totta, mutta näin tarina kertoo.
Omat juoksut ovat hiukan niin ja näin johtuen tuosta lonkan jomotuksesta aina tehokkaan päivän jälkeen. Tehopäivät ovat viime sunnuntain pitkä 32km missä tultiin yli puolet matkasta reippasti alle 4min kilometrivauhtia, sekä eilinen 3km/ 2km
ja satasia päälle, muut päivät ovat sitä kevyttä 1,30- 1,45h juoksua yhteen otteeseen kun ei työn takia kerkee kahta harjoitusta enää tehdä, tai sanotaanko, ettei viitsi. Lauantaina sitten taas kovempaa pitkää (peesijuoksua)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.