Veni, vidi, vici, eli tulin, näin, voitin. Ja tähän kun lisää, kunnes toisin todistetaan on pidot valmiit.Riossa on käynnissä tai on ollut jo jonkin aikaa nuo olympialaiset, mitkä ovat omanlaisensa rasitustesti. Lajikirjo on sitten niin perusteellinen että ei siinä pysy kärryillä kovinkaan sohvaperuna. Kaikki osanottajat ovat kuitenkiin paikkansa ansainneet, paitsi nuo muutamat miesten moukarin Iranilaiset mörssärit, jotka onnistuivat huijaamaan itsensä kisoihin täysin, tuolla Valkovenäjällä heitettyjen kisojen ansiosta. No kaikki on näköjään mahdollista vielä tänäkin päivänä, kun kisarajoja keinotekoisesti rikotaan ja siitä pitkä miinus Kansainväliselle yleisurheilu liitolle. Kun kisat ovat ohi, laitan sitten, tai jos riittää kiinnostusta nuo omat arviot onnistujista ja vähemmän onnistujista, eikä kiikareina toimi sinivalkoiset linssit.
Niinpä. Rasitustesti oli eilen ohjelmassa minullakin. Tosin paikkana ei ollut lappurinta tapahtuma, vaan Harjulan sairaala. Tiedättekö muuten ihmiset miltä tuntuu, kun helvetinmoinen taakka, mitä on kantanut muutaman kuukauden, tipahtaa hartioilta ja mielestä se on nyt JEEEEEEE! Minä tiedän nyt sen tunteen ja johan helpotti.Päästähän minä olen aina ollut hiukan pipi, sen tietää kaikki, mutta harva sitä on hyväksyt, sillä esimerkiksi kilpaurheiluhan on periaatteessa sitä, missä hullut laitetaan vaan paremmuusjärjestykseen ja sitäkin touhua olen jonkin vuoden tehnyt elämäni aikana. Se on vaan sääli, että asian oppii hyväksymään vasta siinä vaiheessa kun pahin pyristely on ohi. Mutta parempin nyt kun ei silloinkaan.
Tuon rasitustestin armahtavan tuloksen myötä on tuleva sydän talvi selvää kauraa, eli suunnitelmat ja kuviot saivat selvyyden. Sitten tuo vanha harrastus, eli kalaustus on taas saanut otteen minusta. Kyllähän yksi kesä menee rannalta kalastessa, mutta ei kaksi, joten nyt on hakusessa Buster, sopivalla tuupparilla ensi kesää ajatellen ja sehän on saatava. Joten jos jolla kulla on tuommoista pakettia tarjolla, olen kiinnostunut.
Eilen vetäisin R testin päätteeksi 2h maastopyörää ja tänään kävin muistelemassa vanhoja hienoja lenkkipolkuja tuolla Petosen kaupungin osassa, jossa notkuin aikonaan, eli asuin. Kymmenkunta vuotta siellä aikoinaa meni ja ne rappiovuodetkin siellä elin. Mutta myös juoksuhommat sieltä saivat uudestaan tuulta purjeisiin ja ihan hyvät hikkapintaiset järvenranta kevytliikenne reitit tulivat tutuiksi. Nyt tänään tuli niitä "muisteltua" 1,30h verran. Huomenna on sitten pyöräpäivä, luulisin. Jaa, kohta alkavat laittaa hulluja tri -naisia järjestykseen Riossa:)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.