Kylläpä niin. Olihan se aika karua kun laskeuduttiin lopulta Rissalan lentokentälle ja hiukan ennen pyörien kosketusta, kun sumun läpi pilotti luovi koneen turvallisesti alas. Vilkaisu ulos todisti että talvi oli saapunut myös Savoon ja mielessä kävi, että onko todellakin ihan pakko. Siitä kimppakyydillä( a 17€ per lärvi sitten taxilla kotia, ihastellen juuri sataneen 20-30 senttimetrin lumisohjoa. mikä ei yhtään ainakaan fiiliksiä parantanut. Aamulla sitten lapio ja kola töihin,teemana etsiä lumikasan alta parkkipaikalta toyota merkkinen henkilöauto, joka on 6 vuotta kuljettanut minua uskollisesti pisteestä A, pisteeseen B ja joskus myös takaisin. Yli puoleen oveen asti oli lumikasaa kerääntynyt auton ympärille ja konepellille sekä katolle saman verran, mutta 45 minuutin sinnikkään lumityön jäkeen pääsin sisään ja eikun starttaamaan. Se jäikin lyhyeen, koska akku oli tehnyt purkutyötään kuukauden ajan, eikä reagoinut mitenkään minun käskytykseen virtaavainta kääntäessäni, no oma vika, kun en viitsinyt akunnapaa irrottaa ennen lähtöä

No, nämä ovat niitä pieniä käytännön murheita, joita aikaajoin tulee, eikä niistä sen enempi, mutta nyt se harmitti normaalia enemmän, kun reissusta tullessa joutuu, ensitöikseen vastaavia asioita tekemään ja ensitöikseen vaivaamaan muita käynnistysavulla.

Eilen kävin hiljaa lyllertämässä 1,30h lumisohjossa ja tänä aamuna raikkaassa 20 miinusta ja mukavassa tuulessa se sama puolitoistatuntisen. Tosin tänään oli hyvä alusta eiliseen nähden ja Sarvan nasta puri hyvin, tosin ensimmäiseen varsinaiseen talvilenkkiin tuli epähuomiossa pukeudutua hiukan väärin, kun meinas tiettyjä paikkoja kylmätä:)

Nyt on vaan sitten hyväksyttävä, että se on sitten tätä koko loppu talvi. Jos tästä arkeenpalusta jotain hyvää pitää etsiä, niin olkoo se vaikka niin,että eihän tästä enää ole pitkä aika kevääseen ja toiseksi kun tunne työpaikalle itsensä hilaa, niin onhan siellä odottamassa nuo minun ennenkin mainitsemani voimavarat.Sitä palettia kun aikansa kuuntelee, mikä toistaa itseään vuodesta toiseen on onnekas, että on itsensä luovinut siitä kuiville ja ymmärtää välillä ottaa siihen etäisyyttä vaihtamalla maisemaa. Jotkut kun ajattelevat vieläkin niin, että Suomi ja savo on yhtäkuin koko elämä ja maailma. Tämä toivottomuus joidenkin kohdalla on aika pysyvää laatua ja se on minulle se voimavara, ettei minulle ole käynyt niin ja sen takia juuri nämä ihmiset ovat tärkeitä:)

Huomenna hallissa rallatellen 12km VEEKOOTA