Hyvin on viikonloppuna juosseet miehet ja naiset pitkin katuja ja teitä ympäri Suomen. Suomen ennätyksiäkin on jo nähty kevään mittelöissä, joita ovat tehtailleet jo varttuneemmalle ikäsektorille edenneet miehet. Viikko taaksepäin M55 sarjan Suomalainen kovakasvo ja kevään halleissa ennätyksiä tehtaillut, sekä San Sebastianin EM mittelöistä kaksi hopeista mitalia tuonut ONMKY Jukka Kauppila vetäisi maantiekympin aivan huikeaan SE aikaan, vai mitä olette mieltä vähän päälle 34 min tuloksesta. Toivottavasti reitti oli ok, koska Jukka jos kuka ansaitsee sen itselleen, sen verran huikeasta kaverista on kyse, enkä sano onnea, koska kovalla kunnolla se tehtiin, eikä onnella.

Tänään taas Haminassa, Kauko Kuningas M65 sarjan varsinainen kuningas, tehtaili puolimaratonin >SE joka sekin osoittaa KKI, eli kunnossa kaiken ikää teeman paikkansapitävyyden, eikä tässäkään juoksussa ratkaissut mikään muu kuin KOVA kunto.

Mutta kevät etenee ja pidot paranee, vappu tietää huonoa ja takki tyhjää oloa monelle, jotkut sen hankkii jalossa kaikkensa antavassa kilpailussa(hyvä vaihtoehto), kun taas jotkut supi suomalaisittain vetämällä niin sanotusti perseet olalle, eli lärvit, eli......., no (huono vaihtoehto) mutta monien hauskaa pitävien naisten mielestä, ihan VARTEEN OTETTAVA vaihtoehto:)

Kuulkaas, kävi tänään töitten jälkeen urheiluhierojalla, noita takareisiä avattiin, kun tuntuu olevan joku krooninen pinnetila. Siinä alkulämmittelyjen jälkeen alkoi ottamaan oikeaa takasta aika topakasti ja kauhea napsahdus kävi. Hieroja säikähti ja totes että nyt tais mennä polvilumpio sijoiltaan, ainakin siltä se kuulosti, no minä siinä rauhoittelemaan että ei mennyt, PIENI kireys vaan hellitti otettaan jossain syvemmällä lihaksessa, ihme pamaus se kuitenkin oli eikä siitä jäänyt mitään  kipuja.

Perjantaina ajoin maantiepyörällä 80km hyvällä sykkeellä,  31km/h keskivauhdilla, eilen aamulla matolla 1h ja  tänään aamulla 1,10h kevyttä juoksua ulkosalla, eikä se ollut helpon tuntuista, tuntuma kun on ollut ulkojuoksuun hukassa jo liian kauan. Mutta olen toiveikas, että kyllä ne kivut joskus lakkaa, koska EN aijo antaa periksi, hyvillä fiiliksin mennään