Vuoden urheilijaäänestys on taas suoritettu kaikennäköisten rekvisiittanumeroiden säestyksellä ja eipä mitään uutta Pohjolan taivaan alla. Suomi on ollut ja tulee olemaan marginaalilajien kansaa, tai ainakin urheilutoimittajat ovat. Espanjassa missä osataan ja menestytään hyvin monessa kansainvälisessä ei marginaalilajissa, kuten maantiepyöräilyssä kestävyysjuoksussa, jalkapallossa, tenniksessä ja varsinkin ratamoottoripyöräilyssä, sekä monessa muussa lajissa, äänestettiin Javier Gomez vuoden parhaaksi ja lajina triathlon. Samoin kävi Tanskassa, missä triatlonisti Camilla Pedersen noteerattiin MM kultamitalin myötä ja monen muun kovan urheilijan hölmistykseksi vuoden parhaaksi urheilijaksi. Samaisessa pitkänmatkan triathlonin MM kisassa hopealla yltänyt Lehtonen  ei kovin pitkälle lajimenestyksellään yltänyt, kun sitä aletaan Suomessa suhteuttamaan "muka harrastettavuudeltaan suuriin lajeihin"kuten murtomaahiihtoon ja keihäänheittoon:) Kaisa Lehtonen sai maistaa nyt sitä miten kovan työn ja mesestyksen takana on päästä Suomessa edes 15 joukkaan toimittajien äänestyksessä. Toivottavasti pääkaupunkiseudun paras urheilijapysti lämmittää mieltä.

Se miten vähän Suomalaiset nurkkakuntaiset urheilijatoimittajat arvostavat kansainvälisiä suuri ja harratettavuudeltaan erittäin suosittuja urheilulajeja ei yllätä, vaikka ylltätyksellisiä onnistumisia olisi tullutkin muutamassa isossa lajissa vuonna 2014. Nämä onnistumiset eivät ole onnenkantamoisia, koska pitkissä suorituksissa ei ole onnelle sijaa, siinä ratkaisee ainoastaa kunto ja tahto. Olkoonkin niin, että härmäläiset ovat tipahtaneet kansainvälisestä vauhdista kaikilla kestävyysmatkoilla, niin miesten kuin naisten osalta, eikä tähän yksi Erikson kesää tee, mutta siitä huolimatta nämä muutamat onnistumiset olisi täällä peräperbiassakin alettava huomioida eritavalla kuin viittaamalla kintaalla  muka pätö suorituksille.

Kaikki kunnia kuitenkin valituile parhaille. Olympiakulta on se suurin, mutta sen jälkeen alkaakin olla jo makukysymys EM kullasta lähtien. Antaahan se keihäs ja hiihto Suomen kansalle sitä niin paljon kaivattua sykähdyttäviä hetkiä, lajissa mistä on yleensä niitä sykähdyksiä odotettu tulevaksi, mutta onko sitten marginaalilajin EM kovempi suoritus, kuin ei marginaalilajin MM hopea. Tätä asiaahan voisivat suurella joukolla maan urheilujournalisteja yhdessä urheilutoimittajien kanssa pohtia jossain alan kokouksessa ja tehdä sitten monen näköiste ja makuisten juomien päätteeksi uuden vuoden urheilija äänestyksen:

Viikko takana kotimaan sohjoa ja mattojuoksuunkin on ollut turvautuminen. Pakkohan täällä on kelvata juosta, kun nyt ei muuallekkaan pääse:( Muuten fiilikset on kaikiltaosin ihan reilassa, mikä on, kun minusta on kyse, hiukan outoa ja uutta:)