Eilen seisahti talvipäivä ja niin minäkin siinä samalla. Mitäpä sitä hienostelemaan tai muuten vaan silittelemään. On tulossa paskin joulu ikinä, enkä sitä osaa muuten sanoa. Taas uidaan syvällä ja aika kova masennus meinaa aina aika ajoin iskeä luihin, mieleen ja ytimiin. Miten hemmetti olen tähän tilanteeseen ajautunut, tilanteeseen mistä ei oikein pääse mitenkään irti, siis ajatuksista. Vaikka maa on täällä savossa valkea, niin minun mieli on sysimusta.

Pakonomaisella liikunnalla yritän itseäni pitää edes jonkinasteisessa kunnossa päänupin osalta, mutta muuta tarkoitusta sillä ei sitten enää olekkaan, tai no ehkä painonhallinnan takia kuitenkin. Sanovat, että kaikella on tarkoituksensa, niin olisi ihan kiva tietää, että mikähän tarkoitus tällä nyt sitten on, siis sillä, että on niin paha olla.

Se on kuulkaas sellanen juttu, että kaikella kurjuudella on kuitenkin rajansa. Tälle asialle saattaa kyllä olla aika huono loppu, eli ei tule ameriikkalaisen elokuvan onnellista loppua.Tammikuun 8 päivä saan sitten tietää enemmän aiheesta, kun lekuri soittaa.

Kurjuutta oli tarjolla myös Kuopiolle Finnpulpin suhteen. KHO kuitenkin torppasi Kiinalaisten paskapaperi hankkeen lopullisesti ja ilman valitusoikeutta. Kurjuudella tarkoitan sitä, että jos hanke olisi toteutunut, olisi puhtaan hajuttoman ilmanlaadun ja puhtaan Kallaveden laatuominaisuudet niinsanotusti taputeltu. Sitäkun on muutaman kerran käynyt esim. sellaisella paikakunnalla, kuin Vuoksenniska ja ajaa hurauttaa autolla sillan yli, niin eihän sitä hajua kestä erkkikään, eikä erkin veli eskokaan.Tosin uskon että nykyajan teknologialla niitä tehtaan aiheuttamia hajuhaittoja voidaan karsia aika tehokkaasti. Mutta astetta vakavampaa on alkaa leikkiä ollakko vai eikö olla leikkiä vesistöjen kanssa, sillä kun puhdas vesi menetetään, menetetään kaikki.

Mutta tästä kaikesta sitten joskus enemmän, jos joskuskaan. Toivotan kaikesta huolimatta kaikille TERVEILLE ja miksi ei vähemmänkin terveille ihmisille oikein rauhallista Joulua.

Omat. Itse aijon vetäytyä kuoreen joulun pyhiksi ja jotenkin sinnitellä päivän kerrallaan.