Ensinnäkin, hieno ele Mika Myllylän tytöltä, tuo tatuointi isänsä kunniaksi ja muistolle. Vaikka Mika ei varmaankaan ollut se kaikista esimerkillisin isä loppuaikoinaan lapsilleen, jäi niinkuin kuuluu lapsille isästään kunnioitettava muisto. Enkä tällä tarkoita urheilusaavutuksia, vaan aidosti isähahmonan.

Jääkiekosta en ala yhtään mitään, kun siitä ei tiedä edes Ranskalaiset mitään ja silti ne vetelee Suomalaisia turpaan mennen tulle sata nolla.

Sitten urheiluasioihin. Eliud Kipchoge teki jotain aivan ällistyttävää juoksemalla maratonin miltei maagiseen kahteen tuntiin. Vain 24 sekuntia meni pitkäksi tuo yritys, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö hän ole kaikkien aikojen kovin maratoonari tuloksien valossa. Plakkarista löytyy myös mestaruuksia radalta ja maran olympialaisten kultamitali.

MUTTA ennätyskelpoinen tuo juoksu ei missään nimessä ollut. Tai itseasiassa oltiin kaukana siitä. Eniten minua häiritsi tuo ajannäyttö auto, mikä antoi osalla matkaa todellakin sen imuvaikutuksen  suoritukseen. Autohan oli rakennettu räätälintyönä siten että ei jäänyt epäselväksi, mikä tarkoitus sillä oli. No,onhan polkupyörälläkin ajettu auton suuren fleksin imussa yli kahtasataa, niin että se siitä. No, jokatapauksessa nyt on todistettu, mitä tarkoittaa "ihanneoloissa" tehty suoritus kestävysjuoksussa.

Nike teki sen mikä vaudittaa kenkämerkkinsä myyntiä tuon ennätysyrityksen takia. Suvereeni juoksukenkien markinajohtajuus on tavoite ja se varmankin toteutuu. Sen verran onnistunut oli tuo Niken projekti, että tulevaisuus tuo varmaankin uusia yrittäjiä.

Minä veikkaan, että hyvin pian joku kenkämerkki järjestää ennätyskarkelot maratonilla missä juostaan Bostonin kaltainen yksisuuntainen reitti, mutta täysin tasaisella tiellä ja hyvän myötätuulen siivittämänä. Kaksituntinen on paperia, eikä siihen homaan tarvita tuulenhalkoja rooliin mitään autoja.

Vierumäen SM maastot olivat ja menivät. En ollut tai päässyt katsomaan juoksuja paikanpäälle, kun piti olla työpaikalla. SAMU MIKKONEN, minkä kirjoitin isoilla kirjaimilla oli päivän NIMI. Olisi ollut omakin sarja, mutta spontaanisti ja pelottomasti lähti tuimaan miesten 4km rutistukseen, vaikka omien sanojensa mukaan maastot ei ole se oma lemppari. Ei ollut kaukana, ettei minun visio toteutunut, eli oltaisiin nähty pitkästä aikaa savolainen maastomestari yleisessä sarjassa. Petrausta edelliseen maastoon tuli isosti, eli kauhean paljon, joten harppaus Suomen kestävyysjuoksun kärkikahinoihin on tehty lopullisesti. Enkä sano onnea Samulle, koska onnella ei ollut mitään tekemistä tämän harppauksen ja maastomenestyksen kanssa, vaan kovalla työllä ja uhrautuvalla asenteella. Tsemppiä tulevaisuuteen ja terveitä päiviä.

Muutenhan kisat varmaankin noudatteli käsikirjoitustaan menestyjien suhteen ja löytyihän se Oonankin nimi tulosluettelosta, hienoa.

Omat. En ole käynyt pilkillä, mutta veneen etsintä käy kuumana. Maantiepyöräkauden aukaisin viime perjantaina 3h lenkuralla ja ihan oli mukava ajella hiljaa, kun kovaakaan ei ennätä. Ja tämä ongelmahan juoksun puolelta on jo tuttua, eli hilijoo hyvä tulloo.