Liian aikaisin lähti Matti, aivan liian aikaisin. Niin lähti myös Mika Myllylä aikoinaan. Molemmat enemmän tai vähemmän median uhreina, tosin sillä erotuksella, että toinen halusi paistatella median jutuissa, mutta toinen ei. Molemmille herroille alkoholi oli se heikoin lenkki ja tasan varmaan, ennemmin tai myöhemmin  siinä kisassa jää toiseksi meistä jokainen, jos siihen kisaan alkaa. Kuningas alkoholi on hyvä renki, mutta huono isäntä se pitäisi ymmärtää, eikä varsinkaan veren sokeri ongemaisten sitä pitäisi nauttia alkuunkaan ja sekin pitäisi ymmärtää.

Omaa agendaansa mukaillen, Matti eli oman elämänsä täysillä, sillä "elämähän on ihmisen parasta aikaas" on aika paljon paikkaansa pitävä ilmaisu. Kuitenkin asia mikä ilmoselvästi vaikutti Mattiin masentavasti viimeisinä aikoina, oli se että hän ei saanut tavata omia jälkeläisiään. Oliko kaikki tämä jo jonkinlaista aavistusta tulevasta, kun alkoi vasta nyt omatunto soimaamaa ja sekä  halusta päästä tapaamaan lapsiaan. Sanonta sen minkä taakseen jättää, niin sen joskus edestään löytää alkoi varmaankin painamaan mielessä viimeisinä vuosina kovastai.Itse olen ollut joskus samassa tilanteessa, missä piti tehdä valintoja, mutta onneksi tein oikean ratkaisun, enkä antanut tämäntapaisessa tilanteessa maailman viedä. Hautakummulla sitä sovintoa on liian myöhäistä pyytää, sillä elämä on ihmisen parasta aikaa ajalla sen olisi pitänyt tapahtua.

Matti oli yksi suurimmista Suomalaisista urheiljoista kautta aikain. Matti nostatti Suomalaista identiteettiä ja itsetuntoa lukuisia kertoja fantastisilla suorituksillaan. Urheilu uran jälkeen Matti käytti urheilusta saamansa markkinaarvon täydellisesti ja piti omilla "seikkailuillaan" Suomalaisen kansan otteessaan ja lööppilehdet kiitti. Oslon sumusta Galgaryn ihmetekoihin ja siitä kaikennäköisten "elämänkokeiluiden" jälkeen alkoi kuitenkin voimat loppua ennenaikaisesti, aivan liian aikaisin. Yhden asian olisin suonut Matille. Sen että Matti olisi kaikesta huolimatta saanut olla tekemisissä jälkipolven kanssa, mutta se avunhuuto tuli liian myöhään. Jos siihen avunhuutoon olisi vastattu, tai paremminkin olis siihen asiaan kiinnittänyt huomiota tarmokkaammin jo kauaan ajassa taaksepäin, olisi elämänlaatu ja elämänhalu ollut varmaankin toisenlainen. Siellä se kaipuu kuitenkin oli jossain sisimmässä, mikä kalvoi ja kalvoi. Rauha Suurelle urheiljalle Matti Nykäselle.