Loppukauden huippukuntoon ennätti Mari Laukkanen ja kuittasi tuikitarpeellisia palkintorahoja urheilijarahastoon.
Mutta viitaten Marin vauhtiin ladulla ja siihen mitä kirjoitin blokissani aikaa taaksepäin, ennen Lahden MM viestiä.Se voi jokainen halutessaan käydä lukemassa ja todeta että naisten viestin mitalin väri olisi astetta kirkkaampi ja selkeästi jos Mari olisi valittu yhdelle vapaan osuudelle. Naisten viesti pronssi ei ollut se optimaalisin tulos, jos vertauksena käytetään tarjolla olleita hiihtäjiä. Sen verran murtsikan piiri on hunningolla, että sinne ei kelpuuteta ampumahiihtäjiä, vaikka tarjolla olisikin parempaa vauhtia kokonaisuutta ajatellen ja tämä mänee varmankin viestijoukkueesta päättävän coutsin piikkiin, kuka lie sitten:)
Asko Nuutinen on poissa ja musta käsivarsinauha kunnioitti Askoa Suomalaisten ampumahiihtäjien mitellessä eilen toiseksi viimeisessä cupin kisassa. Suru tai myötätunto antaa joskus voimia kilpailutilanteessa. Se todisti eilen Mari ja omakohtaista kokemustakin on myös minulla vastaavanlaisesta tilanteesta, tosin vain piirikunnallisesta tasosta, mitä olen edustanut koko ikäni. Mistä tämä suorituskyky sitten viriää vaiheessa, kun pitäisi kuitenkin antaa surun tulla ja rauhoittaa tilanne. Tiedän tapauksia, jossa esimerkiksi joltain on kuollut koira ja sen johdosta on jääty sairaslomalle töistä. No, urheilija on kuitenkin urheilija ja se erottaa hänet tavan tallaajasta siinä, että sairaslomalle jääminen ei tuo ketään enää takaisin. Työ on parasta terapiaa tämänkaltaisen hädän hetkellä ja tämä on se voimavara, mikä on, jos on ollakseen. Marilla oli eilen hyvätienestinen työpäivä.
Eilen oli pitkä päivä tuolla Karttulan suunnalla rasvanki nimisellä järvellä. Kyllä, ahvenpilkillä olin ja hyvällä menestyksellä. Isokokoista on ahvena siellä ja fileeraushommia oli illalla tiedossa eikä siis mitään kukkoahvenia. Maanantaina taas kukolaulun aikaan olisi tarkoitus taas lähteä samaiselle järvelle, ihan mahtavaa.
Tänä aamuna kello 7.00 olin tienpäällä muistelemassa miltä tuntuisi olla tavoitteellinen juoksija. EI MINUNTA OLE ENÄÄ SIIHEN. eikä se tuntunut edes se arvoiselta. Kaksi tuntinen vierähti hienossa auringonpaisteessa. Ensi tunti hiljaa ja toiselle tunnille siroittelin 10x200m+10x100m pyrähdyksiä, mutta lopulta turhauduin, kun arviolta 60v nainen juoksi ohi ja hymyili minulle, että se niistä pyrähdyksistä:)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.