Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, tuttua varmaan kaikille. Nuoret ja hiukan varttuneemmatkin opiskelija ryntäävät tänään kesälaitumille. Edessä on se Suomen suven autuas loma ja kelien puolesta mennyt alkukesä, eli toukokuu olikin yksi kautta aikojen lämpimin ainakin allekirjoittaneen muistin  mukaan.

Eräs toukokuun helteinen muistikuva on joskus puukko ja kirves ajoilta, kun elettiin kiihkeää kestojuoksuaikaa. Kyse on huonosti hoidetusta tankkauksesta ennen maratonia. Elettiin siis 80 luvun alkuvuosia ja kuntokäyrä oli kivasti ylöspäin. Silloinkin toukokuun kaksi viimeistä viikkoa oli todella lämmintä ja kaksi viikkoa ennen maraa oli TUL:llä pm maastot, jossa oli hyvä loikka päällä. Matkana 15km ja soolona läpi, jossa jätin seurakaveri Pauli Pentikäistä toista minuuttia. Edustettiin silloin Siilijärven Vesa nimistä seuraa ja kahden viikon kuluttua oli se kevään kliimaksi eli SM maraton edessä etelä suomessa.

No, niinkuin tapana on ollut, työt pitää hoitaa, vaikka urheiluakin harrastettiin ja tämä hellejakso ei ollut minulle hyväksi. Ne kaksi kovaa työviikkoa painettiin hommia, mikä samalla nakersi kunto ominaisuutta salakavalasti. Nuori ja uhmakas mieli ei ymmärtänyt, että varsinkin viimeisen viikon ke,to ja perjantai olisi pitänyt rauhoittaa tilanne ja ladata roppo kaikin puolin kuntoon levolla,energialla ja eritoten nesteytyksellä. Lauantaina oli kisa, mutta vielä' perjantaina kömmin metsässä painokairauskaluston kanssa paita märkänä ilman sen kummemmin nesteitä nauttimatta. Uuvutin itseni siis pihalle kaikesta sportista.Normaali oloissahan nautin aikoinaan suunnattomasti lämpimästä, varsinkin terassilla istumisesta ja lievästä nousuhumalasta:)

Aamulla muutaman sadan kilometrin ajon aikana yritin sitten nesteyttää, mutta se oli myöhäistä. Juoksu kulki sinne 25km asti ihan ok, tai no, ei se ollut hyvän tuntuista missään vaiheessa ja seinä oli edessä jo ennen 30km paalua. Hyppäsin tiensivuun ja kannustin siinä sitten muita, kun muuta en voinut. Pentikäisen Pali taas oli huomioinut edellisten päivien tekemiset ja juoksi hurmiossa pronssille, millä lunasti paikan saman syksyn maratonin eurooppa cupin b finaaliin ajalla 2,20 ja osat.

Että semmoisia helle toukokuita joskus. Maratonilla en koskaan onnistunut kunnolla nuoruudessa, koska nähtävästi se oli minulle liian pitkä matka kisamielessä, tai sitten en vaan yksinkertaisesti osannut valmistautua siihen oikealla tavalla, tiedä häntä.

Ne entäs nykypäivän omat. Sitä tuttua latua, milloin mitäkin. Eilen aamulla aikaisin juosten 13km aamuvuoroon töihin ja maantiepyörällä pois. Sitten ilta kuudesta kellon auringonlaskuun jigitellessä ja uusiin lähivesialueisiin tutustuen busterilla. Ihme ilta, ei yhtään ahventa, mutta kuha oli aktiivinen, joita otin muutaman mukaan syömäkaloiksi.