Ei oo kivaa jos ei oo mukavaa. Meinaan vaan, että kolme viikkoa alkaa olla kärvisteltyä jo infuenssan kourissa ja olo sen mukainen. Ja tavaraa eikun irtoo keuhkoista on se ehtymätön luonnonvara tuo lima.

Mitäs muuta. Trumpin ylimääräiset tullit teräkselle ja alumiinille ja Pohjois-Korean pienen rakettimiehen uho alkaa hellittää. Kun taas vastaavasti itänaapurin piene rakettimiehen uho se eikun kasvaa kaikennäköisten tuomiopäivän ydinrakettipommien muodossa. No mikään ei tunnu muuttuvan, mitä pienempi ukko kooltaan, sitä isommat kuvitelmat päänupissa, senhän todistaa jo historia Napoleonista ja Stalinista ja Hitleristä lähti.

Kevät tekee lopulta tuloaan ja Suomalaiset juoksuintoilijat virittelevät kuntoaa ensimmäisiin maantiejuoksu kisoihin. Niin tein minäkin aikoinaan ja kieltämättä se olikin aika kiihkeää odotusta päästä näyttämään, mitä oli talven pimeinä kuukausina saanut aikaan. Nykyjään taas ei ole mitään tarvetta enään näyttää pimeiden kuukausien aikaan saannoksiaan, kun mitään ei ole saanut aikaan.

iivo.jpg

Huhtikun lopulla tori täyttyy, kun Iivoa juhlitaan. Moniko meistä on päässyt elämänsä aikana hurraamaan torille YKSILÖLAJIN olympiakultamitalia, nyt siihen on mahdollisuus.

No, aletaan elää siis kiihkeitä aikoija, kuka kestävyysurheilun tiimoilta kuka mitenkin. Itse odotan suurella intohimolla pitkiä ja leutoja päiviä. Yöllä pakkasta ja päivällä plussalla, silloin mobicik liikkuu hyvin jääkannella. Kesken päivän johonkin saaren rantaan tulille ja makkaran paistot ryyditettynä termospullokahveella ja munkilla. Luonto herää, joutsenet ja kurjet etsivät jääkannelta levähdyspaikkaa. Teeret pitävät omaa soidinmekkalaansa jossain lahdenpohjukassa ja lokit yrittävät ryöstää röyhkeästi, jäälle unohtuneita ahvenia jos olet niistä sopivan kaukana. Sitä se on ja se merkitsee minulle paljon.

Omat. Ensi kesänä jos luoja suo, aijon olla useammassa juoksutapahtumassa mukana GoPro kamera päässä. Siis hehgessä ja hengissä mukana ja ainakin juhannuksen Kiimasen savulenkki on tarkoitus hilppasta.