Niin vierii viikot, eikä mitään sen kummoisempaa edistymistä ole tapahtunut tuon nilkan suhteen. Juosta se ei oikein anna kunnolla, semmoista varovaista hipsuttelua silloin tällöin, mutta kuitenkin noin 65km viikolla sain kyhättyä. Pyöräilyä tuli siihen päälle 7,30h, josta tänään se pisin siivu 3,50h, mitaltaan 110km. Mentiin tuon toisen kovan onnen soturin T. Toivasen kanssa, ihan uusia reittejä Varpaisjärven ja Nilsiän suuntaan, jossa välillä oli hiekkatie osuuksiakin.

Tuolla Siilijärven takamailla vastaan polki eräs kauan sitten tri- harrastanut kaveri, joka liittyi seuraan,  kysyin että mistä tunsit, vastasi että ÄÄNESTÄ, oli kuullut minut jo mutkan takaa ja niinhän sitä mentiin Varpaisjärven tien osuus hiukan keskittyneen oloisesti, siis parempaa vauhtia.  Sitä kun erehtyy nuorempien mukaan, niin lopussa meinaa tulla nälkä, viimeiset 35km tultiin sitten ajoittain navakkaan vastaseen, elikkä kampi alkoi nousta  vastatuuleen ja ylämäkeen niin sanotusti pystyyn. Mutta kaikki mikä ei tapa, niin se kehittää, näin ainakin väittävät, joten huomenna lisää. Illalla kävin vielä vähän vesijuoksua harrastamassa ja voin sanoa että ei ole edelleenkään minun juttu.

Menneellä viikolla keskusteltiin eräällä urheilupainotteisella sivustolla ulkona tapahtuvan aerobisen liikunnan tärkeydestä, no erään naispuoleisen kommentoijan mielestä viaton huulenheitto oli jonkin asteen kukkotappelun tapaista sanailua. Siitä aiheesta sanon muutaman sanasen tällä sivustolla sitten seuraavalla kerralla, koska sana on vapaa ainakin tässä blokissa, kun vaan pysytään jonkin asteen säädyllisyydessä. Notta näin tälleen, mutaa lainatakseni