Leijonien autiomaa, tunnettiin aikinaan ja nykyään Meksikolaisten kestävyysjuoksijoiden harjoittelukeskuksena. Parakkikylä ilman minkäänlaisia hienoksia, ruoka ja juoma tuodaan muualta, yli 3000m korkeudessa askeettisissa oloissa  vai juostiin syötiin ja nukuttiin, näin tehtiin 90 luvun kovimmat maratonarit  Meksikossa, mutta heidän tärkein tekijänsä, oli tuntemus, maineekkaan Meksikolaisen maratoonarin Dionicio  Ceronin sanoja lainatakseen ”jokaisella lenkillä tuntuu kuin muistaisimme jotakin juoksevista esi-isistämme, jotakin- aivan kuin siirtyisimme ajassa taaksepäin, tai ainakin takavuosien suurjuoksijoiden juoksuharjoittelu hegemoniaan”

Sitten voimavaroista yleensäkkin, kuka saa sitä mistäkin, minä olen pyrkinyt hyödyntämään  myös sitä, mitä meillä kaikilla työssäkävijöillä on, nimittäin työkaverit, minulla on muutamia sellaisia työkavereita, jotka puhuvat kuin Ruunebärit asioista, mistä heillä ei ole edes pintaraapaisun vertaa omaa henkilökohtaista kokemusta, ovat olleet ja tulevat olemaan aina enemmän tai vähemmän kateellisia toisten tekemisistä, olkoon vaikka kyse jonkintasoisesta urheilusta. Jotkin näistä jopa tekevät itsestään etelänkävijän, arvioidessaan etelänreissujen tarkoituksenmukaisuutta, tai niiden antamaa rentouttavaa ja positiivista, sekä akkuja lataavaa vaikutusta, puhumattakaan eri kulttuurien avartavasta vaikutuksesta, vaikka eivät itse ole elämänsä aikana käyneet Leppävirtaa etelämpänä. Mikä sitten on se minulle voimaa antava asia näiden ihmisten piirteessä, no se, että itse tiedostan, ettei minulle ole käynyt edellä mainitsemalla tavalla, joskus oikein hakeudun näiden muutaman ihmisen lähelle, kun tiedän edessä olevan todella haastavan harjoituksen, esimerkiksi  torstain VK harjoitus edustaa sitä, oli mahtava fiilis lähtee paukuttamaa pitkään ja puolikovaa, pienen juttutuokion päälle.

Omat vähäiset juoksut, tällä vuoden raskaimmalla viikolla, sunnuntain pitkän jälkeen, maanantaina palauttelin työpäivän jälkeen 50min kevyttä, josta sitten suoraan satamaan talkoisiin, sieltä sitten väsyneenä kotiin kello 20.00. Tiistai aamu kello 6.00 Rotex laite 1h, joka sisälsi 2x10x20sekuntia, siis minuutin lähdöllä, teho 300w ip. 10km tv kevyt, josta sitten talkoisiin, kotia 20.00 rättiväsyneenä. Keskiviikko, töitten jälkeen 1h erittäin kevyt ja siitä suoraan talkoisiin, kotia 19.30, aivan puhki. Torstai aamu pipo päässä, muuten lyhyissä, 3km tv+ noin 18km VK (3,57-4.00min/km. josta viimeiset 2,5km nousua 70m(puijon hiihtostadionille)+1,5km verryt, loppupäivä töissä tietty ja Helsingin kisojakin illalla katsellen, tänään oli sitten aamulla 1,25h ER, siis erittäin kevyesti, lauantaina tonneja ja sunnuntaina nähtävästi erittäin pitkä yhdistelmä, (pyörä /juoksu, noin 5h) miksikö?, no että kunto säilyisi kesäloman hevoskuurille, ja yritän auttaa erästä triatlonistia pääsemään oikeaan  kilpailukuntoon takaisin, korostan kuitenkin tätä harjoitusta sillä, että minua on pyydetty, MINÄ en ole siis  pyytänyt.

Tähän kun vielä lisää, että EM Helsingissä on enemmän suomalaiset järjestäneet ali, kuin ylisuorituksia ja että Norjan suurin paskaläjä, Anders Breikvikille, ollaan tekemässä muutamalla miljoonalla omaa psykiatrista hoitolaitosta, johonka kaavaillaan 20 henkilön hoitoporukkaa, niin on idiotismi huipussaan vuonojen maassa, kalliiksi tulee, onko tämä oikealaisen demokratian riemuvoitto  norskien mielestä, kun sitä kysytään veronmaksajilta, epäilen. Hyvää ja antoisaa viikonloppua, ittellä on ainakin vakaa aikomus!:)