Herra tohtori soitti ja kertoi oikean jalan nykykunnon. Ei aiheuta toistaiseksi mitään kirurgisia toimenpiteitä, mutta muuten se kyllä ihmetteli, että kuis meikäläinen on pystynyt juoksemaan senkin verran menneiden muutaman kuukauden aikana, että on mahtanut sattua aika ajoin.

Oli luupiikkiä kantapäässä, sekä tuossa jalkapöydässä jonkin asteen kulumaa, en muista se luun nimeä, sekä kalkkeutumaa. Sitten tuo pottivarpaan nivelessä on aikojen saatossa tullut myös rappeumaa, mutta varsinaista tulehdusta ei sillä seudulla ole. Kehräluun alue joka nivoutuu pikkuvarpaan jänteisiin, oli sitten se turvotuksen aiheuttaja, joka on kyllä vieläkin päällä. Tai se vaihtelee on huonona väliin ja sitten on parempana välillä. Hoito olis sitten sitä halpaa Espanjan buranaa, sekä oikeanlaiset juoksutossut, tosin kyllä sen itsekkin huomaa, että hyvin vaimentavat tossut toimii paljon paremmin, kun jotkut kusiluistimet.

Että tekeminen sitten jatkuu ja mikäpä on tehdessä, tälläisillä keleillä, eilen kaksi juoksua, tänä aamuna matolla vähän ja illalla kauheaa taaki päällä pyörällä. Pyörittelin 70 kilsaa 32h/km keskivauhdilla ja kaikki vähänkään haiskahtavat mäen tömpyrät täyttä, kylläpä mukavasti reidet huusi banaania. Huomenna sitten taas ITSE asiaan, toivottavasti!