Joskus kuulee huonoja uutisia,tänään niitä tuli. Joskus kauan sitten, oliko vuosi 96, kun ensimäisen kerran istutin perseeni tuohon uinnin -valvonnan penkkiin, sain kaveriksi itseäni elämän kokemukselta paljon kokeneemman ja jämptin kaverin Nissisen Kaitsun.

Nyt kun tuolla Puijolla paukkuu mäkikisan jälkeinen ilotulitus, pyhitän sen Kaitsulle joka nukkui pois pari päivää sitten. Eläkkeellä kerkesi Kaitsu olla noin kymmenen vuotta, ennenkuin tuli lähtö jonnekkin tuntemattomaan. Monta hyvää ja antoisaa vuotta pidettiin yhtä ja hauskaakin oli ihan työnkin puolesta, mikä on nykyisin harvinaista.Voisin laittaa vaikka kuinka paljon tapahtumia niiltä vuosilta, hyviä, hauskoja tai vaikka huonoja, mutta muistoja on turha alkaa tässä kertaamaan, mutta ei niitä voi kukaan poiskaan ottaa, ne säilyy.

Kariin pystyi aina luottamaan ja se oli molemmin puoleista, vaikka molemmilla oli ne omat heikkoudetkin, mutta niiden ei annettu työtä häiritä ja homma toimi. Tämä kieltämättä löi hiukan masikseen meikäläisen, ja sai aikaa aika huonon olon,mutta peruuttamaton on aina helpompaa ajan kanssa hyväksyä, kun se on tapahtunut. Kaikilla meillä on oma aikamme, joten kiitos Kaitsulle hienoista vuosista ja valvo rauhassa siellä jossain,perästä tullaan sitten kun sen aika on, KUNNIOITUKSELLA, Kimmo