Paketointi vaille valmis on tämä armon vuosi 2015. Mitä siitä jäi käteen, niin siitä seuraavassa. Viime vuosihan vaihtui tuolla Espanjan suunnalla tutussa Torreviejassa, missä tuli taas jälleen kerran pidettyä lomaa. Niin, siis lomaa ja siinä samalla hiukan juostua. Muutama kisakin kuului ohjelmaan (5kpl) mutta kaikki ei veren maku suussa, vaan fiilistelemällä mukana periaatteella, hieno reissu.

Aspe katujuoksu

Bigastron katukymppi

Callosan palkintojen jako

Crewillenten uudenvuoden yö juoksu

Torreviejan katujuoksu 13.12.2014 kuvat puuttuu

Heti tammikuun puolessa välissä töihin ja lenkit jatkui, kunnes oikean jalan akilles ilmoitteli olemassa olostaan,tuossa maaliskuussa, eikä ihan ensimmäistä kertaa. Mistään mitään oppineena jatkoin juoksua liukkaille tienpinnoilla ja tulos oli taattu, eli tuli koko loppuvuoden kestävä viadolorosa. Kevättä kohden mentäessä alkoi maastopyöräily ja ihan kiitettävällä asenteella ja juostakin yritin sen, mikä kinttu salli.

Töistä en sana sanakaan, koska en pidä tätä duunia mitä teen kovin vaativana, koska kun sitä vertaa ensimmäiseen reilun20 vuoden rypistykseen tuolla maastossa suoritettuun duuniin, mikä oli erittäin raskasta fyysisesti, niin tämä nykyinen lorviminen uimahallilla ei ole mainitsemisen arvoista. Pyöräilyksi siis kausi meni pääosiltaan, väliin myös maantiepyöräillen. Toki muutamat hautajaiset kuuluivat ohjelmaan ei kuitenkaan vielä omat, mitä varmaan moni olisi kaivannut:) Sitten oli myös tuon Hard Runin järjestelyt ja ajan hermolla pysyminen kohden syksyä, mistä odotin Runin osalta paljon, mutta siitähän tuli liki fiasko,parhaani kuitenkin yritin. Tämän aiheen tiimoilta myös rekisteröidyin Facebookiin ja mainostin tapahtumaa innokkaana, mutta turhaan meni sekin. Ei toiminut Face ainakaan tässä tapahtumassa ja muuhun päivitykseen kyseisillä sivuilla ei ole mitään tarvista eikä kiinnostusta.

Tuli kesä, tai tuli vasta elokuussa ja maastopyöräily vei mennessään, siispä ilmoittauduin tuonne Jämin maastoajoon 84km matkalle, mutta ymmärtämättömänä, että ei sinne kilpaa kannata mennä ajamaan jos olet viimeisessä lähtöryhmässä, oli nimittäin ukkoo ja akkoo polkujen tukkeena aika pitkät matkat. Kliimaksina 42km kohdalla nurin ja kainalon alta kylkiluu poikki, oma moka. Kesän edetessä aina väliin elättelin toiveita siitä, että kumpa jokin ihmeparannus tulisi ja pääsisi juoksemaan kunnolla,turhaan. Eräs maantiepyörälenkki elokuussa palautteli mieleen vuodentakaiset tapahtuman, missä minä olin ottavana osapuolena, nimittäin tuolla Uuhimäen laskussa meni hyvässä vauhdissa takarengas (onneksi taka)mutta kyllä siinä niskakarvat oikeni vähäksi aikaa.Kaikki mikä ei tapa kehittää on vanha viisaus, mutta sekun vaan ei enää toimi tässä ikäluokassa, se on vasta nyt opittua, tai olen oppimassa. Hiihtely kävi mielessä jo syksyllä ja pukkasinkin tasatyötöä rullasuksilla siihen malliin että antaa talven tulla. Mutta muutama kerta ensilumen ladulla paljasti karun totuuden, että ei lähde rento potku kivutta, koska tuo venytys pertsan potkun lopussa sattuu aivan riittävästi, hiihto saa siis jäädä.

Syksy oli piiiiitkä, eikä meinannut loppua ollenkaan. Ketjua vedettiin kireälle ja kerran viikkoon aloin tehdä myös rennon juoksun tuolla Vänärin rantatiellä hiekalla ja ylimääräisen mutkan tein vielä Rönön kierroksellä. Yritin orjentoida itseänä siihen että vielä joskus juostaan kuntosarjoissa, ei kilpa. Oli se reipas aika tuskaa alussa, mutta hyvin se roppa alkoi hyväksymään rasitusta. Se tuo määräpyöräily on yksi tehokkaimmista tavoista saattaa juoksu huonoon jamaan ja vie aikaa ennenkuin jalat tottuu yhä parempaan juoksuvauhtiin

Nyt Joulun alla alkaa tuo jalka antaa juosta taas ja toiveet on katossa. Eikä harmita, vaikka työantaja herkäs veemäiseksi ja torpeedoi toisten munausten takia myös minulle niin tradition omaisen kuukauden treenikuukauden tuolla Espanjassa.Tulevaa kautta varten jos terveyttä riittää,olen tehnyt sotasuunnitelman erästä kilpailua ajatellen, mutta jalat määräävät sen toteutumisen, motivaatiosta se tuskin jää kiinni. Lopuksi totean että ollaan ihmiset suvaitsevaisia toisi kohtaan, koska turha kriittisyys KAIKKIA turvapaikan hakijoita, tai vaikkapa sateenkaari värejä edustavia kohtaan nykypäivänä on omaa henkisiä resursseja kuluttava voima. Ihmisiä me kaikki kuitenkin ollaan, eikä kukaa toistaan parempia, ei siinäkään tapauksessa vaikka esim. kilpaurheilutuloksissa ei keikuta kärkiporukoissa.

Se tuo työ on joskus aika hygienistä. Tai voihan sen nähdä niinkin, että asiakkaat eivät saa minusta tartuntaa PÖÖÖÖ!