lauantai, 8. joulukuu 2018

Yhteenveto vuodesta.

Vuosi 2018 alkaa vääjäämättä kääntyä ehtoo puolelle, joten on aika laittaa jotain mustaa valkealle menneestä vuodesta.

Aloitetaan tammikuusta ja ihan loppupuolelta, milloin pääsin ensimäisiä kertoja kairaamaan jäähän reikiä ja aloittamaan pilkkikauden. Viime talvi oli todella hankala jäätilanteen suhteen ja loppuun asti se oli sitä, kun isosti lunta esti siellä liikkumisen ainakin pitempien reisujen toivossa jalkapelillä. Pilkkikausi oli siis lyhyt ja ytimekäs, mutta loppuakohden huhtikuussa alkoi myös tulla hyviä reissuja niin jäällä liikkumisen kuin kalansaannin suhteen. Lenkkeillä yritin ja kävinkin silloin milloin huvitti, mutta vähälle ne kuitenkin jäi.

Kevät ja jääkannen hävittyä, toteutin se minkä oli tarkoitus toteuttaa jo edellisellä kaudella. Se edellinen avovesikausi vuosi 2017 meni tuon välilevypullistuman takia aivan perseelleen. Se vei kaiken elämänilon ja tekemisen halun, eikä minusta ollut minkään haaveen toteuttajaksi. Mutta tämän vuoden keväällä ostin siis venekaluston trailereineen kesäkalaustusta varten ja kylläpä kesä suosikin vesillä liikkujaa. Juoksuasiatkin lisivät kun päivään tuli valoisan ajan pituutta ja kaikkea kerkesi tekemään. Pyöräilyä,enimmäkseen maastopyörällä tuli ihan kiitettävästi tehtyä, mutta maantiepyöräily ei oikein napannut. Taisiko olla puolen tusinaa asfalttilenkkiä ja se ei ole paljon. Tykkäsin tehdä myös pitkiä kävelyjä ja syksyn tullen otin sauvat mukaan ja suuntana yleensä oli Puijon hienot maisemat.

Täytyy todeta, että jos edellinen kesä oli yhtä tuskaa, korvasi mennyt kesä korkojen kera ja :) tämännäköisellä hymiöllä. Aivan fantastinen ja hieno suvi, missä tekemisenpuutetta ei ollut. Ja kun se tekeminen oli vielä sitä, mitä rakastan, siis puhun harrastuksesta, niin eipä paremmasta väliä. Veneostos meni nappiin ja busteri ei jättänyt pulaan missään vaiheessa. Alkukesästä saalista, eli ahventa nousi ihan toisille viemäksi asti. Keski kesän helteet, mitä jatkui ja jatkui laittoi kalan passiiviseksi, mutta aina sieltä jotain tarttui mukaan, eikä se saalis ollut aina pääasia. Loppukesästä alkoi varsinainen ilotulitus, eli ahti soi antejaan oikein yltäkylläisesti ja joskus tuntui ettei syönnillä ollut mitään rajaa. Aina menin järvelle, kun siihen oli mahdollisuus, eli kaiken näköiset muut tori ym. vippailut jäivät nyt vähemmälle.

Tässä ollaan tulossa illankähmyssä Niinivedeltä ykkös kalakaveri Jormalaisen kanssa. Aivan huippu kalamies kiireestä kantapähän, joka aina on lähdössä milloin mihinkin vähänkään kalalle haiskahtavaan reissuun oli kesä tai talvi. Kala recordi sillä on yli 400kg marliini, mutta niitä ei näiltä vesiltä oikein tahdo saada.

niinivesi.jpg

Ja joskus, kun oikein oli syönnillään Kallaveden Ollinselällä oli ahvenia mukava jakaa useampaan osoitteeseen. Kyllä niille aina ottaja löytyi.

affen.jpg

Marjastus tuli myös hoidettua kunnialla läpi, vaikka satoennusteet olivat huonot. Mustikkaa löytyi ihan kiitettävästi, kun sitä vain jaksoi etsiä, eli 60litraa. Samoin puolukkaa löytyi saman verran. Huippuvuodeksi ennustettu lakkasato kuivui kokoon muutaman hallanyön takia, mikä palellutti hyvin siihen asti kehittyneen sadon. Mutta kyllä sitäkin marjaan jonkin verran sain kasaan.

Myös juoksupuoli, eli kilometrejä alkoi tulla kuin varkain, mikä tiesi yleensä paranevaa kuntotasoa. Eräälle veteraani huippujuoksijalle Facebookissa lupasin jopa, että ensivuoden Janakkalan vetkujen mestaruusmaastot olis vielä kiva kokemus, mutta vain ihan mukanaolon takia, eli peräpään vartijana. Ketunhäntä kainalossa tavallaan, sillä aikomus on tehdä hiukan juttua siitä tapahtumasta ja tavata vanhoja juoksukavereita ja miksi ei nuorempiakin.

Lokakuussa kilahti mittariin 61 v. ja sitä piti juhlistaa Väinölänniemellä rataa kiertäen mittarissa olevan luvun verran. No siis ikä+ pari kierrosta päälle niin sain kasaan täyden ratapiikin, mikä oli aikoinaa aika kova rataraasto, noin niin kuin kisamielessä.Suorastaa aivan karmea juoksumatka. Ensimmäisen kerran tämän sain kokea piikin hurmaa Pielavedellä, missä aikoinaan Pentikäisen Palin kanssa se vuorovedolla kisassa kipitettiin. Sen muistan, että jalat olivat seuraavana päivänä niin kipeät, ettei p......e  taipunut.

synde.jpg

 

Se joka vaivojaan valittaa on vaivojensa vanki on sanonta, joten parempi pitää nyt suu pienemmällä jatkossa, vaikka onhan tässä aina jotain pientä aina menossa, sillä vakavampiakin tapauksia on koko ajan jossain menossa sairauksien suhteen jossain päin suomea kaveripiirissä. Tämä vain itselle muistutuksena siitä, että tyytyväisenä päivä kerrallaan on hyvä ohje myös sinulle ja minulle.

Syksyyn mentiin samoilla kala/liikunta teemalla. Itse olen huomannut, että juuri syksy on minulle erittäin virkeää aikaa ja toisaalta varsinkin nyt kun lämpöä riitti ja riitti toi viileys monelle varmaan helpotuksen, niin myös minulle. Vuosituhannen kesä muuttui pikkuhiljaa syksyn pimeyteen, mutta jo valmiiksi ahdasmieliseen ja mustaa mielialaa se ei heikentänyt.

Kaiken kaikkiaan olen siis erittäin tyytyväinen menneeseen vuoteen, missä tekemistä ja tapahtumia riitti, niin kalastus kuin liikunnan puolella. Juoksu on siis saanut väistyä tieltä ja tilalle on tullut todella mielekäs kalastusharrastus. Parastahan siinä on että se tuntuu olevan pysyvää laatua. Aivan samalla tavalla kun juoksuharrastus aikoinaan, mikä määräsi kaiken muun tekemisen.Töissä nyt ei ole oikeastaan tapahtunut mitään enää valovuosiin ja itsenäisyyspäivän aattona olleet Hyvinvoinnin"pahoinvoinnin" edistämiskeskuksen pikkujoulutkin menivät kuivin suin. Se miksi en alkanut örveltämään, eli kännäämään muiden mukana oli se, että kännipäissäni ja muutama esmiestason henkilö siellä mukana ollessa olis saattanut sanoa tai tehdä jotain vähemmän tahditonta. Sen verran on kuitenkin ollut pientä sanailua erään palvelupäällikön kanssa Kuopion kaupungin organisaation kyvyistä käsitellä ja tehdä asioita, että katsoin viisaammaksi pidättäytyä juopottelusta.

Eilen se sitten taas melkein tapahtui. Kävin korkkaamassa pilkkikauden auki eräällä metsälammella tuolla Karttulan Riuttala talonpoikaismuseon suunnalla. Hieno reissu muuten, mutta poisajaessa heti Riuttalasta Lamperilaan päin pikkutietä missä nopeusrajoitus on jotai, en tiedä, perään tuli auto provosoimaan parempaan vauhtiin. No minähän laitoin vähän hanaa ja eräässä oikealle kaartavassa mutkassa metsästä ryntäsi suoraan eteen iso musta hahmo, eli hirvi.Sen verran auttoi paniikkijarrutus ja sain vauhtia hiljemmäksi, että pitkijä hirven jalkoja hipoen pääsin luikahtamaan oikealta ohi. Sitä vaan että jos mersut eivät ole onnistuneet minua vielä nitistämään, niin nyt oli jo kunnon töminät lähellä. Arvatkaapa, hiljenikö meidän meno se jälkeen.

 Mutta hei. Hieno vuosi melkein takana ja Kaisakin pääsi pokkaamaan korkeimmalta pallilta pum,pum hiihdon mc pytyn ja vielä aika suvereeniin tapaan. Se, että Kaisan kaksi kovinta kilpasiskoa lopetti, vaikuttaa Mäkäräisen tekemisiin psykolokisessa mielessä positiivisesti. Vaikka eilen ensimmäisessä makuussa tuli työtapaturma, niin se ei vaikuttanut kovinkaan suuresti siitä ylösnousun jälkeen ja tänää olikin sitten itse varmuus pääosassa.Iso sponsori BMV laittoi ampumahiihdon palkintokirstun täpötäyteen ja se jos mikä motivoi Kaisaa uskoisin, voipi nimittäin tulla kauden päätteeksi iso tili. Ja kun vielä lopuksi totean sen, että NORJA on hiihtomaa isolla HOOLLA, voinkin alkaa kirjoitella vedenpitävällä tussilla joulupukille omia, vielä toteutumattomia lahjatoiveita ja niitä on paljon.

 

sunnuntai, 2. joulukuu 2018

Joulukuu.

Niinpä,se on taas tätä, kun alkaa se jokavuotinen kiirekuukausi hyvin monella ihmisellä. Omat kiireet ovat minimaaliset, koska elän sitä pahinta aikaa, kun venholla ei enää kehtaa ja jäätäkään ei vielä aika niukanlaisesti. En siis väen väkisin tunge siihen kiireisten hukkumatilastoon, vaikka kiihko olisi kova korkkaamaan pilkkikausi. Mutta jospa sitä jo itsenäisyyspäivänä saisi senkin sesonkiajan avattua. Siispä aikaa jää jonniinjoutavaan lorvimiseen ilman minkäänlaista paniikkia mihinkään.

Lillehammarin tuskahiihdot olivat aikatavalla tapetilla, kun oli aikaa katsella. MC raskaimmat maastot ja siihen päälle kunnon työmiehen keliolosuhteet laittoivat hiihtäjät äärirajoille, jos mittarina pidetään sitkeyttä ja kuntoominaisuuksien kehityksen luomaa maitohapon sietokykyä. NORJA on hiihtomaa, siitä varmaan kaikki on samaa mieltä, sillä sen verran laajalla rintamalla vuonomaan hiihtäjät miehittivät ja naisettivat:) murtsikan kärkisijat. Piskuisen Suomen Iivo, Krista ja Hakola ovat ihan hyvässä nosteessa, kohden kauden pääkohdetta, eli Seefeldin MM hiihtoja, mutta muilla härmäläisillä ei taida olla paineita MM kisojen suhteen, sillä sen verran kaukana menee maailman kärki. Heikkisen Matista ei taas osaa sanoa mitään, koska on niitä ihme kuntotumisia nähty ennenkin, mutta jotenkin on semmoinen kutina, että Matti se tulee vielä sieltä, katsokaa vaan.

Ampumahiihdossa Kaisa ja Marikin saivat avattua palkeita ihan kohtuu hyvillä suorituksilla, mutta vasta ensimmäinen henkilökohtainen matka paljastaa sitten sen missä mennään. Näitä naisia muuten tarvittaisiin kovasti viestiin ja yhdelle henkilökohtaiselle matkalle ilman asetta hiihdettäville Seefeldin kisoille. Se on sitten toinen juttu, että miten se natsaa aikataulun suhteen ampumahiihdon mc kanssa ja se että jos esim. Kaisa helmikuussa on vielä kerran kiinni kristallissa.

Tänään pärähti soimaan eripuolilla maata yleinen hätämerkki summeri. Se oli vikasoitto, eikä vielä olla selvitetty sitä mikä sen sai aikaiseksi. No ei hätiä mitiä, ei se aiheuttanut oikeastaa minkäänlaista reaktiota ihmisissä, mutta entä sitten jos se oliskin ollut ihan aiheellinen sellainen. Moni ihminen varmaan päikkäreillä käänsi kylkeä ja ajatteli, että joopa joo, mitä ne siellä sireeniä taas rääkkäävät.

Omat. Pilkkivapakaluston kiihkeää virittelyä ja erilaisten tasapainojen testailua Uimahallin hiekkasuodatus altaassa, sekä kevyttä juoksuhöntsäilyä noin 1,30-1,45h kerralla,sirotellen saturaisia silloin tällöin joukkoon.

Siis suurin piirtein näin se kehitystyö tasurien suhteen mulla menee.

Kevennetty tasapaino ja siitä kyvennys.

 

 

 

sunnuntai, 25. marraskuu 2018

Väittelyä

No nyt mennään jo asiaan, missä kahdella menestynyneellä kestävyysfanaatikolla on hiukan näkemyseroja. Harri Kirvesniemen julkaistu kirja jakaa mielipiteitä nykyajan nuorten hiihtäjien harjoittelusta, hyvä niin, sillä siitähän viriää keskustelua ja kannanottoja hyvinkin laajalla linjalla. Toni Roposella on eri näkemys kuin Hartsalla nykynuorten kestävyysharjoittelusta, mitä hiihtoon tulee. Toinen on itse henkilökohtaisen MM kultamitalin hiihtänyt ja toinen on taas valmentanut jonkin valmennettavistaan henkilökohtaiseen MM kultaa.  

Lopulta kaikki tämänkaltainen väittely on kuitenkin turhaa, koska tälläisellä vuoropuhelulla ei saavuteta sitä, mitä halutaan. Toisaalta hiihtoharjoittelun vertaus Suomen ja Norjan välillä on täysin epärealistinen, koska nyky aika ja osiltaan koko mennyt aika näiden kansakuntien liikunta identiteetti jo lapsesta asti on aivan erinlainen. Se on kuin Afrikan maiden kestävyysjuoksu, missä lapsesta asti opitaan liikkumaan ulkona ja tekemään pohjaa aivan kuin varkain ja näin ollen voidaankin kiristää ruuvia jo hyvissä ajoin ennen 20 ikävuotta kohden kansainvälistä huippua. Olen sitä mieltä, että jos esim. Suomen kestävyysjuoksijat uskoisivat yhtä paljon itseensä, kuin norjalaiset hiihtäjät omassa lajissaan,tulos olisi paljon mairittelevampi, kuin  mitä se tällä hetkellä on. Ei valkoinen ihminen ole yhtään huononpi kuin musta mies tai nainen kestävyysurheilussa, johan se murtomaahiihtokin osoittaa, siis se, että kyllä niin kestävyys, kuin nopesominaisuus resusseja löytyy. SE kun nyt sattuu vaan olevan niin, että se pohja Suomalaisilla mitä ei olla lapsena hankittu, pitää rakentaa myöhemmällä vaiheella ja kun sitten siihen päälle laitetaan opinahjo, niin yhtälö on täysin mahdoton jaksamiskyvyn suhteen. Onhan näitä todistettuja uuvahtamisia yltäkyllin suomiurheilussa ja ihan lähihistoriasta.

Viikoloppuna hiihdettiin Rukalla mc merkeissä ja Suomen valttikortit Niskanen ja Pärmäkoski ovat hyvässä vauhdissa kohden kauden pääkilpailua. Ei mitään järisyttäviä yllätyksiä murtsikka siis tarjonnut. Ainoastaan Norjan mahtinainen Therese kulkee omaa vauhtiaan ja itse asiassa vieläkin kovempaa, kuin ennen huulirasvaa:)

Viikonlopun KOVIN Suomalainen kestävyysurheiluurheilusuoritus tulee kuitenkin Kuopiosta, missä soutuihme Joel Naukkarinen tempaisi sisäsoudun 100km uuden ME tuloksen aikaan kuusitunti kuusi minuuttia ja rapiat, kirjataan siis tulevan Kuopiolaislääkärin meriittilistaan. Tämä käsittämätön mahtiveto suoritettiin muun kansan ilmeteltävänä lasikaapissa torin laidalla ja kannastusta on kuulemma riittänyt.Sitä sopii jokaisen käydä kokeilemassa miltä tuntuu vetää esim 500m tuota matkavauhtia aikaan 1,50min. Ja Joel on hyvä esimerkki siitä, että harjoitteluun pitää jäädä riittävästi aikaa. Lääkärin luvutkin on mitoitettu 10 vuoden mittaiseksi, normaalin 6 vuoden sijaan.

Omat. Eilen mm. puijolla 2h sauvakävelyä ja tänä aamuna 2h ERRV, eli erittäinrentoarollaattorivauhtia, kuitenkin niin, että molemmat jalat olivat yhtäaikaa irti maasta

Peloittelevat heikoilla jäillä. Oliskohan jo aika.

j%C3%A4%C3%A4t.jpg

 

maanantai, 19. marraskuu 2018

No mikä ettei.

Tämähän vaikuttaa lupaavalta,koska 15 vuorokauden ennuste lupaa pakkasta.

Mutta ensin asiaan. Kahden viikon seisokki, ei siis oma, vaan lomajakso, minkä Kuopion kaupungin tilakeskus järjesti on sitten ohi. Tämä Kuopion tilakeskus se on sitten veikeä tapaus tai muutamat johtajatason tyypit siellä isoine palkoineen. Kaksi viimeisintä EMÄMUNAUSTA ovat tietenkin KuopioHallin uusittava tekonurmi, mihin päättäjät eivät suhtautuneet ammattimaisella tasolla, vaikka sitä kuuluisi heiltä löytyvän. Tarjouksia kyllä matosta aikoinaan kyselivät, mutta vanhanaikaisella sytytyslangalla toimivat johtajat eivät muistaneet tehdä ajoissa tilausta ja näin ollen uusi tekonurmi odotuttaa itseään ensi kevääseen saakka. Tästähän ei tietenkään mahtiseura KUPS tykännyt, koska vanha riskialtis tekonurmi on suorastaan hengenvaarallinen palaajien harjoittelutarpeeseen ja erinäköiset jalkavammat ovat kuulema hyvin todennäköisiä, jos siellä treenataan jatkossa. Joten siinäpä hiukan propleemaa pallon potkijoille tulevana talvena, kiitos tilakeskuksen.

Se toinen emämunaus oli Lippumäen ja nimenomaan se uimahallin puoli, missä sytytyslanka ajatuksen suhteen paloi todella hitaasti. Kesän huoltotauolla olisi pitänyt tehdä tämä kyseinen huolto/kunto tarkastus, mutta kun ei. Nyt liki hätäpäissään kyhätty seisokki oli kahden viikon mittainen ja kun tämä vielä ajoitettiin loppusyksyn sesonki aikaan, voi vaan ihmetellä, mistä näille tilakeskuksen päättäjille oikein palkaa maksetaan. No ei ainakaan hyvin hoidetusta ja organisoidusta työstä, mutta niin kuin tapana Kuopiossa on ei päättäjät siellä saa huonosti hoidetusta työstä nuhteita. Päin vastoi, siellä hyväveli verkosto kaikessa hiljaisuudessa palkitsevat ja puoltavat toinen toistensa palka korotuksia kaikesta huolimatta. Paskintahan tässä tauossa oli se, että vuosilomat joita olen hankkinut ja joiden pitämisajasta luulin minä itse päättäväni, eikä Kuopion kaupunki, paloivat joltai osin, eli pakoitettiin pitämään. Muutama valvoja sentää älysi hakea sairauslomaa kyseiselle kaksiviikkoiselle ajalle ja saivat siirrettyä vuosilomiaan hamaan tulevaisuuteen, nerokastako??No ei niinkään, kun ottaa huomioon näiden työtekijöiden motivaation työtä kohtaan.

Kuopio on viimeisimmän vuosikatsauksen mukaan 14, jotai miljoonaa alijäämäinen. Tämä on vasta jäävuoren huippu ja huononpia aikoja kohden mennään. Tämä johtuu ja alkaa pikkuhiljaa näkyä Kuopion päättäjien suuruuden hulluuden puuskana. Erinlaisia projekteja on niin paljon, että heikkoa hirvittää. Mitä enemmän on projekteja, sitä enemmän tarvitaan rahaa ja siitän selviää kun ottaa lisää lainaa. Paljonko on Kuopion laina tarve tulevina vuosina, ja mistä saadaan tuloja on kuuma kysymys. Työmaille haalitaan venäjän viron ja kaiken maailman kansalaisia työtekoon, kun omista ei ole tekijöiksi, koska paskaiset duunit ei kiinnosta. Niistä kumminkin saa ihan hyvää liksaa, jos on tekijäksi. Mutta työvoimapolitiikan laatijat eivät ole onnistuneet tehtävässään yhtään sen paremmin kuin Kuop. tilakeskus tai vaikka sosiaali politiikka. Siellähän ihmiset ovat oppineet sen, että tyhjän saa pyytämättäkin ja rahaa työtä tekemättäkin.

No henkilöstön sairauslomat ovat tasoa 10 miljoonaa/vuosi tai yli. Kaupungin stradetikot eivät ymmärrä selvää tosiasiaa vieläkään, vaikka niille sen rautalangasta taivuttelee ja nenän eteen nakkaa, että sairas henkilöstö on menoerä, eikä tuloerä. Näitä sairauslomia pitäisi tai olis pitänyt saada laskemaan päin jo ajat sitten. Parhaiten se onnistuu kannustejärjestelmällä, missä itsensä kunnossa pitävillä ja mahdollisimman pienillä sairauslomilla olevat työntekijät saisivat bonusta tapaan "pekkaniska". Toki se alussa aiheuttaa kateutta ja pahasuopaisuutta niissä henkilöissä jotka eivät pidä itseään kunnossa ja saikuttelevat jatkuvasti. Mutta ajan myötä nekin ihmiset alkavat muuttaa suuntaa, kun huomaavat että itsensä kunnossa pitäminen kannattaa niin terveyden, kuin myös talouden suhteen ja liittyvät yhä suuremmin joukoin terveystalkoisiin liikunnan kautta.

Tuoreen tutkimuksen mukaan SOMENUORET kärsivät pahasta olosta ja masennuksesta, olipa yllätys:) vai oliko sittenkään. Ja että alkusanoina mainitsemani pakkanen alkaa luoda jääkantta järviin on ihan huippua, enkä edes sano miksi ja että olen harrastanut hyötyliikuntaa sopivasti, päätänkin tämän kertaisen vuodatuksen tähän.

 

tiistai, 13. marraskuu 2018

Muistoja taas.

Kovin muuttuivat aikoinaan nuo keliolosuhteet kesken maantiejuoksukisan. Olikohan 93 tai 94 kun kirmattiin kuin varsat kevätlaitumille lappurinnassa tuolla Vehmersalmen Jussin juoksussa. Se kisa oli Pohjois-Savon perinteinen maantiejuoksun kevään korkkaus ja kisan alkuajoilla se oli samalla todella kovien ukkojen kokoontumisajo. Kisan nimi tuli Vehmersalmelaisesta Juhani Holopaisesta, joka oli todella kova kestävyysjuoksija. Mutta ihan ensimmäiset henkilökohtaiset kisat Jussin kanssa tehtiin sukset jalassa aivan nassikkana. Niin se oli aikaa, kun Okkolat, Rytköset, Holopaiset, Mutaset, Vartiaiset, Tiilikaiset ym. ja niitä oli paljon, saapuivat joka kevät mittaamaan talven aikan tehty työ samalle lähtöviivalle ja sama tahti oli myös naisten sarjassa. Myöhempinä vuosina sekin kisa alkoi kuihtua kokoon kuin syksyn lehti, mikä lopulta sitten puusta, eli kisa lopetettiin, niin kuin monet muutkin perinteiset hyvät kisat.

Itselläni oli kunnia saada osallistua noin puoleenkymmeneen starttiin kisan historiassa, tai saattoihan niitä olla hiukan useampi. Tämä luminen otos jäi mieleen kelin haastavuuden suhtee. Startin hetkellä keväinen upea keli ja alla kuiva asfaltti. Lehdet versovat jo pientä lehteä puihin ja tienvierustat hakivat jo vihreää väriä. Mutta kesken kisan alkoi tulla ihka oikeaa lunta ja ihan maahan asti, eikä ihan vähän. No siitä kisasta tuli "kuka kaatuu useiten" kisa. Juoksukengiksi kun tuli valittua vielä niken sen ajan maraton tossa, minkä pohjassa ei kovin kummoisia kuvioita ollut, niin ne oli sanan varsinaisessa merkityksessä varsinaiset kusiluistimet. No aikaahan siihen 14km lenkkiin tuhrautin aika paljon ja kaatumisiakin ihan riittävästi, oltiin maalissa ainakin kaikkensa antaneita.

 

vehmeri%203.jpg

Samoille vuosille sattui myös juostavia kelejä. Erään kerran sain kokeilla Pesosen Yrjön kanssa vauhtikestävyyttä, eikä kumpikaan päässyt helpolla. Ykän meriitit tietää kaikki, jotka ovat Suomalaista kestävyysjuoksua seuranneet, mutta kyseisenä vuonna Vehmersalmella hän oli vielä keskenkuntoinen akillesvamman jälkeen, mutta myös erittäin motivoitunut nousemaan uudestaa Suomalaselle maraton huipulle. Kupletti juoksussa oli se, että heti lähdin pitämään vauhtia ja kaikki muut alkoivatkin jäädä. Ykä riippui peesissä koko matkan ajan ja kilometri ennen maalia sai ykän jäämään pienellä nykäyksellä noin 20m. Mutta vielä se sieltä rimpuili muutama sata metri ennen maalia rinnalle ja muutaman sekunnin ohi. 

vehmeri%202.jpg

Älkääkä kuvitelkokaan, että minulla on joku leikekirja omista tai muiden juoksuista. Ei ole eikä tule, mutta kyseiset jutut sattui silmään. Kun kävin vanhalla työpaikalla (Niiralan Uimahalli) eräs ilta. Siellä uudet uinninvalvojat olivat saaneet jostain käsiin vanhoja käyttöpäiväkirjoja. Sinne oli eräs kollega teippaillut sivuille nämä jutut aikoinaan.

Omat. Lauantaina maastopyörä 2h, toissapäivänä juoksua 2h sisältäen 3x1500m+2x1000m+lyhyiä mäkiä muutama+muutama 100m kiihdytys. Eilen 2h sauvakävelyä Puijo ja tänää kevyt mattohipsintä 50min ja huomenna,pakko tunnustaa, vielä kerran vesille, kun lupaavat siedettävää keliä.