tiistai, 15. lokakuu 2019

Onko järkee.

Hulluja nuo Kenialaiset, JUOKSEMAAN. Taas on se aika kun maratonilla kellotellaan huippuaikoja, milloin virallisissa, milloin epävirallisissa olosuhteissa. Keväthän on se ensimmäinen sesonki, jos ei lasketa alkutalven Dubain maratonia.

Jos Kenian rata kestojuoksijoille tuli Dohassa turpaan Etiooppian suunnalta, on revassi syksyn katukarusellissa sitäkin suloisempi.

Nyt syksyllä on noussut otsikoihin Wienin maraton, missä Kenian Kipsoge  hurhasteli erityisolosuhteissa, ei virallisessa kilpailussa ensimmäisenä maailmassa alle kahden tunnin. Kova markkina arvo Nike tuotemerkille, mikä lisää kyseisen kenkämerkin myyntiä markkinajohtajaksi. Ja pisteenä iin päälle Chicagon maratonilla naisten sarjan voittaja muuan Kosgei juoksi uuden häikäisevän ME samanlaisilla "juoksutossuilla". Brittien Paula joutui siis luopumaan maraennätyksestään 16 vuoden jälkeen, ennätyksestä mikä oli se viimeisin valkoihoisen omistama kestävyysjuoksun enari.

Ajat ovat kovia, olipa sitten juoksijana kuka tahansa. Ensinnäkin ei Kipsoge ole ainoa miesjuoksija joka kykenee juoksemaan maratonin alle kakkosen, jos luodaan samanlaiset puitteet juoksulle. Uskon aika varmasti, että muuan Kenenisa Bekele kykenisi vieläkin kovempaan suoritukseen, jos siihen lähtisi. Siihen vaan tuulta halkomaan auraksi sopivasti ukkoja ja taskuun sopiva määrä rahatukkoja, niin avot. Helvetisti porukkaa hurraamaan katujen varsille antamaan lisäbuustia suoritukseen ja valokenno jalkojen juureen osittamaan realiaikaa suhteessa ME juoksuaikaan. Pyöräilijä tyrkkäämään apetta ja muuta juotavaa kun tilanne vaatii, ettei tarvii vallan virallisilla juotto/syöttö asemilla aikaansa tuhlata.

Mutta, mutta. Minusta homman ei kuulu mennä näin. Sitten on nämä kyseiset ihmetossut, joita ei ole tavan tallaajan mahdollista saada kaupan hyllyltä, eikä paljon muualtakaan. Mitä järkeä on mainostaa jotain tuotetta, jos niitä ei saa, eikä voi sitten ostaa??

Entäs sitten naisten maran viralliset ME:ett. Niitä on kuulemma kahta eri lajia, vaikka laji on sama. IAAF luennoin, että virallinen enari on jotain 2.17 ja osat juostu Lontoossa, tai jossain muualla. Mutta nyt Chicagon uusi ME ei ole virallinen, kun kerran neiti tai rouva Kosgei oli käyttänyt useampaa miesjänistä. Voi herran varjele, onhan siinä ollut sitten muillakin naisilla mahdollisuus lyöttäytyä kantaan, jos olisi kantti kestänyt. Siis naisten ME hyväksytään vain naisten spesifistisissä kilpailuissa, milloin tälläinen sääntö on muka tullut. Tai onko niin, että Kaupunki maratonit jossa naiset lähtevät öpaut puoli/tunti aikaisemmin kuin miehet, ovat sitten ennätyskelpoisia. Tai voivathan ne lähteä samantie vaikka jälkijunassa, mutta tästä kärsii lajin seurannan mielekkyys.Kyllä se kuuluu mennä niin, että naiset ensin vaikka heikoille jäille.

Onko järkee Turkin diktaattori ärtöövän reseptillä, siis tällä pressalla. Vittu mitä touhua koko Turkin paska. Uskon, että laskelmoiva diktaattori tiesi jo kymmenen vuotta sitten, että kun nyt aletaan ottaa pakolaisia leireihin omalle maalle ja saadaan muilta siihen rahat, eli useat kymmenet miljardit, saadaan samalla Turkin homma näyttämään muun maailman silmissä hyvältä. Mutta kolikon toinen puoli alkaakin nyt paljastua. Kauan odotettu tilaisuus koitti ja USA vetäessä joukkonsa pois suojaamasta kurdea, alkoi sotakoneisto välitön siirto rajalle ja tykkimoukarointi. Ja se kolikon toinen puoli on sitä, että jos EU/ muu maailma ei hyväksy Turkin pippuria, aukaisee ärtöövän resepti hanat/rajansa, eli kaikki pakolaiset voivat lähteä kohden euroopan markkinoita. No, on siinä hyviäkin puolia, nimittäin se, että Turkista ei tule KOSKAA EU jäsenmaata, onneksi.

Kohta on halpoja Turkinmatkoja tarjolla, ketä sitten kiinnostaa.

Omat. Lauantaina kalassa Virmasvedellä, hyvä syönti ja ahven record. Sunnuntai, 1,20h juoksua joka sisälsi pitkästä aikaa se 30min vk kontrollin, eilen 1h kevyttö hölkkää ja tänään 2h maastopyörällä upeassa aurinkokelissä.

 

 

 

 

tiistai, 8. lokakuu 2019

Dohan kisat ovat kisattu.

Nyt kun Qatarin MM kisat ovat ehtoopuolella voikin niistä vetää jonkinlaisen johtopäätöksen. Osiltaanhan kisat olivat onnistuneet ja toisaalta taas eivät.

IAAF sellaiset terveiset, että sitä saa mitä tilaa. Nämä kisat tullaan muistamaan neljästä pääteemasta. Aloitetaan kuitenkin urheilullisesta puolesta ja nimenomaan + mekkisestä.

Orjatyövoimalla rakennettu kisastadion oli hyvä, siitä ei löytynyt kellään mitään moitittavaa. Stadionin viilennys erinäköisin puhaltimin, mikä johdettiin suuttimilla haluamiin suuntiin toimi ja kisat saatiin tältä osin vietyä liki täydellisissä olosuhteissa läpi.

Vaikka kisoissa nähtiin yksi maailman ennätys, oli tulostaso stadikalla muutoinkin erittäin korkeatasoista. Harvoinhan MM tai Olympiakisoissa tehdään ME tuloksia, koska kisojen luonne on enempi taistelua mitalien väristä, eikä dollaripinon paksuudesta. Timanttiliiga on ilman karsintajuoksuja tai heittoja/hyppyjä se ennätysten murskaamispaikka.

Paljon porua ennen kisoja saanut majoituspaikat olivat kuitenkin ihan vertailukelpoiset mihin kisaa tahansa ja suuremmilta ruokamyrkytyksiltäkin vältyttiin. Ja uskon että huoneistojen viilennyskin oli sitä parasta a luokkaa, eikä öitään tarvinnut piehtaroida hien kostuttamien lakanoiden välissä. Kisa-aikataulu piti hyvin ja organisaatio kaikkine osaalueineen toimi ainakin stadionilla, mutta ei niinkään ulkona, tai niin olen ainakin ymmärtänyt.

Sitten niihin miinusmerkkisiin asioihin. Päällimmäisenä nousee mieleen nämä surullisen kuuluisat ulkoilmatapauhtumat. En ala sen enemmän spekuloimaa, kuin toteamalla, että yleisurheilun MM tason kisoja ei saisi käyttää ilmiskokeilun areenana. Tarkoitan sitä, että kun tiedettiin jo etukäteen tilanteen mahdottomuus inhimillisiin urheilusuorituksiin liian kuuman ilman johdosta ei kävely ja maratonjuoksuja olisi pitänyt alkuunkaan Qatarissa järjestää.Kestävyysurheilun kävelyt ja marat on jo itsessään kun maksimilla mennään niin raadollisen kovaa touhua, että ei nuo olosuhtee olleet tehty näitä lajeja varten. Mutta onneksi kuolemantapauksilta vältyttiin.

Ei pullistelleet katsomot, ei niin vähääkään. Näin käy kun kisat pidetään tai myönnetään maahan, missä ei ole minkäänlaista perinnettä yo kilpailuun. Surkuhupaisaa oli kisajärjestäjän väite, että paikkakuntalainen ostaa kisalipun vasta viimetingassa tulla seuraamaan tapahtumaa, kun ennakkoon ei liput tehneet kauppaansa. Vielä huvittavammaksi tilanne muuttui, kun yli tai kaksi ylintä katsomon osaa oli peitetty kaiken maailman mainoslakanoilla syystä, että katsomo ei näyttäisi niin autiolta. Ja episodin huipentumana kisaisäntä alkoi roudata katsomoihin väkeä puoliväkisin. Ilmeisesti tuo kisoista vähämmän kiinnostunut sakki oli sitä samaa porukkaa, joka oli stadionia rakentamassa. No saivatpahan varmaankin ihan ilmaiseksi käydä katsomassa työnsä jälkeä.Eikä plussalle mennyt sekään, että viimeisille päiville lipun jo ennakkoon lunastaneet eivät päässeet seuramaan vuoden urheilullista kohokohtaa. Kävi niin, että Dohalainen katsomojen täyttö puoliväkisin täytti lehteri, eikä sinne enää mahtunut ne jotka olivat liput sinne ennakkoon tilanneet. Eli kisajärjestäjän kontrolli petti pahemman kerran, eikä oikeus toteutunut tältä osin.

Mikä tulee olemaan sitten huippumodermin kisastadionin tulevaisuus järjestää kisatapahtumia. En usko että sen käyttökapasiteetti on varsinaisen yu varassa, koska sitä kulttuuria ei todistetusti ole tässä valtiossa. Mutta E -pelailukisat (ei urheilu) voisivat olla ratkaista tähän pulmaa, koska värispektaakkelishow on jo valmiiksi hallussa.

No entäs sitten Suomalisten edesottamukset urheilusuorituksien suhteen. Finland on E pelaillut ja sometellut itsensä ulos maailman yleisurheilun kartalta. Kisoihin valitut ja siellä urheilleet tekivät sitä samaa tulostasoa, mitä tekivät kesän kisoissa, eikä muutamaa virumista lukuunottamatta suuria asioita nähty, enemmänkin vanumisia.

Maailman huiput ovat lajissa kuin laijissa valovuoden edellä Suomea. Se asia on hyväksyttävä ja EM kisat ovat enempi se leikkikenttä, mistä kannattaa Suomalaisten lähteä hakemaan menestystä.

Dohan kovatasoisimmat lajit olivat omasta mielestä miesten kuula, miesten ja naisten tonnivitonen, miesten sekä naisten fantastinen kymppitonni, sekä naisten molemmat aitamatkat, missä kruununa tuo 400 aitojen ME.

sunnuntai, 29. syyskuu 2019

Qatar

Pitkänmatkan kävelijät ja juoksijat joutuivat kärsijän osaan Qatarin MM kisoissa. Jo pohjoismaisten talvilajien ja lähinnä murtomaahiidon säännöissä on selvä pykälä siitä, että liian kylmällä ei saa kisoja väkisin viedä läpi, niin ilman suksia tehtävät sulanmaan kisat eivät tunne sääntörajoja, jos niitä yleensä on, vaan ovat rahalla järjestetty ihmiskoe. Koe lähinnä siinä mielessä, että mikä on ropan sulamispiste. Jälkiseuraamuksista ei järjestävä taho ota mitään vastuuta tyyliin kikkelis kokkelis, mitäs läksit. Jos esim. naisten maran osanottajista puolet jättää leikin kesken on se selkeä viesti, että ei tässä oltu kaikkea asioita kansainvälisen yleisurheiluliiton puolella mietitty, kun kisat tuonne pätsiin myönnettiin.

Ja toisaalta kisojen myöntäjän olisi pitänyt järjestävää maata velvoittaa myös kisojen jälkeen todistettavasti kisastadionin käytöstä. Onko taas kyse Putinin ja Sotsin kaltainen episodi, missä suorituspaikat ränsistyy, eikä niillä ole mitään järjellistä käyttöastetta tulevaisuudessa.Ensin jonkin tason spektaakkeli ja kohta jo katasrofi.

Kun kisat aikoinaa 2014 öljy/kaasuvaltioille myönnettiin, oli juuri raha suuressa roollissa. IAAF oli valmista kauraa ja asia oli sementoitu,kun sille luvattiin 24 miljoonaa euroa tuloja kisoista, sekä luvattiin rakennuttaa öljyrahoilla muutama kymmenen yu kenttää IAAF haluamille paikoille. Päättävä kokous oli kostea Don Peringon kylpyineen ja varmaan siellä äänijänteitä availtiin muillakin "virvoikkeilla"hyvällä pöhinällä.

Todella surullista, että rahalla on näin iso valta. Tässä esimerkki millä tavalla aikoinaan Qatar hankki kerralla yleisurheilun kuntoon ainakin juoksujen osalta.

28 urheilijasta eniten, 12, on tullut Keniasta ja Sudanista, 11. Huomionarvoista on, että kaikki kenialaissyntyiset olivat juoksijoita ja edustivat Qataria tarkasteluvälillä 2005–09, minkä jälkeen heitä ei ole enää nähty kirmaamassa Qatarin väreissä. Sudanilaistaustaiset ovat puolestaan olleet edustettuina kaikissa 2005–17 käydyissä arvokisoissa, joista Rion olympialaisissa Barshimin lisäksi kisasi kolme sudanilaissyntyistä juoksijaa.

Kuten oheinen tilasto kertoo, vaihdot eivät ole aina tapahtuneet puhtain paperein.

Qatarin edustusurheilijoiden dopinghistoriaa

Femi Ogunode

  • Nigeria 1991 syntynyt 100:n ja 200 metrin juoksija
  • vaihtoi Qatariin 2009 ja edusti maata kolmissa arvokisoissa (MM2011, MM2015 ja OL2016)
  • kärysi klenbuterolista 2011 ja sai kahden vuoden kilpailukiellon

Musaeb Abdulrahman Balla

  • Sudanissa 1989 syntynyt 800 metrin juoksija
  • edusti Qataria neljissä arvokisoissa (OL2012, MM2013, MM2015 ja OL2016)
  • lopetti uransa 2016 jouduttuaan pidätetyksi dopingratsissa

Samuel Francis

  • Nigeriassa 1987 syntynyt 100 metrin juoksija
  • vaihtoi Qatariin 2006 ja edusti maata neljissä arvokisoissa (MM2007, OL2008, MM2009 ja MM2013)
  • kärysi 2017 dopingtestien uusinta-analyysissä vuoden 2008 Pekingin olympianäytteestään
  • oli kilpailukiellossa 16.11.2016–15.11.2018

Mohamed Al-Garni

  • Marokossa 1992 syntynyt 1 500 metrin juoksija
  • edustanut Qataria neljissä arvokisoissa (OL2008, MM2009, OL2012 ja MM2013)
  • joutui neljän vuoden kilpailukieltoon 2016 kieltäydyttyään antamasta dopingnäytettä

Hamza Driouch

  • Marokossa 1994 syntynyt 1 500 metrin juoksija
  • vaihtoi Qatariin 2009 ja edustanut maata kaksissa arvokisoissa (MM2011 ja OL2012)
  • sai kahden vuoden dopingrangaistuksen poikkeamasta biologisessa passissa 2012

Ali Abubaker Kamal

  • Sudanissa 1983 syntynyt 800 metrin juoksija
  • edusti Qataria neljissä arvokisoissa (MM2007, OL2008, MM2009 ja MM2011)
  • sai kahden vuoden kilpailukiellon käryttyään epo-hormonista 2011

Moussa Omar Obaid

  • Keniassa 1985 syntynyt 3 000 metrin estejuoksija
  • alkuperäiseltä nimeltään Moses Kimutai
  • vaihtoi Qatariin 2003 ja edusti maata kaksissa arvokisoissa (OL2004 ja MM2005)
  • kärysi testosteronista 2006 ja sai kahden vuoden kilpailukiellon

Kenialaisjuoksijoiden valtakausi qatarilaisessa urheilussa päättyi äkillisesti, kun IAAF päätti kiristää kriteerejään kansalaisuudenvaihdossa. Sittemmin säännöt ovat kiristyneet entisestään, ja nykyisin urheilijat ovat vaihdon jälkeen kolmen vuoden karenssissa kansainvälisistä edustustehtävistä.

Suomen edustajien edesottamukset tähän mennessä ovat olleet mollivoittoiset, eikä ne taida sieltä kanveesista nousta, pahoin pelkään. Sen sijaan stadionin ilmastoitu areena on tarjonnut tukun huippusuorituksia, missä pääosaa ei näyttele ääretön kuumuus. Eikä myötä tai vastatuulet aiheuta polemiikkia urheilusuorituksille. Naisten kymppitonnin juoksu oli aika kovaa raastoa, missä Hollannin Hassan näytti muulle maailmalle kaapin paikan. Ja se loppuosa 1500m tuossa juoksussa oli jotain ihan käsittämätöntä, minkä Hassan tuli alle neljän minuutin. Sillä oltaisiin varmaankin oltu aika lähellä mitalia tonnivitosen finaalissa

Naisten maratonin episodi kulminoitui ennokkosuosikkien pelleilyksi. Maailman kolmen kärkinaisen keskeytys jo kisan varhaisessa vaiheessa, oli oiva esimerkki siitä miten vähän edustus kiinnostaa, kun vaakakupin toine puoli on mahdollisia dollareita täynnä. Tarkoitan tällä sitä, että syksyn rahakkaat kaupunki maratonit ovat ovella ja sinne on ne paukut jätettävä.

Kenenisa Bekele, tuo mainio ME ratajuoksija, joka aikoinaan sysäsi Hailen valtaistuimelta ja minkä taas MO Farah pudotti valtaistuimelta keskittymään maratonin saloihin on nyt maailman toiseksi nopein maratoonari kautta aikain ajalla 2.01.41. Paikkana Berliini ja nyt napsahti kunnolla. Bekele jäi vain kahden sekunnin päähän kenialaisen Eliud Kipchogen viime vuonna samassa kisassa juoksemasta maailmanennätyksestä. Harmitus on varmaan ilmeinen Kenenisalle, sillä ME luvattu bonus jäi saamatta ja se summa ei ole pieni.

Omat. No ne on pieniä. Aamulla 2h sauvakävelyä Puijon maisemissa painoliivit niskassa.

maanantai, 23. syyskuu 2019

Laskusuhdanne.

Se mikä nousee, se myös laskee ja toisinpäin:). Asuntojen hinnat ovat laskusuhdanteessa ja se mitä on aina pidetty varmana, eli se, että omistusasunto on varma sijoituskohde ja että se säilyttää arvonsa tai jopa nousee on nyt kuplan tavoin puhjennut. Kauan, liian kauan tätä illuusiota käytetyistä asunnoista on asuntomarkkinat pitäneetkin yllä järjettömän kovilla asuntojen hinnoilla. 

Toteamus, että elämä on suora lähetys itsekullekkin, konkretisoituun monelle hyvin karvaanoloisesti lähitulevaisuudessa. Ainoastaan suuret kasvukeskukset tulevat säilyttämään edes jollain tavalla asuntokuplan aiheuttaman pudotuksen.

Eräs facebook kaveri totesi tuossa hiljattain, että on täysin luonollista. että hinta tippuu kaikissa kulutushyödykkeissä kuten esim. autoissa ja vaikkapa asunnoissa kun ne ikääntyy. Totta, sillä miksi vanhettuneen tavaran hinta pitäisi muka nousta tai edes pitää arvonsa?

Ostovoima, mikä on seurausta hyvästä talouskehityksestä alkaa olla hyvin monelle menneen talven lumia. Aivan samoin voi todeta oman kuntokäyrän suhteen. Juoksuvoima, mikä on seurausta huonosta treenauskehityksestä alkaa olla menneen talven lumia.

Mainio harmonikka mestari Veikko Ahvenainen 90 veee, totesi että siinä vaiheessa kun ihminen menettää uteliaisuutensa, tarkoittaa kaiketi elämää, niin silloin ihminen on vanha.Osuvasti ja mainioisti sanottu, missä kokemus puhuu puolestaan. Tämä ikinuori elämäntaituri, joka vielä vetää 60 keikkaa vuositasolla ja juoksee 6km juoksulenkkejä omaa positiivisen elämänasenteen, minkä katsoo olevan yksi tärkeimmistä ohjeista säilyä hyvässä mielen ja fysiikan kunnossa. Eikä asiaa ainakaan pahenna se, että elämänkunppanina on 40 vuotta nuorempi. Siinäpä sitä on sitten elämän ohjetta meille kaikille, jos haluaapi varttua hiukan iäkkäämmäksi.

Doha on ovella ja vuoden yleisurheilu saa upean päätöksen MM kisojen myötä. Suomen viime hetken pääsijät olivat Sara Kuivisto ja Elmo Lakka, onnittelut. Näitä kisoista Suomen osalta ei ole luvassa kultaa ja kunniaa ja nyt käy niin, että se mitali jää tulematta. Mutta niin kuin aina ennenkin, osanottajia eri lajeihin pitää olla se määrätty määrä, että mitalistit saadaa sitten selville.On kuitenkin yksi härmäläinen, joka erittäin hyvällä tuurilla saattaisi olla mitalinsyrjässä kiinni. Se tosin vaatisi superpäivää, samalla kun tulis mahdollisimman monta varaslähtöä ja kaikilla muilla olis superhuono päivä. Loikkaaja Mäkelän mahdollisuuksiin en usko ja vielä vähemmän keihäsmiesten onnenkantamoiseen.

Suomalaisten ensimmäiset finalistit starttaavat 27.9 puoliltaöin, kun naismaratoonarit Hyryläinen ja Vainio lähtevät kokeilemaan lämmönsietokykyään. Hyryläiseltä sitä löytyy, koska on saanut valtaosan urastaa harjoitella lämpimissä olosuhteissa Saudeissa. Alisan parhaat juoksut tulevat sitten vasta vuosien päässä, joten tämä reissu menee enempi kunnialla maaliin pääsyyn.

Ja lopuksi. Tuliko suurena yllätyksenä, kun Kuopion Kaupungin alijäämä tulevalta kaudelta on aivan valtava. Ja jatkoa seuraa seuraavien vuosien aikana, missä pahimmillaan se tuplaantuu. Yt neuvottelut ovat edessä kaupungin johtajan mukaan ja alustava arvio koskee 200 kunnan työntekijää. Kirjoittelin jo noin 5 vuotta sitten näille sivuille, miten kaupungin tulee tällä menolla käyvän ja nyt se alkaa toteutua. On siinä tulevalle(ville) sukupolville maksettavaa, koska velkahan on joskus myös maksettava takaisin. Suurin menoerä on ollut ja tulee olemaan aina tässäkin kaupungissa sairauspoissaolot, mitkä ovat tänäkin vuonna pitkälti toisella kymmenellä miljoonalla. Olen sitä mieltä, että silloin kauan sitten, kun uutta palvelualue uudistusta alettiin toteuttamaan, unohtui se kaikista tärkein asia, kaiken sen tohotuksen ja kiireen keskellä. Hyvinvoinnin palvelualueen olisi pitänyt perustaa työryhmä ja sille iso budjetti, minkä tehtävänä olisi ollut motivoida ihmisiä liikkumaan ja nimenomaan kannustinjärjestelmällä a la Pekka Niska. No,oma kohtalo oli tuosta itsensä kunnossa pitämisestä karu, vaikka ensimmäisen 10 vuoden kunta-ala vuotena sairaspäiviä oli tasan nolla. Tyly lauselma johtajan suusta, mitä tulee kriteereiden täyttymiseen työssä sai minut pohtimaan sitä, miten hunningolla asiat työnantajalla ovatkaan.

Hyväkuntoisuus on yhtä kuin vähemmän sairauspäiviä ja kun työtekijät motivoituu pitämään itsensä kunnossa, huomaa työkaverikin, että tuohan kannattaa ja positiivinen kierre on valmis. Tällä konseptilla olis ajan myötä saatu sairaspäivät vähenemään kolmanneksella joka vuosi. Ja kun tulosta olisi alkanut syntyä ja 10 miljoonia saatu säästöön se olisi myös vahvistanut Kuopion Kaupungin imagoa hyvinvoinnin pääkaupunkina. No ei nämä tämän päivän päättäjät organisaattorit, kordinaattorit, kaikenmaailman visioijat, paperinpyörittelijä johtajisto, lukuisine adjutantteineen ole sitä velkaa sitten joskus maksamassa. Ne ovat eläkkeellä ja isolla, minkä heidän jumalattoman ison palkan muodossa ovat(ko) ansainneet.

Omat. Aamulla kävin Puijon maisemissa hölkkäämässä sen vajaan parituntisen. Ai fiiliksetkö, no ohhohhoijakkaa. Alamäet tulee hyvin, johtuen kehon koostumuksesta, mutta ylämäet tulee huonosti, liki kävellen:(

 

sunnuntai, 15. syyskuu 2019

Juoksut juostiin.

Maakuntaviestijuoksut mallia 2019 juostiin eilen perinteisesti Karttulassa. Tämä Suomessa ainut laatuaan oleva juoksu keräsi osapuilleen 70 joukkuetta tänä vuonna ja menoa riitti niin nuorten kuin hiukan varttuneimpienkin osalta.

Olosuhde vaihteli tuon kelin suhteen laidasta laitaa pitkin päivää, eikä raikkailta vesisateiltakaan säästytty. No, ei ne paikalliset vesikuurot kauaa aina kestäneet. Juuri sen verran, että kun takki oli hiukan kuivunut, niin uutta kuuroa jo pukkasi ja paperiset lähtölistat alkoivat aika pahasti kastua.

Mutta kaiken kaikkiaan keli oli siedettävä ja varsinkin juoksijoita se ei haitannut pätkän vertaa, eikä tietenkään kannustusjoukkoja, joita olikin kerääntynyt seuraamaan kilpailua yllättävän paljon.

Bajamajat mitkä toimittivat tiettyä virkaa olivat tulleet jostakin muualta, kuin Kuopiosta, vaikka Kuopiossa ollaankin. Joten kiitti vaan taas Kuopio yhteistyöstä, sillä sieltä niitä aluksi kysyttiin, mutta kieltävä vastaus saatiin. Mainostaa itseään hyvinvoinnin pääkaupunkina???

Ensin juoksi kaverisarja, johon allekirjoittanutkin otti osaa yhden osuuden verran. En tiedä meidän porukan sijoitusta, sillä se ei ole tärkeää, mutta ainut asia, mikä jäi mieleen juoksusta oli se, kun joku nuori tyttö loppusuoralla kuittasi  minut sata nolla. Yritin käskyttää oikeaa etureittä yhteistoimintaa kirin osalta, mutta mitään ei tapahtunut, kun tuo muutama vuosi taaksepäin tullut välilevyn pullahtelu vei reidestä hermotuksen ja samalla voiman. Kivaa oli kuitenkin huomata, että jaksaa juosta yhden kilsan, ilman kävelyaskeleita ja olla mukana hengessä:)

Sitten muodollisen protokollaan jälkeen (pari puhetta, jumppa ja maammelaulu) oli vuorossa nuoren sarjalaiset. Yritystä ei puuttunut ja on ilolla pantava merkille, että vielä on juoksu hengissä tässäkin piirissä jälkikasvun osalta, niin poikien kuin tyttöjenkin osalta.

Sen jälkeen kirmaisivat matkaa vuoron perään M16 ja aikuisurheilja miehet ja N16 ja aikuiset:) naiset. Samanlaista kovaa menoa ja erittäin sisukkaita juoksusuorituksia nähtiin näissäkin lähdöissä.

Lopuksi oli sitten vuorossa päivän päälähtö, missä mittelivät paremmuudesta yleisen sarjan mies ja naisjoukkueet, sekä suomisarja. Tätä varmaan moni oli tullut seuraamaan, koska IIvo Niskanen ja PHS oli saanut kovan haastajajoukkueen, eli Puijon Mahdin. Kisan kupletti oli täysin selvä ja heti paukusta nämä kaksi joukkuetta irtautivat omille teilleen. Naisten sarja oli myös selvästi ennakkoveikkauksissa Reippaan heiniä ja samoin siinäkin paukusta karattiin heti omille teille, eikä haastajaa löytynyt.

Kisa eteni muutaman sadekuuron säestämänä ja omat kierroslaskelmat alkoivat mennä sekaisin. Onneksi kisan pääkuuluttaja Joni Jääskeläinen paikkaili meikäläisen mokia ja näin pysyttiin ajan hermolla ja kierroksilla. Miesten kisan ratkaisu nähtiin sitten pitkällä 3,9km osuudella kun PHS olympia ja MM kultamitalisti Iivo Niskanen päästettiin irti. Vaikka Puijon Mahti lähti pitkälle osuudelle noin 50m kaulalla, oli IIvo jo puolen kilometrin jälkeen kannassa ja samalla ohi. Sitten alkoi tulla tasaiseen eroa, jota seuraavaan vaihtoon mennessä oli 40 sekuntia. Siitä oli sitten Perttu Hyvärisen helppo jatkaa ja ankkurin Pennasen rullailla maaliin tuoden PHS selvään voittoon. Mahti tyylitteli kakkoseksi, mutta JOS alkuperäisessä ja suunnitellussa joukueessa olisi ollut sellainen nimi, kuin Jere Pajunen, olis kisasta tullut todella tiukkakin tiukempi. Naisten sarjan vei totuttuun tapaan Reipas, sillä tällä kerralla sille ei löytynyt todellista haastajaa.Merkille pantavaa oli se, että kannustusjoukkojen ja varsinkin nuorten liki hurmoshenkinen kannustus, niin Iivo, Pertun kuin monen muun juoksijan osalta oli hienoa kuultavaa.

Juoksun tulokset ja osuusajat löytyy ajallaa Team Ranesportin sivuilta.

Onnistuneet kisat siis sai aikaan Karttulan Urheiljat tälläkin kertaa. Kisamakkara oli vain 1€ ja niitä kuuluukin menneen ihan kunnolla, sekä Teamin Rane myi tuotteitaan extrahalvalla.Sekä se, että varsinkin Niskasen yhteiskuvat olivat kysyttyä tavaraa, kun nuoret oikein rynnivät idolinsa kupeeseen. Ja taisi siinä Perttukin saada oman osansa.

Entäs sitten tulevaisuus maakuntaviestin osalta. Nythän juostiin oletettavasti viimeisen kerran näissä maisemissa, sillä koulurakennuksen ja vieressä sijaitseva kenttäalue aletaan valjastamaan asuinkäyttöön. No ei hätää, suunnitelmissa on jotain uutta??? joten kyllä ensivuonnakin juostaan.