keskiviikko, 15. marraskuu 2017

FudisTuiskua

Mitä siitä seuraa, kun hartti täyttää täysiä kymmeniä. No ainakin maansuru Italiaan. Nyt on nimittäin käynyt niin, että ensikesän MM jalkapallossa ei tulla näkemään Italiaa mukana. Tämän ainutlaatuisen tapahtuman pääarkkitehtinä toimi, meillekkin kovin tuttu naapurimaa Ruotsi. Ensikesänä olisi siis tullut 60 vuotta yhtenäistä MM fudis tarinaa makaroonimaalle, mutta haaveiksi se jäi.

Ruotsille ne eivät ole ensimmäiset MM jalkapallokarkelot. Kun taas jalkapallon pahnan pohjimmaisena olemaan tottunut piskuinen suomi se kun vain odottaa aikaa, että joskus se paistaa aurinko risukasaankin. Italiassa on varmaankin toissayönä lennellyt perinteisesti TV vastaanottimia ikkunoista ja nalkuttavia akkoja perästä. Sen verran kova paikka se on ollut saapasmaassa, missä on totuttu kansainväliseen fudis menestykseen.

Antti Tuisku on niin onnellinen että lopettaa. Menee vähän yli hilseen moinen väittämä. Kysehän on vuoden huilista ja että uutta nostetta on sitten vuoden päästä luvassa, kun comebakin aika on. Se verran se aikaa ottaa, että fanit kuolaavat päästä taas näkemään idolinsa uudestaan tulon. Tosin huili on paikallaan tälle monien mielestä Suomen ykkös staralle. Sellaiset lohkaisut, että tupakan polttokin on mukavampi lopettaa, kun sen voi taas jonkin ajan päästä aloittaa uudestaan ovat selvä singnaali levon tarpeellisuudesta. 

Tien päällä taas. Jos kesällä kuljeskelin ja ajeli pyörällä hiljakseen lääkepöhnässä näitä kyseisiä reittejä aamuyöstä on tilanne nyt tänään hiukan paremmin.

Nyt nimittäin juoksen samoja reittejä. Tämä otos on kelloniemen rantapolulta, jonka eräs tuttu nappasi,itseteosta siis kiinni jäin,eli juoksusta. Olen nyt muutenkin alkanut kohottaa kuntoa tietoisesti, sillä kun valkea jääkansi avautuu eteen talvella ei siinä heikkokuntoinen pärjää. Ahven pilkki on kovaa hommaa, eikä sinne arvaa huonossa kunnossa lähteä. Muuten jätkät vie meikäläistä sata -nolla jo ensimmäisen 5km etapin aikana

3.jpg

Hienoja metsäteitä

2.jpg

Vielä saadaan jäitä odotella ja pilkkikauden avausta, voi voi.!! kun pääsis jo.

1.jpg

 

perjantai, 10. marraskuu 2017

Terve(kö) maailma?

No niin, täällä taas terve. Paljon olen kuunnelut metalicaa ja soittanut suuta viimeaikoina. Ja esimiesten mielestä jo aivan liikaakin, mutta minkäs teet kun se on niin mukavaa.

Ihminen yrittää epätoivoisesti valloittaa avaruutta. Ja nyt viimeisin innovativio on se, että on järjestetty kilpailu siitä kuka yksityinen firma kerkeää ensimmäisen kuuhun. Ja vaatimuksena  mahtisuoritukseen kuuluu laskeutua turvallisesti kuunpinnalle, sekä jonkinnäköisen robottiauton liikuttaminen kuunpinnalla hallitusti 500m. Palkintonan tästä älyttömydestä on  vaivaiset 20 miljoonaa amerikan kahiseva. Miettikää tätä hölmöläisten hommaa. Aikoinaan kauan kauan sitten viime vuosituhannella, neukut ja jenkit kilpailivat siitä kuka valloittaa ensimmäisenä kuun. Jompi kumpi voitti, aivan sama, mutta tunnettu lause jäi soimaan korviin.

Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle, tai oliko se toisinpäin. En muista montako ihmishenkeä kuualukset silloin ottivat, vai ottivatko yhtään, mutta ainakin yksi Laika nimimen koira kirjataan menetettyjen listalle. No mitä tämä kaikki on hyödyttänyt, kun liki viidenkymmen vuoden jälkeen, siis suuren harppauksen. Ollaan vielä siinä tilanteessa, että yritetään leikkiauto saada kuun pinnalla liikkumaan, ei oo todellista. Ei kuu, eikä mikään muu planeetta tai tähti ole, eikä tule olemaan sovelias paikka ihmisen asuttaa. Kauan ennen sitä, tyhmä ihmiskunta tulee mittelemään voimiaan kolmannen kerran sotatatamilla ja tuhoisin seurauksin. Tai toinen, mitä todennäköisempi ennuste on se, että luonto itse tekee sen ihmisen puolesta. Toisaalta, jos kaikki nämä avaruuteen heitetyt sadat miljardit tai biljoonat taalat olisi suunnattu maanpäälliseen hyvinvoinnin rakentamiseen, ei ihmiskunnalla olisi juuri koskaa puutetta, maanosasta riippumatta. Ei olisi sotia, eikä nälänhätää. Kaikki voisivat leikkiä kotia, ja siinä olisi jotain rotia. No, joskus tulevaisuudessa varmaankin käy niin, että bittiavaruudesta joku humanoidi (tulevaisuuden ihminen)kaappaan tämän minun jutun ja toteaa, että ompa ollut joku hartti tyhmä jätkä, kun tuommosia on ajatellut.

 Omat.Onnellisesti kesä huonoimmasta ajasta, jolloin kehon paino alkoi kuuskolmosella, olen saanut nyt 3kg painoa hilattua ylöspäin. Hyvät ruokahalut ja vähäinen liikunta(verrattuna normaali aikoihin) ovat edesauttaneet painon nousun totettamisen. Pullat ovat siis hyvin uumissa, vaikka kovasti en pullatuotteita enää syö. Edessä neljän vapaat tai melkein viis. Aijon juosta muutaman lenkin ja ajella pyörällä, sekä jumpata salilla. Viinaa tekis mieli juoda, mutta kun nyt ei voi. No pikkujoulussa sitten tahkon pehkubaarissa itsenäisyyspäivän aattona.

Joten olen tässä miettinyt, että kun olen lukenut tämän kirjan loppuun on aika siirtyä ajattelemaan asioita ihan eri vinkkelistä. Ja maailma pelastuu!!

 

 

Erakko.jpg

Ai niin. joku Kenialainen naismaratoonari oli taas kärynnyt ja ihan olympiavoittaja.

 

sunnuntai, 5. marraskuu 2017

Sairas kunta-ala!

Mistä tämä osiltaan johtuu, sitä voi kysyä moni muukin suuri tai keskisuuri kaupunki. Eräs Kuopion Kaupunki lehden julkaisu sisälsi kertomuksen Kuopio suurista sairauspoissaolo kustannuksista. Luokkaa 15 miljoonaa€ vuositasolla on iso summa, jota voisi oikeanlaisella johtamisella kutistaa puoleen,mutta...? Itse olen huomannut ja havainnut  jo valovuosia, miten tähän tilanteeseen on ajaudu. Oma työyksikkö toimii parhaana varoittavana esimerkkinä, miten asioita ei saisi tehdä, mutta sama ongelma tuntuu olevan joka työyksikössä ympäri Kaupungin,eikä asioiden saisi antaa luisua tällä tavalla väärään suuntaan. Noin kolmannes sairauspoissaoloista on täysin aiheettomia, eli tekaistuja ja mihin olisi pitänyt puuttua tässäkin Kaupungissa

Kyse on yksinkertaisesti välinpitämätömästä päätösvaltaisten pomojen/esimiesten käytöksestä, missä ei heti alkuun puututa tarpeeksi jämäkästi työpaikan ongelmalliseen työmoraaliin.Osapuilleen 3 kuukautta/vuosi täydellä palkalla sairauspäiviä, se on tuttu kaava monelle kunta-alan työtekijälle ja vuodesta toiseen,eikä loppua näy. Esimiehet ovat isompien pomojen käsikassaroita, mutta jos esimiehet ovat valittu tavan rahvaan duunarin, yleensä oman työyksikön joukosta on ongelma valmis. Nämä henkilöt ovat liian kilttejä puuttumaan ongelmiin ja niitä yleensä lakaistaan maton alle tyylii,"no koetetaan nyt jotenkin"koska halutaan jollaintapaa säilyttää mukavan kaverin status työyhteisössä.

On todella helppoa etsiä, tai paremminkin etsityttää työtekijällä muka sairastuneen työtekijän tilalle tuuraaja, kun alkaa kyselemään sairauden aitoutta ja puhuttamatta työterveyden lääkäriä tai sairaanhoitajaa, joka näitä sairauslomalappuja jakelee.Työnantaja voi myöntää 5 päivää sairauslomaa äkillisen ja akuuttiin sairauteen, mutta pitemmät viikosta kuukauteen kestävät s.vapaat ovat niitä, joihin työnantajan täytyy puuttua. Nykyisin ja vanhemmiten nämä"käsikassarat" ovat jo itse lähellä eläkeikää, eikä heitä pahemmin kiinnostakkaan puuttua tarmokkaasti aiheettomiin sairauspoissaoloihin ja tyyliin"no, koetetaan nyt jotenki"jatkuu loppuun saakka, kunnes taas valitaan seuraaja esimiehelle työyhteisön omasta duunari porukasta. Työsuojeluvaltuutetut ovat olleet täysin aseettomia näiden ongelmien edessä, eikä heille jää kuin se paperien pyörittely ja kokouksissa mukana olemisen pakko.

Kun Kaupungin organissatiota ja toimintamalleja alettiin uudistamaan uuden palveluaalueuudistuksen myötä tällä vuosituhannella ei Kuopio tiennyt mihin ryhtyi ja nyt se on myöhäistä. Vielä silloin aikaa taaksepäin poissaolojen euromääräinen summa oli hyvinkin inhimillinen, verrattuna nykypäivään. Massiivinen ja kallis virkamieskoneisto kyllä pärjää hienosti hyvällä palkalla, mutta huonolla lopputuloksella kun puhutaan työhyvinvoinnista, mistä suureltaosin suuret sairauspoissaolot johtuu. Mutta kun katsoo sitten hintalappua 15miljoonaa/vuosi herää kysymys, olisiko kannattanut olla hiukan jämäkämpi heti alusta pitäen näiden lintsaajien suhteen, eli siinä vaiheessa, kun ylitettiin ensimmäisen kerran maaginen 10 miljoonan kulut yhtä vuotta kohden sairauspoissaoloissa. Muistan hyvin sen ajan, jolloin oikeastaan kukaan minunkaan työpaikalla ei ollut saikulla juuri koskaan, mutta silloinhan vanhaan hyvään aikaan organisaatiossa ei voitukaan henkisesti pahoin, vaan kaikki puhalsivat yhteiseen hiileen, siis ennen palvelualueiden uudistusta. Se oli aikaa, milloin ei haistateltu asiakkaille tai työkavereille, tänä päivänä henkisen huonon olon seurauksena esim.minunkin työpaikalla on kuultu molempia tyylisuuntauksia, tosin ei seuraamuksitta.

Sairausloma puolelta itse tunnen hyvin monta tälläista 3kk/vuosi sairaslomalla täydellä palkalla, mutta esimiehet ne eikun vaan pyörittelevät sormiaan, että kyllä se siitä. Kaiken huippuna nämä päättäjät vertaavat aina omaa Kaupungin tilannetta jonkin toisen Kaupungin kustannuksiin, kun kyse on sairauspoissaolot, mutta eivät ymmärrä, että voisihan sitä olla esimerkkinä muille Kaupungeille, hoitamalla asiat paremmin kuin muut. Paljon johtotasolla käytetään sanaa TAHTOTILA, mikä on suunnattu pääosin pienipalkaiselle duunarille, mutta asiahan on niin, että se tahtotila puuttuu heiltä itseltään. Yksityisen työnantajan palveluksessa olisi kyllä tullut kenkää näille "kipeille" ihmisille jo monta kertaa, eikä takaisin olisi ollut asiaa.

Ainut oikea strategia, mikä olisi pitkässä juoksussa tuonut Kaupungille säästöjä tässä asiassa, olisi ollut "pekkaniskamainen" käytäntö. Kyse on kannustamisesta, missä tunnolliset itseän hyvässä työkunnossa pitävät ja paljon liikkuvat aina terveet työntekijät saisivat jonkinlaista bonusta. Tämä olisi samalla hyvä esimerkki myös niille "jatkuvasti sairaille" että itsensä kunnossa pitäminen kannatta ja muutostyö ajatuksen pohjalta voisi alkaa myös näillä ihmisillä. Tänänkaltainen toiminta pitkässä juoksussa toisi säästöä kaupugin tyhjyyttä ammottavaan kassaan.

Jokin aika taaksepäin Savon-Sanomissa käsiteltiin juuri tätäkin asiaa. Hyvinvoinnin edistämiskeskuksen toimiala etsii säästöjä 800,000€ verran tälle vuodelle. Ensimmäinen emämunaus, josta ei tullut säästöjä, vaan kuluerä on Kaupungin avokätinen, suorastaa vuolas eläkeläiskortti, mikä mahdollistaa varttuneemman väestö käyttää hallin palveluja milloin vai, hallien aukioloaikoina (kuntosali+uinti) hintaan 86,50€/ vuosi. Asiakaskäyntikertoja kyllä tulee, mutta ei tuloja tämän ilmaiskortin myötä. Tähän kun lisätään  niiden korttien  RAJATON VÄÄRINKÄYTTÖ päästäänkin jo aika messevään menetettyyn rahasummaan. Minun neuvo Kapungille olisi seuraava. Täysi aiheettomiin sairauspäivien minimointi puuttumalla heti niihin. Ja toinen on sitten tämän eläkeläiskortin hinnan tuplaaminen, tai vaikka kolminkertaistaminen, sillä tämän päivän hinta päivää kohden ei ole sali+uintia kohden kuin 17centti. Ja näiden kortien valvonta siitä että kuka niitä käyttää.Vastaavasti kovan saliasiakas kilpailun vastapainoksi kuntosali lipun hintaa tavan duunari asiakkaalta  voi hyvikin laskea. Niin ja muutama esimiestaso lakkauttaa.Jo pelkästään näillä toimilla saavutetaan tuo etsittävä 800,000€ säästö

Ja kun oikein ilkeäksi päättää työnantaja heittäytyä oli viimeisin innovaatio valmis. Nimittäin  on tehty tervekuopion temppu,joka on suunnattu liikuntahallien omille työntekijöille. Se kuuluu seuraavasti. Työntekijä joutuu maksamaan normaalin käyttömaksun, jos tulee omalle työpaikalleen ennen työvuoron alkua vaikka uimaan,tai salille ja tottakai myös vapaalla ollessaan. EIKÖ OLEKKIN MIELENKIINTOISTA, miten suuri kateellisuus kumpuaa omasta työnantajasta. Ja varmaankin nyt kun ovat vauhtiin päässeet ei tyhmyydellä olekaan sitten rajaa.Tämänkaltainen toiminta VARMAANKIN lisää hyvinvointia:) kuntatyöntekijöissä. Mutta puolustustrategiana Kaupunki tarjoaa sporttipassin ominaisuutta a 70€/vuosi kaupungin työläisille ladattavaksi TerveKuopio korttipohjaan. Näin ikääkuin pakotetaan työtekijä käyttämään sporttipassihinta liikuntaan ja saadaan samalla kierrätettyä antamansa rahat takaisin Kaupungin kassaan. Hyvä ja avokätinen on kuitenkin tämä toimintamalli, mutta ikäväkyllä se ei tuo kuin kävijäkertoja, mutta ei rahaa hyvinvoinnin kassaan. Mutta pyyhkeestä ja uikkareista en ala maksamaan omalla työpaikallani, mitä tässä äskettäin oli eräs noviisi kassa vaatimassa. Taka alalla huusi myös eräs aikaansa jäljessä oleva siivooja että maksaa pitää, ikäänkuin siivoojille kassaasiat kuuluisi, no voi voi. Arvatkaapa maksoinko

Muutama vuosi taaksepäin näytteli eräs palvelualuejohtaja hienosti  kalvolta, miten kaupungin organisaatiota aletaan karsia, varsinkin väliesimiesportaassa, millä oli tarkoitus saada säästöjä. Kävi kuitenkin juuri toisinpäin, väliesimiesporras vain kasvoi lukumäärältään, eli säästöt muuttuivat kuluiksi. Samalla esimisportaan työt vähenivät, koska ne pystyttiin jakamaan useammalle esimiehelle. Tämän hienon idean seuraksena olikin sitten mahdollisuus nostaa näille esimiehille palkkaa ja kaikki oli taas hyvin, vai oliko?

No, aikoinaan, silloin parempina aikoina, milloin homma toimi ja sairauslomapäivät olivat nollilla, meillä vapaa-ajan keskuksella oli vain yksi pomo, eli hallipäällikkö. Fältin Olli oli kuin isähahmo työtekijöille ja kakki tunsivat toisensa. Asiat etenivät mutkattomasti ja tieto kulki, koska ei olut näitä" välietappeja" Henkilöstökulut olivat maltilliset ja henkilökemioissakin oli inhimilliset ajat. Tottakai riitojakin oli, mutta ne puitiinkin heti kättelyssä, eikä niiden annettu paisua kuin pullataikina.

Nykyisin hyvinvoinnin ja palvelualueen isolla johtajalla on neljä pikkupomoa. Mutta suurin virhe on tapahtunut jo 7-8 vuotta sitten, kun uudet palv,alueenjohtajat valittiin. Nimittäin ensimmäisiin tehtäviin olisi kuulunut joka ukon tutustua uusiin alaisiinsa, eli esittäytyä työtekijöilleen kentällä, siis eri työpisteissä. Se olisi luonut luottamusta työnantaja ja kenttäväen kesken, mutta tänäkäänpäivänä en ole, eikä ole moni muukaan nähnyt livenä omaa johtajaansa. Joten KÄYTÖTAPAKOULUTUS olisi ollut paikallaan näille herroille heti alkuun, koska ne ovat olleet aika kauan hiukan hukassa, koska rantautua kentälle ja esittäytyä on ihan perusasioita.

Tämän asian voi hyvin päättää vitsiin, että miksi kunta-alan vaikkapa päättävä virkamies ei  katsele aamupäivällä ikkunasta ulos, no siksi, että iltapäivällä olisi  sitten jotain tekemistä:)

lauantai, 28. lokakuu 2017

Älypuhelinaika.

Nyt kun syntymäpäivistä on palauduttu on aika palata  sorvin ääreen. Tressaavaksihan se syndepäivä meinasi loppuakohden muodostua, joten päätinkin, että toista kertaa en kuuttakymppiä juhlimaan ala:)

Murtsikkakauden avaus oli tänään, kun spintterit pöllyttivät ensilumen latuja, vaikka kyse olikin vanhasta säilötystä lumesta, tuolla Vuokatissa Suomen cupin avauksessa. Jostainhan sitä on alettava, kun kauden avauksesta puhutaan, mutta vastaavasti eipä olis voinut laimeammat aloituskekkeri ollakkaan ainakaan TV vastaanottimien ääressä.

sponsorit.jpg

Yksikään merkki, ei ole turhaa. Tämä lause tarttui aikoinaan minun muistiin eräältä sen ajan TRI/duathlon kilpaveikolta, joka edusti siis tätä piiriä. Oli senkin verkkaritakin etupuoli kuin tilkkutäkki kaikennäköisten sponsoritarrojen ansiosta. Oli se pelimies muutenkin ja eräänkin kerran Osmon superhölkässä Pieksämäellä se ilmoittautui puolimaratonille, mutta kesken kilpailun päättikin muuttaa mieltään, juosten vain puolikkaasta puolet eli 10,5km, kun sekin oli yksi matkavaihtoehto. Sokerina pohjalla se sitten meni vielä palkintojenjakoon vaatien itselleen pyttyä, koska oli kolmanneksi nopein kympillä, vaikka olis pitänyt juosta puolikas:)

Tämän päivän sponsorimerkit kuvan puserossa pitäisi taata aika hyvät asetelmat harjoitteluun ja kilpailuun hiihdossa. Se verran paljon on "merkkejä" sitä vaan, että ei ainakaan sponsoreista jää menestys kiinni. Niin ja onhan siellä erään apteekinkin logo, joten ei kai vaan huulirasvaa??

Iivolle riittää kaksi. Red Bull ja Ponsse ja lipi lentää.

Sitten vaihdan hiukan lajia, mikä on kaukana urheilusuorituksesta.

Ihminen on himojen ja halujensa vanki. Paitsi tietenkin ihmiset, jotka kykenevät siihen ajatuksen voimalla. Tähän armoitettuun onnellisten superihmisten luokkaan lukeutuu meidän entinen kansanedestuja Rosa Meriläinen.

Eli tätä ei Rosa tartte

Samantha Fox - Touch Me (I Want Your Body)

Rosa Meriläinen saa orgasmin ajatuksen voimalla - " Treenaan ..

No, valtaosa naisista ei saa sitä edes miehen voimalla, näin olen ymmärtänyt, joten onnea vaan Rosalle. Joten väitänkin, että tämän turvallisemmaksi ei seksi voi enää tulla.

Niinpä se meikäläinenkin joutui luopumaan siitä pienestä kätevästä kännykästä. Siirryin siis älypuhelin aikaan, koska se oli yksi "lahjuksista". Joku honori se on ja kovasti olen yrittänyt opetella sen käyttöä ja tulla sen kanssa toimeen. No kun minusta on kyse, niin johan kerkesi nolata itseni sen honorin kanssa. Kävin keskiviikkona kirjastossa ja ekakertaa se oli taskussa, kun se alkoi soida saatanan pahalla ja kovalla äänellä. Ripeästi, mutta vapisevin sormin aukaisi luukun ja yritin vastata siihen, mutta en osannut ja puheli se eikun soi. Nolona tungin sen taskuun ja pakenin paikalta.

Omat. ...................................................................... piste. Hiljaa hyvä tulee!!

Ja sokerina pohjalle laitan tähän todisteen, että ikä ei ole kuin numeroita. Nimittäin veteraanikestojuoksun kovakasvo ONMKY Jukka Kauppila teki sen taas. Sarjan M60v. uusi Maraton juoksun SE syntyi  Franfudissa joka on nyt 2,46,11. Edelliset ennätykset eri matkoilla ovat 5000 metriä: 17.15,06 Pärnu 23.8.2017 M60 SE
10 km maantiellä: 35.40 Oulu 23.9.2017 M60 SE
Puolimaraton: 1.19.18 Pieksämäki 1.10.2017 M60 SE

 

tiistai, 24. lokakuu 2017

Syndet!

Niin aika vierii ja kaikki me siinä mukana. Täydet kympit ovat aina haluttuja ja vanhan koulu arvosanaasteikon mukaan varsinkin oikein tavoiteltuja. Itselle niitä ei pahemmin kertynyt kouluvuosina, sekun tuo oppisen järjenvalo ei ollut minun parhaita puolia.

Tästä on mennyt tasan kymmenen vuotta, kun viiskymppisiä vietin tuolla Kanarian saarilla. Playa del Ingles oli tukikohtana. Urheilupainotteinen oli se lomapätkä silloin, kun vielä jaksoi jotain puuhata, mutta kyllä siellä takahampaatkin kastuivat. Samoihin aikoihin myös Vuorelan pitkä poika Toivasen Teemu piti omaa leiriään hieman sivummalla Puerto Ricossa. Synde päivänä hurautin linja-autolla sinne Teemun kämpille ja tehtiin hyvällä fiiliksellä puolipitkä juoksulenkki. Sen jälkeen kun ilta alkoi hämärtämään Teemu hallituksineen tarjosi ruuan ja siinä rupateltiin samalla kuulumiset.

Jossain vaaiheessa oli kuitenkin sanottava moit ja matka jatkui takaisin bussilla inglesiin, mutta ei kämpille vaan Suomalaisillekkin tuttuun kuparipannu nimiseen kuppilaan. No siellä sitten tulikin juhlittua oikein olen takaan, eikä kovin kummasti muistikuvia ole illan tapahtumista vieläkään. Vaan mitäpä sitä vanhoja muistelemaan. Nyt on sitten kuuskymmentä täynnä, enkä lähtenyt Kanarialle ryyppäämään, enkä tee sitä edes täällä kotimaassa, olen siis rauhoittunut(onko emävale(??.

Menneen vuosikymmenen voisi summata vaikka niin, että ensimmäinen 5 vuotta meni hyvin ja huolettomasta. Toisen puolikkaan voisinkin pyyhkiä vaikka karkealla persepaperilla historiaan, sillä sen verran kinkkimäistä aikaa tuo on ollut kaikennäköisten vaivojen seurauksena.Ja kun tämä viimeisin välilevyongelma on niistä kakista vähäpätöisin, vaikka yhtä helvettiä se on välillä ollutkin, niin jokainen voi päätellä miten ne muut vaivat ovat vanhaa ukkoa kokeilleet.

Mutta niin vain selvittiin tälle 60 vuoden rajapyykille. Jippiii!! ei ollut vieläkään aito mielenilmaus. Päivällä ravintola SAMPO ja illalla uudestaan en tiedä missä.

Ja itse jouduin leipomaan muutaman täytekakun, verestin siis vanhoja taitoja tähän tyyliin.'

DSCF2734.jpgDSCF2735.jpg

 

 

 

Niinpä. Ennen sitä oli voimissaan, niin kuin minun nuoruuden yksi suosikkiyhtyeistä nimeltään Rainbow esitti eräässä kappaleessaan. Nykyisin ollaan enää voipumisissaan:)

Rainbow-Temple of the king (lyrics)

Mutta tasanvarmaa on, että näillänäkymin juoksen uutenavuotena taas kameran kanssa Maaningalla,koska pitäähän sitä olla hengessä mukana edes jollain tapaa.