keskiviikko, 17. toukokuu 2017

Urheilu.

Mitä on urheilu. Hyvä kysymys ja onko se minkä arvoista. Jokainen meistä on ollut nuorena tilanteessa missä liikunnalliset aktiviteetit ovat ajaneet meidät ainakin pieneksi aikaa jonkin urheilulajin pariin. Ajan saatossa se on jäänyt suurella osalla väestöstä kuin varkain pois, kun taas jotkut ovat löytäneet siitä elämän sisällön. Itse kuulun joukkoon, joka nauttii vielä liki eläkepäivinä liikunnan antamista nautinnoista, eikä se ole enää ollut pitkään aikaan yhden lajin varassa.

Mutta palataan siihen hetkeen, kun on tehtävä elämän aikana päätöksiä, jatkaakko urheilua, vai siirtääkkö koko tarmo muihin asioihin. Se on monelle vakava pohdiskelun paikka, sillä elämä on lopulta muutakin kuin urheilu. Urheilu ei minun mielestä saa olla missään vaiheessa elämää se kaiken kantava voima, vaikka siihen kaiken tarmonsa ammentaakin tullakseen paremmaksi ja paremmaksi. Se ei saa olla sitä, että jos tätä ei ole, niin ei ole mitään  muutakaan. Tunnen monta urheiljaa tässäkin piirissä, jotka ovat rakentaneet koko elämänsä urheilun ympärille, eikä mitään muuta ole ei edes ansiotyötä, jolla itsensä elättää. Elämä on yllätyksiä täynnä ja tavoitteellisilla aikuisurheilijoilla voi yllättävä vamma katkaista urheiluuran. Hyvin moni urheilja on ajautunut vastoinkäymisten seuraksena alkoholismiin ja sitä kautta lopulliseen tuhoon.

Mutta juuri sitä varten on kaikilla meillä oltava varasuunnitelma, ettei ongelmien ilmaantuessa jää tyhjänpäälle seisomaan. On annettava itselleen mahdollisuus johonkin muuhun kuin neuroottiseen urheilutekemiseen, sillä loppupeleissä eilisen päivän voittajia ei tänä päivänä muista kukaan. Olympia ja MM mitalistit ovat asia erikseen, koska nämä henkilöt ovat yleensä parhaimpien vuosien ja voittojen jälkeen osanneet lopettaa ja siirtyä muihin haasteisiin, kuitenkin niin, että ovat jatkaneet kuntonsa ylläpitämistä kuntotasolla, sekä onnistuneet vakiinnuttamaan itsensä työelämään.

Kaksi esimerkkiä urheilun vakavasta maailmasta, kun realiteetit eivät pysy kasassa. Aikoinaan Minna Lainio,yksi Suomen parhaista 800-1500m naisjuoksijoista oli niin fanaattinen, että tokaisi seuraavaa, "kaikista hienointa olisi, jos ylittäisi maaliviivan Olympiakisoissa voittajana ja kuolisi siihen" Ura kuitenkin katkesi ennen olympiaunelmaa vuonna 93 epänormaaliin testitulokeen(nandrolol) mistä väännettiin pitkää oikeusistunnoissa. Minnan kuitenkin taisi pelastaa tuholta varasuunnitelma nimeltä rakkaus, mikä astui kuvaan aivan sattumalta. Toinen tapaus on aivan tuore. Sami Jauhojärvi päätti loistokkaan hiihtouransa hiljattain. Mutta ennen sitä myös Sami julkisti fanaattisuutensa lajiaan kohtaan. Astma oli lääkitys ja jossain vaiheessa rasitusastma riivasi niin pahasti, että omien sanojensa mukaan oli ollut joskus ITSETUHOISIA ajatuksia. Jos urheilu on niin suuressa roolissa elämässä, että siitä ei selviä kuin köyden pätkällä tai jollakin muulla samaan lopputulokseen tähtäävällä keinolla on parasta todella lopettaa huippu-urheilu, minkä musti tekikin. Piirongin päällä oleva tuhkauurna Olympiakultamitalin vieressä on aika laiha lohtu tehdystä mittavasta ja menetyksekkäästä urasta, kostoksi astmalle.

Kaikella on siis aikansa, niin myös urheilulla, työelämää meistä miltei kaikki kuitenkin joutuu tekemään 40-45v. ennenkuin pääsee lopulta huilaamaan eläkkeen muodossa. Poikkeuksen tekee ainostaa ne urheijat joiden ei tarvitse tehdä ansiotyötä koko elämänsä aikana, mikä ei tietenkään ole kovin kunniakasta. Se kun on hiukan eri asia olla aidosti töitä vailla, eli työtön työnhakija, kuin lusmuilla ja vieroksua työtä, vaikka sitä olisi tarjolla.

Mitä urheilu siis on? Nyt hiukan jo itsekin kokeneena voin todeta, että urheilu on yhden ajan tarina ja se voi kestää pitkäänkin, mutta lopulta uudet tarinat ja tekemiset paikkaavat menneen.Urheilu aktiiviaikana kuuluu olla määrätietoista, mutta ei kuitenkaan pakolla tekemistä, vaan siitä kuuluu nauttia. En tiedä mitään hienonpaa, kuin polkaista esim. Espanjassa joku 150km lenkki hyvässä porukassa vaihtelevassa maalaismaisemassa sopivan lämpimässä olosuhteissa. Tai juosta hyvin levänneenä kevyessä tuulessa 2h aamujuoksu pitkin kovapintaista hiekkarantaa, tai sama lenkki vieljelypeloilla Espanjan keväässä hienoja ja hyväpintaisia hiekkateitä. Niitä jään kaipaamaan ikuisesti.

Urheiluun ei kuulu itsetuhoisat ajatukset missään vaiheessa, sillä jos niin tapahtuu on urheilu ottanut liian suuren roolin ihmisen elämässä. Urheilu ottaa ja myös antaa paljon, kuten esimerkiksi avartaa näkemystä, että elämää on muuallakin kuin Suomessa. Se antaa uusia ihmissuhteita ja sosiaalista kanssakäymistä, mikä vahvistaa ihmisen identiteettiä ja itsetuntoa. Urheilu ottaa aikaa, mutta palauttaa se ottaman ajan ihmisen ikäjanassa siellä loppupäässä, toivottavasti. Urheilu aktiiviajan jälkeen on oman kuntonsa ylläpitoa,tekemällä joitakin mielekkäitä urheiluharrastuksia ja ammentamalla niistä voimaa vaikka työtekoon.

Ja sitten jos oikein hyvin käy,eli selviää kohtuukunnossa eläkkeelle, niin sitten se vasta urheilussa RUMPA alkaa:) no niin, leikki leikkinä. Hyvää alkavaa sportkesää kaikille:)

torre.jpg

lauantai, 13. toukokuu 2017

Etätyöhaku

Nyt kipin kapin kaikki työttömät työnhakuun väkintäin kerran viikossa. Näin hallitus on kaavaillut uusimmassa visiossaan kurittaa työttömiä. Tästähän tulee oikea farssi vailla vertaa ja jos se toteutuu ei kouluilla ja koulutuksilla ole paljon painoa loppupeleissä. Olitpa insinööri tavan duunari tai ihan vaan tavisnörtti. Pakoitehaku siis kerran viikossa ja olet huolehtinut velvoitteista ja seuraava askel on se ettei kieltäytyä voi jos kyseessä on ei koulutusta vastaava työ.

Hermot alkaa mennä,kun ei pääse kalaan. Jäät ovat sitkeästi paikallaan, kiitos yöpakkasten eikä loppua näy, tai ihan vähän kuitenkin alkaa lämpimämpää luvata. Siihen saakka on toteutettava tuota Harri Holkerin ruokailuvinkkiä, minkä se heitti ilmoille köyhien iloksi aikoinaan. Syökää ihmiset SILAKKAA, niin se kuului. Mutta jos tänä päivänä alkaa tätä tavaraa kitusiinsa heittää useampana päivä viikossa on takuuvarmasti ongelmia tiedossa jossain vaiheessa terveyspuolella. EPA rasvathan tällä sillin serkulla on kohdillaan, mutta vastaavasti dioksiini pitoisuudet ovat myös korkealla. Niin se luonnon kiertokulku on asian järjestellyt. Iso syö ensin pienemmän, eli silakka eläinplanktonin ja sitten ihminen tämän eläinplanktonin syöjän. Tyydyn siis vielä pakkasessa olevaan ahvenfileeseen.

Mauno Koivisto on autuaimmilla lentopallokentillä. Tämä meidä pitkäaikainen pressa nousi valtaistuimelle aikana, milloin minä aloin juosta parhaimpia juoksuja, eli vuonna 83. Kokokansan luotettavana ja karismaattisena presidenttinä minä koin Manun ja niin ymmärsin asian olevan muidenkin ajatuksissa Manun suhteen. Sodat ja rauhat nähtyään ymmärsi mitä liennytys, maltillisuus ja toimintamalli "katsotaan nyt rauhassa ensin" merkitsee. Kunnioitus ja syvä kumarrus tälle meidä entiselle presidentille.

Sitten hupiosioon. Aamujuoksulla tänään tuli ensin vastaan eräs vanha entinen kaveri, joka tunnetaan suurena juoruilijana. Hänellä on tapana lukea minun blokia, vaikka ei tietenkään sitä myönnä. Mutta jos kirjoituksissa viitataan johonin henkilöön on tämä entinen kaveri ensimmäisenä soittamassa ja juoruamassa, että käyppä lukemassa mitä se kimmo nyt kirjoittelee ja nosta oikeuskanne. No tänäänkin se kohdalle sattuessa  käänsi ruskettuneen pärstänsä metsään päin, että semmonen mies. Sitten tuli vastaan eräs toinen vanha tuttu samoissa juoksumerkeissä kuin minä. Kysyi minulta ensitöikseen huolestuneen näköisenä, että mikä on olo. No minä siihen että mikäs tässä, miten niin. Oli kuullut kautta rantain, että menneellä viikolla minulla on ollut jotain häkmää terveyden suhteen, lähinnä verenkierron. Olin kuin äimän käki, enkä edes viitsinyt kysyä, että kuka tuommoista on kertoillut ja sanoin että on se hyvä, että minullekkin joku kertoo mikä minulla on, kun itse en ole ollut tietoinen:) Joten näille paskahuhu typeille terveiset, että voin paremmin kuin koskaan ja suorituskykykin on suhteelliseen ikään nähden ihan ok, mikä tietenkin on näille nollatyypeille suuri pettymys.

Eilen hyvällä sykkeellä maastopyörää vajaa 2h ja tänä aamuna kiihtyvä 2h juosten, eikä mitään ongelmaa ja jaksaminen erittäin hyvää

maanantai, 8. toukokuu 2017

Ensinnäkin

Ensinnäkin, hieno ele Mika Myllylän tytöltä, tuo tatuointi isänsä kunniaksi ja muistolle. Vaikka Mika ei varmaankaan ollut se kaikista esimerkillisin isä loppuaikoinaan lapsilleen, jäi niinkuin kuuluu lapsille isästään kunnioitettava muisto. Enkä tällä tarkoita urheilusaavutuksia, vaan aidosti isähahmonan.

Jääkiekosta en ala yhtään mitään, kun siitä ei tiedä edes Ranskalaiset mitään ja silti ne vetelee Suomalaisia turpaan mennen tulle sata nolla.

Sitten urheiluasioihin. Eliud Kipchoge teki jotain aivan ällistyttävää juoksemalla maratonin miltei maagiseen kahteen tuntiin. Vain 24 sekuntia meni pitkäksi tuo yritys, mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö hän ole kaikkien aikojen kovin maratoonari tuloksien valossa. Plakkarista löytyy myös mestaruuksia radalta ja maran olympialaisten kultamitali.

MUTTA ennätyskelpoinen tuo juoksu ei missään nimessä ollut. Tai itseasiassa oltiin kaukana siitä. Eniten minua häiritsi tuo ajannäyttö auto, mikä antoi osalla matkaa todellakin sen imuvaikutuksen  suoritukseen. Autohan oli rakennettu räätälintyönä siten että ei jäänyt epäselväksi, mikä tarkoitus sillä oli. No,onhan polkupyörälläkin ajettu auton suuren fleksin imussa yli kahtasataa, niin että se siitä. No, jokatapauksessa nyt on todistettu, mitä tarkoittaa "ihanneoloissa" tehty suoritus kestävysjuoksussa.

Nike teki sen mikä vaudittaa kenkämerkkinsä myyntiä tuon ennätysyrityksen takia. Suvereeni juoksukenkien markinajohtajuus on tavoite ja se varmankin toteutuu. Sen verran onnistunut oli tuo Niken projekti, että tulevaisuus tuo varmaankin uusia yrittäjiä.

Minä veikkaan, että hyvin pian joku kenkämerkki järjestää ennätyskarkelot maratonilla missä juostaan Bostonin kaltainen yksisuuntainen reitti, mutta täysin tasaisella tiellä ja hyvän myötätuulen siivittämänä. Kaksituntinen on paperia, eikä siihen homaan tarvita tuulenhalkoja rooliin mitään autoja.

Vierumäen SM maastot olivat ja menivät. En ollut tai päässyt katsomaan juoksuja paikanpäälle, kun piti olla työpaikalla. SAMU MIKKONEN, minkä kirjoitin isoilla kirjaimilla oli päivän NIMI. Olisi ollut omakin sarja, mutta spontaanisti ja pelottomasti lähti tuimaan miesten 4km rutistukseen, vaikka omien sanojensa mukaan maastot ei ole se oma lemppari. Ei ollut kaukana, ettei minun visio toteutunut, eli oltaisiin nähty pitkästä aikaa savolainen maastomestari yleisessä sarjassa. Petrausta edelliseen maastoon tuli isosti, eli kauhean paljon, joten harppaus Suomen kestävyysjuoksun kärkikahinoihin on tehty lopullisesti. Enkä sano onnea Samulle, koska onnella ei ollut mitään tekemistä tämän harppauksen ja maastomenestyksen kanssa, vaan kovalla työllä ja uhrautuvalla asenteella. Tsemppiä tulevaisuuteen ja terveitä päiviä.

Muutenhan kisat varmaankin noudatteli käsikirjoitustaan menestyjien suhteen ja löytyihän se Oonankin nimi tulosluettelosta, hienoa.

Omat. En ole käynyt pilkillä, mutta veneen etsintä käy kuumana. Maantiepyöräkauden aukaisin viime perjantaina 3h lenkuralla ja ihan oli mukava ajella hiljaa, kun kovaakaan ei ennätä. Ja tämä ongelmahan juoksun puolelta on jo tuttua, eli hilijoo hyvä tulloo.

torstai, 4. toukokuu 2017

Muistoja ja moraalisaarna.

Näiden kahden kuvan väliin jää 20 vuotta ja paljon juoksukilometrejä. Tämä ensimmäinen otos on vuodelta 83 ja napattu Las Palmasin lentokentältä. Oli kotiinlähdön aika ja viimeisiä lämpimiä auringonsäteitä otettiin naamalle. Kuvan vieressä oleva kaveri on Lemiltä kotoisin oleva Timo Buuri, joka oli samaan aikaan treenailemassa kavereidensa kanssa samassa kohteessa, eli Inglesissä. Ja kun vielä samaan hotelliin satuttiin ei lenkkiseurasta ja biletysseurasta ollut pulaa. Ne ajat ovat selkeinä vielä mielissä ja niille on oma iso lokero muistoissa elämän loppuun asti.

Palmasin%20kentt%C3%A4.jpg

Kun taas tässä toisessa kuvassa väännetään taas Forssan suvi-illan puolimaratonin etukaarretta ennen loppusuoraan. Kelihän oli se takuuvarma helle ja sarjana eka vuosi M45 sarjalaisena. Loppuaika omalle suoritukselle oli 1,12 ja osat, eli ei hyvä. Puolustukseksi voi todeta, että jos lämpöasteita olisi ollut kymmenen vähemmän olis suorituskin ollut muutaman asteen parempi

forssa%2045v.jpg

Yhtä asiaa ihmettelen suunnattomasti nykyjuoksijoiden toimista. Tulevana viikonloppuna juostaan Vierumäellä SM maastot. MISSÄ ON NAISTEN SARJOISTA NIMET ALISA VAINIO JA OONA KETTUNEN. Onko tässä ajan saatossa käynyt niin, että kun ei ongelmien johdosta olla kyetty hilaamaan kuntoominaisuuksia ehdottomaan tappiin, niin nyt ei USKALLETA lähteä juoksemaan hiukan vajaakuntoisena muita vastaan. Oikean asenteen omaava juoksija tekee juuri toisin, eikä jää vapisemaan sivustakatsojaksi, vaan haluaa kiihkeästi mitata kykyjään tämänhetkisessä tilanteessa muita vastaa. Ei parrasvaloihin nousta kuin ojan kautta. Liian aikaisin liian paljon, eikä ojasta tietoakaan oli näiden nuorten naisten ura, kunnes vammat astui kuvaan. Vasta parikymppisiä ja jo nyt ego ei kestä tilannetta, että joutuu katselemaan muiden kantapäitä kilpailutilanteessa. Ja kun juuri nyt olisi hyvä aika katsella jonkin aikaa toisten selkä numerolappua ja ammentaa juuri siitä inspiraatiota ja motivaatiota tuleville vuosille, välittämättä siitä, miten muut sohvaperunat asian näkevät.

Aamulla 1,10h juoksun sipellystä, sisältäen se kontrolli vitosen reippahasti. Iltapäivällä maisemapyöräilyä 1,30h 

 

 

 

sunnuntai, 30. huhtikuu 2017

Ahventa ja Karttulan katujuoksu

Kevään varmat merkit, niinkuin esimerkiksi jäiden lähtö ja Kartulan katujuoksu eivät vastannet tänä vuonna ainakaan keväisiä olosuhteita. Vanha viisas sanonta kuuluu, että jos harakat hyppivät vappunan hangella on lunta vielä maassa. Ja se toteutuu tänä vuonna.

Toinen viisas toteama on se, että jos Tappara voittaa suomenmestaruuden on Sikasen Arto seuraava viikon rättiväsynyt juhlinnasta, sillä kiihkomielinen ja pesunkestävä Tapparafani ei jaksa enää tehdä juttua Karttulan kujilta ja minuthan se siihen sitten valtuutti-

Mutta samahan se oli, sillä reissu oli muutenkin Karttulan suunnilla Lauantaina. Suuntasin jo hyvissä ajoin kello 7.00 rasvankille pilkille. Kyse oli sitten talven viimeisestä reissusta jäälle, koska lomat loppuu, eikä sinne enää ensiviikonloppuna ole enää viisasta mennä,tai no?

Karttulan katujuoksu oli sen jälkeen seurannassa, kun hyvästelin jääkannen kumartaen, oli hieno talvi. Noin 70 juoksijaa oli tullut testaaman nopeus/kestävyysominaisuuksiaan kujille. ja hiukan kolea keli sekä ajoittainen navakka tuuli eivät ainakaan kilpailijoiden vauhtia parantanaat , mutta hyviä suorituksia nähtiin sen 70 kappaletta .

Kilpailun pääkuuluttaja Kona Heikkinen hoiti homman tyylikkäästi ja osaavasti , sillä kilpailijoiden taustatietoakin löytyi. Ja Sikasen Arto pyöri toisten jaloissa onnenpyörteissään vielä Tapparahöyryt ja pusero päällä. Muutenkin kisakoneisto toimi kuin zenit kello, eli aikataulussa pysyttiin, vaikka monistuskonen alkoi takkuamaan

Poijaat meni potkureilla, tiesin kyllä minne

DSCF2643.jpg

Ja sieltähän ne löytyivät, tutuilta paikoilta, Pete ja Arto

DSCF2644.jpg

Niinpä, tätä se on ollut minulla tänä talvena aika useaan. Hitto, kun sitä jää kaipaamaan, koska ensi talveen on pitkä aika ja odottavan aika on pitkä.

DSCF2645.jpg

Erisarjojen lähtöjä ja maaliintuloja

DSCF2647.jpgDSCF2648.jpgDSCF2652.jpgDSCF2653.jpgDSCF2655.jpgDSCF2656.jpgDSCF2657.jpg

Naisten ja nuorten naisten päälähtö

DSCF2659.jpg

Suolahden Saija Seppä vetää toiselle lenkille lähdettäessä

DSCF2661.jpg

Ja maalissa selvänä ykkösenä. Samalla päivän ainut oman sarjansa reittiennätys ja Sikasen Arde joutui kaivamaan kuvettaan.

DSCF2662.jpg

Maria Murtorinne yhtä selkeä kisan kakkonen ja hyvin ruskettuneena

DSCF2663.jpg

Kyykkyyn tai istualleenhan se vetää juoksun jälkeen

DSCF2665.jpg

Ja viimeisessä päälähdössä oli säpinää.

DSCF2666.jpg

Samu Mikkonen ja muut ei mahtuneet enää samaan kuvaan ekakierroksen lopussa

DSCF2668.jpg

Savolainen Nandi rusketuksesta päätellen Samu Mikkonen. Tuo loppurutistus on aina todella näyttävä ja ensiviikonloppunan juostavissa SM maastoissa Vierumäellä on ohjelmassa miesten 4km. Pommi on viritetty, joten nähdäänkö pitkästä aikaa maastohistoriassa Kuopiolainen maastomestari, kyvyt ainakin riittää siihen.

DSCF2670.jpg

Kisan kakkonen

DSCF2671.jpg

Ja nuorten miesten ykkönen

DSCF2672.jpg

Jotkut väittää, että minulla on pallo hukassa. Ei ole, sillä kisaarpa osu kohdalle jalkapallon arvoisesti

DSCF2675.jpg

 

https://karttu.sporttisaitti.com/asics-katujuoksu-29-4-2017/  Tässä tulokset

Ja tänä aamuna oli sitten se vapun pitkä hidas 2h. Keli oli haastava, mutta brittiläisellä asenteella, missä juoksualusta on vaihtelevan kostea ja muutenkin ei kesäinen selviää sukat märkänä yllättävän hyvillä fiiliksillä. Innostui oikein lopussa tekemään se 10x 100m kiihdytyksiä. Muutenhan minun pitäisi jo asennoitua hitaan juoksun ennätysyritykseen, siis kuka saa menemään eniten aikaa 2h juoksuun, tai siis mitenkäs se nyt menikään. Hitto tämä on jo terästetyn vappusiman ansiota. Hyvää Vappua kaikille ja eritoten Iisalmeen.