keskiviikko, 13. joulukuu 2017

Talvi.

Valkeaa unelmaa, lauloi siltsu ja nyt sitä sitten riittää. Siis ainakin Jouluna on rauha maassa,valkeassa maassa ja pukki kiittää. Samoin hiihto niilot kumartaa, mutta minä en. Syystä että ei näillä nolla asteilla järvet jäädyt eikä pääse itse asiaan, hiihdosta viis.

Ja jos joku väittää, että tämä autojen putsus on mieleistä touhua on aikas väärässä

talvi.jpg

No, ei tämä alkanut talvi ole ainakaan samanlainen kuin viime Joulukuu missään suhteessa. Viime vuonna tähän aikaan hekumoin jo vuorotteluvapaan alkamisesta, nyt hekumoin välilevypullistelun loppumisesta, tosin huonolla menestyksellä. Tai sitkeästi yritän laittaa vastaan tekemällä liikuntasuoritteita lerppajalasta huolimatta. Oli neljän vapaat ja hyödynsin ne aktiivisella liikehdinnällä ulkonan. Eilen aamulla sauvakävelyä HELVETIN isot kummisaappaat jalassa Männistö-Antikkala-Puijo sektorilla. Könysin tuo Antikkalan rinteen lumessa, missä sauna sompa upposi hankeen samaan tapaan kuin idolini Mika Myllylän sauvat aikoinaan suohon. Sykkeet tapissa ja asenteella tänään olisi taas hyvä päivä kuolla jälleen kerran, pääsin ylös asti. Kesken matkan yritin väistellä niitä vihermitävitunlie sieniä, sillä nehän torppasivat Antikkalan hiihtokeskuksen laskettelut. Ja nyt kun sitä lunta olisi riittänyt ihan omastakin takaa rinteeseen, eikä se lumetukseen olis tarvinnut pumpattavaksi epäkelvollista vettä, mikä muka olisi myrkyttänyt tuon sienen rihmastokasvun. Iltasella käväisin Uim- hallin matolla tunnin verran ja mikä sisälsi vuoden ensimmäiset vedot (5x4min)

Ei ollut helppoa ei, vaikka vauhti oli rollaattori luokkaaa,mutta ei ole ollut koko vuoden aikana mikään muukaan.

Mitäs muuta. Niinpä sittenkin tulevien olympiakisojen lehtereillä, kaukaloissa ja yksilölajeissa neutraalit neukut saavat näyttää parasta osaamistaan. Hyvä niin ja parastahan tässä oli se että itse Putin näytti siihen vihreää valoa, eikä alkanut boikotoimaan kisoja. Jonkin asteista liennytystä ja ymmärrystä muulta maailmalta hakee Vladimir esim. Malesian air linen tapaukseen. On se kumma tämä nykymaailma, kun kansanmurhista tuomitaan Ratko Mladić ja  Radovan Karadži mikä on ihan oikein, niin varsinaiset supervaltioiden päämiehet pääsevät kuin koira veräjästä, vaikka tietävät tasan tarkkaan sen kuka ja mistä, sekä kenen käskystä buk ohjus ammuttiin tuhoisin seurauksin.

Seuraavassa päivityksessä olen toivon mukaan jo Joulutunnelmissa, tai sitten en.

torstai, 7. joulukuu 2017

Itsenäisyys 100

Kovasti oli eilen ulkoilevia ihmisiä liikenteessä, mutta mikäs siellä oli ollessa. Muutama aste miinuksella ei paha. Päivähän alkoi aamulla pienellä kävelylenkillä, joka suuntautui Väinölänniemelle, missä oli perinteinen itsenäisyyspäivän juoksu menossa. Ikävästi oli yöllä ripsauttanut lunta, mikä laittoi varmaankin jalan hiukan lipsumaan.

Osanottajia tämän vuoden juoksu oli kerännyt useta satoja, arviolta noin 250 osapuilleen ja järjestelylyt sujuivat tutulla rutiinilla. Ainoat rytinät taisivat tulla siitä, kun hiukan puutteelliset(vähäiset)WC tilat aiheuttivat närää. Ja ehkä jonkonlainen musiikkikin olisi kuulunut tämän Itsenäisyys 100 vuotis juoksun kuvaan. Tällä en tarkoita mitään torvisoittokuntaa, mutta hillittyä taustasellaista.

Tuloksista en tiedä, kun piti jatkaa tuota omaa lohdutonta kävelylenkkiä, mutta kyllä ne aikanaan ilmestyy paikkakunnan valtalehden sivuille. Tässä muutama kuva.

DSCF2739.jpgDSCF2740.jpgDSCF2741.jpgDSCF2742.jpgDSCF2743.jpgDSCF2744.jpgDSCF2745.jpg

Lohduton kävelylenkki jatkui sitten kohden keskustaa, missä oli alkamassa kansan itsetunnon nostattava paraati marssi. Jos vuonna 2010, milloin viimeksi valtakunnan pääparaati oli Kuopiossa, keräsi paljon kansaa, niin nyt sitä oli niin paljon, että hyvä kun sekaa mahtui. Arviot liikkuvat samoissa määrissä, kuin aikoinaan eräässä toisessa tapahtumassa. No sehän oli tietenkin  koko maan pilkkikansan kohtaamispaikka, eli Tuurin kylän Vesa Keskisen järjestämä miljoona pilkki. Parhaimpana vuonna jengiä oli paikalla 25000, eikä niistä karkeloista yleensä selvinnyt kuivin suin ja miljoona Minni ja Mikki jäivät luonnollisesti jääkannen kosteammalle puolen.

Jokatapauksessa paraati oli näyttävä, enkä ala kuvia nyt tänne laittamaan, koska lähetys on nähtävissä areenan puolelta, jos joku haluaa se jälkipoltolla nähdä.

Iltakävelyn suoritin sitten hautausmaan suuntaan ja Puijolle. Kynttilät laitoin palamaan lähimmäisten haudoille ja Puijolla sain todeta, että pinttyneimmät hiihtoniilot eivät ole kiinnostuneita illan itsenäisyyspäivän ohjelmatarjonnasta, tosin ei ne nyt kiinnostanut minuakaan.

Kuitenkin suurin ja paras kunnianosoitus kautta Suomen nähtiin eri hautasmailla, missä kunnioitettiin sodassa kaatuneita. Kunniavartio jokaisen kaatuneen haudalla on ele vailla vertaa. Ja miksi ei siitä voitaisiin tehdä vaikka jokavuotinen kunnianosoitus, eikä se ole edes liikaa vaadittu, koska sen verran arvokkaasta asiasta on kyse.

Kohden Joulua mennää hirmuvauhtia ja eikä aikaakaan, kun päivä alkaa pitenemään.Kestävyysjuoksijat jyskyttävät PK ykköstä ja seurasiirrot on tehty. Törmäsin eilen illalla Samuun tuolla Puijolla ja syytkin selvisi Samun loikatessa Joensuun Katajaan.

Se tuo seuratoiminta on joskus kuin teleoperaattoreiden toiminta. Kaikki on hyvin siihen saakka, kun asiakas toimii operaattorin leirissä. Mutta kun sitten joku toinen operaattori tarjoaa jotain,mitä tämä alkuperäinen ei ole älynnyt nuukuuksissaan tarjota, niin asiakas vaihtaa leiriä. Kysymys kuuluukin, MIKSI seurat menettävät tälläisten seikkojen takia huippuja toisiin seuroihin. Vai onko Kuopion Reippaan toiminnasta tullut samanlaista kuin aikoinaan Kuopion Uimaseuran toiminnasta, jossa eräs uimaseuran ikonivalmentaja sanoin seuran olevan vain kasvattajaseura.

sunnuntai, 3. joulukuu 2017

Vuonomaasta kajahtaa

 

 

 

 

Norjan Sondre Moen teki jotakin sellaista, mitä en henkilokohtaisesti uskonut kenenkään vakoihoisen tekevän vielä vähään aikaan. Kyseessä on juoksumatkoista se kaikista raatelevin, eli maraton. Norjan juoksuihme, joka on vasta 26 vuotias, kävi harakiri taktiikalla juoksemassa nousevan auringon maassa, tarkalleen Fukuokassa hirmuajan 2,05,38 osapuilleen. Liki viiden minuutin parannus omaan ja entiseen Norjan ennätykseen oli samalla myös uusi Euroopan record.

Keväällä tämä samainen heppu kävi Hannoverin huhtikuisessa ja happirikkaassa kelissä kipittämässä huippuajan 1,10,07. Mutta kun kerran oikeat teesit löytää tälle raadolliselle maantiematkalle on kaikki mahdollista. Nyt neljän ja puolen minuutin parannus, hiukan vieläkin happirikkaammassa ilmaalassa ei jätä kylmäksi edes räntäsateessa nyhjöttelevää ja pilkkikautta odottavaa kunta-alan luuseria:)

 Juoksun kulku oli sitä nykyaikaa, missä ratkaisut taphtuvat viimeisellä kympillä. Väli 30-40km siis kaksi vitosta vilahtivat 14,38 vauhtia ja siinä oli antauduttava jo 2012 olympiahirmun Ugandan Stephen Kiprotichin. Vauhtireservi on asia,mikä ei siis välttämättä ratkaise kaikkea, kun puhutaan puhtaasti maratonin huippusuorituksesta. Muuan Farah ja eräs Bekele, sekä tietenkin Haile olivat vauhtireserveiltään Norjan miestä paljon edellä, jos kympin juoksuvauhdista puhutaan, mutta matkan edetessä tilanne alkaa tasoittua, olipa sitten ihon väri mikä tahansa. Tai oliko tämä sitten se pöljän paivä Moenille, missä kaikki asiat loksahtaa kohdilleen samalla kertaa, jää nähtäväksi.

Itse olen kokenut elämäni aikan juoksukisoissa pari kolme kertaa "pöljän päivän" missä mikään ei tunnu miltään, voi siis painaa aivan älyttömänä, eikä hapota. Mutta yleensä sitten suorituksen jälkeen olo on ollut pitkää sellainen, että kun olis maansa myynyt:) eli aivan kuollut. Mutta kun on valkea iho ollut aina harmina, ei tulokset ole ollet kovinkaan häävejä.

Jokatapauksessa Norjan hymypojan juoksu nipponissa ja roima tulosparannus ovat hyvä esimerkki siitä, että kun löytää oikeat tehot/aerobian ja levon suhteen ryyditettynä oikealla asenteella ja armottomalla itseluottamuksella on valkonaamallakin mahdollisuuksia muita vastaan.

Omat. Aamulla 2h kävelyä räntäsateessa. Huomenna lekuriin, kun...?

 

lauantai, 25. marraskuu 2017

Hiihtoa ja johtajuutta.

Maailman kuppi Rukalla murtsikan suhteen avasi metsässä tehtävän valkean sirkuksen. Mikään ei ole muuttunut ainakaan menestyjien suhteen, sillä suurinpiirtein Norja vie ja muut vikisee. Sprinttailuun en ota mitään kantaa, mutta henkilökohtaiset matkat todistivat turskamaan mahdin ja nimenomaan niin, että menestys ei lepää enää Sundbyn ja Björgenin leveillä hartioilla. Nuoret tulevat sielläkin ja todella leveällä rintamalla.

Suomalaisten suoritukset olivat täysin odotettuja ja ainoastaan Iivolla on tällä hetkellä mahdollisuus bodiumille. Hyväähän murtsikassa on tulevaisuudessa se , että joutavan päiväinen yhdistelmähiihto aijotaan kuopata keskieuroopan syvimpään rotkoo.

Ei ole kivaa, jos ei ole mukavaa. Kuopion hypetys tulla maan johtavaksi kasvukeskukseksi on ainakin savossa kaikkien huulilla. Menillään oleva Kuopion Kaupunginjohtajan kisa on loppusuoralla. Paljon päteviä hakijoita oli armottomassa kisassa mukana, mutta kauhean haastattelusession ansioista saatiin lopulta 3 karsittua loppusuoralle. Ja nyt kysymys kuuluukin, että onko Kaupunginjohtajan tai palvelualuejohtajan virka edes kovin vaativa. Eräs näistä kolmesta nimittäin hoitaa tällä hetkellä MOLEMPIA virkoja yhtäaikaa. Miten se voi olla mahdollista, sillä eikö muka vastaavat virat vaadi kaikella tarmolla hoitaa sitä asiaa, mihin on valittu. Tai voihan sen kääntää tulevaisuudessa päinvastaiseksi ja vaatia tulevan Kaupunginjohtajan hoitaa myös yhtä palvelualuetta. Siinähän säästyisi Kaupungilta 8000€ joka kuukausi.

Ja kun kerran säästöjä haetaan, heräsi Kaupunki ruususen unesta. Minulla herää välillä sellaine epäilys, että joku ponttakorva (parempipalkkainen Kunta-alan virkamies) lukee näitä minun liirunlaarun juttuja. Nimittäin nyt Kuopion Kaupunki alkaa lopulta hakea säästöjä SAIRAUSLOMISTA. Asiastahan kierjoittelin tuossa joku aika sitten hiukan negatiiviseen sävyyn näillä sivuilla ja Kaupungin strategia on tulevana vuonna 1,1miljoonan euron edestä säästää, puuttumalla kyseenalaisiin saikkuihin. Tähän voikin kyynisesti todeta, että se on turha pyristellä siinä vaiheessa kun  paskat on jo housussa.

Aikoinaan, kun näitä palvelualue johtajia haettiin ja valittiin kalakukkokaupunkiin, heidän johtofokuksenaan olis kuulunut olla juuri tämä asia. Henkilöstöjohtajien uskottavuutta ei lisää yhtään se, että ollaan olevinaa, mutta ei todellissuudessa haluta yrittää tarpeeksi uskottavasti. Nythän on käymässä niin, että jos vs. Kaupunginjohtaja valitaan virkaan ei siitä pestistä voi kovin pitkäaikainen tulla hänen ikänsä puolesta. Tai jos tulee, se taitaa olla jollakin tapaa tunnustuspesti menneestä palvelualuejohtaja urasta. Aikonaan tilenteen ollessa päällä Kaupungin johtajahaun suhteen, hätiin kabinetti(saunailta) päätöksellä hälytettiin joku Häkämies. Se visiitti ei kestänyt kauan ja rikkoin kaikki ennätykset lyhkäisyyden suhteen.Sille asialle naurettiin makeasti aikoinaan, kun tuskin ensimmäistä savolaista sanaa oli Häkä kerennyt opetella, niin hänen matkansa jatkuin jonnekin muualle, että se siitä sitoitumisesta ja paneutumista toimeensa.

Euro oli kauan sitten suurin vedätys mitä rahastukseen tulee

patukka.jpg

Kyseinen patukka minkä automaatti äsken sylkäisi ulos hintaan 1,50€, maksoi ennen euroaikaa 1,50markkaa. No, siis tänä päivänä se maksaa euron kurssilla rapiat 7 markkaa. Onko kenenkään palkka noussut tänä euroaikana neljä-viisinkertaisesti:) Makeisilla ja virkamiehillä menee siis hyvin, koska molemmat lajit ovat imeliä.

Omat. Eilen oli aika huono päivä, mutta tänään on ollut vähän rauhallisempaan tuon ongelman suhteen. Muuten kävelyä hiljakseen.

 

keskiviikko, 15. marraskuu 2017

FudisTuiskua

Mitä siitä seuraa, kun hartti täyttää täysiä kymmeniä. No ainakin maansuru Italiaan. Nyt on nimittäin käynyt niin, että ensikesän MM jalkapallossa ei tulla näkemään Italiaa mukana. Tämän ainutlaatuisen tapahtuman pääarkkitehtinä toimi, meillekkin kovin tuttu naapurimaa Ruotsi. Ensikesänä olisi siis tullut 60 vuotta yhtenäistä MM fudis tarinaa makaroonimaalle, mutta haaveiksi se jäi.

Ruotsille ne eivät ole ensimmäiset MM jalkapallokarkelot. Kun taas jalkapallon pahnan pohjimmaisena olemaan tottunut piskuinen suomi se kun vain odottaa aikaa, että joskus se paistaa aurinko risukasaankin. Italiassa on varmaankin toissayönä lennellyt perinteisesti TV vastaanottimia ikkunoista ja nalkuttavia akkoja perästä. Sen verran kova paikka se on ollut saapasmaassa, missä on totuttu kansainväliseen fudis menestykseen.

Antti Tuisku on niin onnellinen että lopettaa. Menee vähän yli hilseen moinen väittämä. Kysehän on vuoden huilista ja että uutta nostetta on sitten vuoden päästä luvassa, kun comebakin aika on. Se verran se aikaa ottaa, että fanit kuolaavat päästä taas näkemään idolinsa uudestaan tulon. Tosin huili on paikallaan tälle monien mielestä Suomen ykkös staralle. Sellaiset lohkaisut, että tupakan polttokin on mukavampi lopettaa, kun sen voi taas jonkin ajan päästä aloittaa uudestaan ovat selvä singnaali levon tarpeellisuudesta. 

Tien päällä taas. Jos kesällä kuljeskelin ja ajeli pyörällä hiljakseen lääkepöhnässä näitä kyseisiä reittejä aamuyöstä on tilanne nyt tänään hiukan paremmin.

Nyt nimittäin juoksen samoja reittejä. Tämä otos on kelloniemen rantapolulta, jonka eräs tuttu nappasi,itseteosta siis kiinni jäin,eli juoksusta. Olen nyt muutenkin alkanut kohottaa kuntoa tietoisesti, sillä kun valkea jääkansi avautuu eteen talvella ei siinä heikkokuntoinen pärjää. Ahven pilkki on kovaa hommaa, eikä sinne arvaa huonossa kunnossa lähteä. Muuten jätkät vie meikäläistä sata -nolla jo ensimmäisen 5km etapin aikana

3.jpg

Hienoja metsäteitä

2.jpg

Vielä saadaan jäitä odotella ja pilkkikauden avausta, voi voi.!! kun pääsis jo.

1.jpg