torstai, 10. kesäkuu 2021

Oloneuvos.

Paljon on vettä virrannut, niin maljalahdessa, kun monessa muussakin purossa tässä ajassa, minkä olen käyttänyt ansiotyöhön omassa elämässäni. Mutta nyt se sai lopulta päätepisteen, eli en ole enää velvoitettu tekemään työtä. Olen siis saavuttanut työeläkerajan ikäni puolesta ja heti ensi paukusta kun se oli mahdollista, myös poistuin oloneuvokseksi. 

Hiukan historiaa. Nuorena jannuna,suorastaan juniorina ehdin tutustua monelaiseen työhön. Olin kesätöissä Siikaniemen sahalla lautapoikana, samassa paikassa, missä isä teki työuransa konepuuseppänä. Kävin myös kokeilemassa kesätöitä Merkkiniemi/Kinnusen palveluksessa tuolla Imatran Vuoksenniskalla uppotukin nostotöitä. Työ oli kovin raadollista, missä liukas uppotukki, mihin petkele jäi kiinni,vei  poikaa joskus vuoksen syleilyyn. Mutta siinä vaiheessa, kun kylkilihas oli revennyt kaksi kertaa,piti hommasta luopua.  Varsinainen pitkäaikainen ansiotyö alkoi 1976 heti varusmiespalveluksen käytyäni, minkä suoritin Mikkelin Karkialammella. Ensimmäinen työpaikka oli insinööritoimisto Savon Suunnittele, missä toimenkuvaan kuului maastomittaus ja pohjatutkimus. Niissä hommissa Savon Suunnittelussa vierähtikin alun toistakymentä vuotta ja jatkuikin vielä IBT Viatekissa ja lopuksi erään kaverin virmassa aina tuonne 40 vuotiaaksi asti. Niistä vuosikymenistä on hyvät muistot ja monet paikat tuli koluttua Suomen maassa.

Mutta kaikella on aikansa. Se on tuo urheilu, minun tapauksessa kestävyysjuoksu, mikä laittoi työasiat uuteen uskoo. Heti 40 kun tuli täyteen aloin miettiä vähän jotain kevyempää duunia, jotta jaksaisi myös treenata. Maastotyöt alkoivat siis nakertamaan kuntoa, eli polttelin kynttilää molemmista päistä. Ja kun raskas työ vaatii raskaat huvit, alkoi viikonloput mennä aina hiukan kosteiksi. Siitä minulla oli jo kokemusta entuudestaan kaksysin ja kolmekolmen väliltä, jolloin kuppi meinasi mennä nurin, niin että takahampaatkin jo kastui.Silloin oli lievästi sanottuna kunigas alkoholin kanssa suuria ongelmia.Mutta silläkin asialla oli aikansa ja ryhtiliike oli välttämätön.

Jotenkin siis nelissäkymmenissä, eksyin Niiralan vanhaan uimahalliin kokeilumielessä uinninvalvontaan ja avot, sehän miellytti. Ensin pikkupätkiä ja kun vauhtiin pääsin, myös laitosmiehen työt kun kerran sinne kysyttiin alkoivat kiinnostaa. Vuodet vieri ja joskus 2004 kävin myös aikuiskoulutuksena 6 talotekniikan osiota. Energiaa jäis siis minulle niin rakkaalle harrastukselle kestävyysjuoksulle ja myös duathlonille. Pyöräily tuli kuvioihin ensimmäisen akillesvamman kylkijäisinä, millä kuntoutin sitä ja samalla jäin pyöräilyyn koukkuun.

Vuosituhanne ensimmäinen kymmenen vuotta meni vinhaan. Ja sitten lähdettiin toiseen, mistä tulikin se kaikken monipuolisin kaikelta osin. Työ, urheilu ja odottamattomat terveisongelmat.  

Työnkuva ei muuttunut kovin kummoisesti kymmenluvulla, eikä se ole muuttunut tänne kalkkiviivoillekkaan asti. Sitä samaa tuttua päivystystä altaanreunalla ja välillä kopissa istuen. Loppua kohden alkoi kuitenkin vitutuskäyrä nousemaan valvontahommissa, sillä sain huomata, että en kuulunut enää junioreiden joukkoon. Jutut ja teot eivät enää kohdanneet, joten pysyin aika paljon omissa oloissa ja niin oli hyvä kaikille. Olihan siellä muutama ihan hyvä tyyppi työkaverina, jos puhutaan tästä kuntolaakson uudesta hallista, missä jouduin lusimaan viimeisen vuoden.Mutta oli siellä muutama vähemmän hyvä tyyppi, mitkä olivat hiukan ylimielisiä. Eli jos minua aletaan ohjeistamaan asioissa,mitkä minä hallitsen monenkymmenen työvuoden kokemuksella, eli opetetaan sorsaa uimaan, niin jokainen voi arvella, miten siinä lopulta käy. Nyt nämä sorsan opettajat ja itse jo sovitusta työstä kieltäytyjät jotka samalla nauttivat työnjohdon nuolemisella ja lipomislisää nauttivina vankkumatonta työnjohdon suosiota, ovat itse epätoivoisesti lähdössä kuka minnekin. Voi voi kun surettaa. 

Mutta ennen kuin poistuin kuvioista eli kuntolaakson vahvuudesta, laitoin sähköpostia muutamalle hyvinvoinnin edistämiskeskuksen virkamiehelle kaikesta menneestä. Miksikö, no siksi, että olisihan se jäänyt kovasti harmittamaan, jos en olisi saanut avatua näkemästäni ja kokemastani. Nyt on siis hyvä, eli harasoo.Tosin se suurin kliimaksi on vielä tulossa ja saahan nähdä, kenen naama sitten punottaa.

Urheilu eli sport ovat olleet vähissä, mutta nyt tilanne arvatenkin korjautuu, koska motivaatio on aina ollut ja tulee olemaan tapissaan ja varsinkin nyt kun on aikaa sitä arvatenkin tulen liikkumaan ylipaljon.Ja hei, ensi vuonna olisi hyvä sarja eli pojat 65vuotta, Joten jos ja kun tilanne koronan osalta alkaa tasaantumaan eli palataan uuteen normaaliin, niin ainakin SM duathlon ja maastot sekä maantiet kuuluvat kuvioihin ensi kesänä.

Terveydestä mikä aina aika ajoin muistuttaa haavoittuvuudestaan on nyt MILTEI ok. Kerran jo kerkesin vähän satuttaa itseäni pyörällä. Siis pyörä satutti minua. Yllättäen tullut lapsen väistötilanne pyörätiellä, ote lipesi jarrukahvoilta, siitä pam kylki ohjaustankoon ja nurin. Lopputulos vai lekuri ja minä sen tiedämme, mutta ei paha.Muuten terveyden suhteen on jokin asteinen suvantovaihe meneillää, eli ei kohise koski.

Jep. Mutta nyt opetellaan uudet kujeet, eli ajankäyttöopettelu on alkanut. Ei tule aika pitkäveteiseksi, koska tuo kalastus on ihan huippua. Sitä joutuu pähkäilemään kahden-kolmen harrastuksen vaiheilla mistä päivän aloittaa. Niin ja pitäähän sitä levätäkkin. Joten älkää olko pahoillaan minun puolesta,vaan pikemminkin hyvillään, sillä olen työni tehnyt. 

 

perjantai, 28. toukokuu 2021

Jaksaa jaksaa!.

Kaikki hyvä loppuu ajallaan on sanonta, mutta tämä sanonta ei välttämättä nyt pue tätä asiaa. Se on nyt nimittäin niin, että viimeisiä viedään, eli kaksi työvuoroa, siis 16 tuntia on työhistoriaa jäljellä. Lauantai ja sunnuntai ja se on nyt sitten siinä. Mutta kaikesta tästä ja kenties menneestä ja myös hiukan tulevasta laitan tänne ensiviikolla.Eli ollaan kuulolla, sillä se seuraava kirjoitus on sitä ihtiään.:)

sunnuntai, 2. toukokuu 2021

Karttulan Vappujuoksu.

Perinteinen Karttulan katujuoksu malli 2021 koronakeväästä huolimatta on voimissaan. Osanottajia 130 ei jätä epäilyksiä eikö kestojuoksuun ole kiinnostusta. Kolea mutta aurinkoinen sää oli ihan ok ja kaikki tykkäsivät. Avin ohjeistuksia noudattaen saatiin kisa vietyä läpi rutinoituneen järjestelykoneiston hallitessa tilanteen. Kisan tulokset on varmaan Team Ranen sportin sivuilla aikanaan. Pomppukengät eli monen eri merkin lanseeramia hiilikuitulevyllä terästettyjä juoksutossuja näkyi olevan hyvin monella käytössä.Osanottajien ikäskaala oli 6-90 vuoden välillä, mikä todistaa sen että juoksu on koko iän mittainen juttu, kun se niin ottaa :)Muutaman kuva alla.

 

IMG_20210501_115906.jpgIMG_20210501_121849.jpgIMG_20210501_125841.jpgIMG_20210501_130119.jpgIMG_20210501_130123.jpgIMG_20210501_130135.jpgIMG_20210501_130818.jpgIMG_20210501_131203.jpgIMG_20210501_131206.jpgIMG_20210501_131210.jpgIMG_20210501_131821.jpgIMG_20210501_132146.jpgIMG_20210501_132158.jpgIMG_20210501_132205.jpgIMG_20210501_132210.jpgIMG_20210501_133159.jpgIMG_20210501_133201.jpgIMG_20210501_135916.jpgIMG_20210501_140256.jpgIMG_20210501_140303.jpgIMG_20210501_140445.jpgIMG_20210501_140305.jpgIMG_20210501_140609.jpgIMG_20210501_140618.jpgIMG_20210501_140624.jpgIMG_20210501_140643.jpgIMG_20210501_141717.jpgIMG_20210501_142023.jpgIMG_20210501_142027.jpgIMG_20210501_142050.jpgIMG_20210501_142313.jpgIMG_20210501_142321.jpgIMG_20210501_142330.jpgIMG_20210501_143931.jpgIMG_20210501_143940.jpgIMG_20210501_143944.jpgIMG_20210501_143155.jpgIMG_20210501_141733.jpgIMG_20210501_142021.jpgIMG_20210501_141711.jpgIMG_20210501_135936.jpgIMG_20210501_135912.jpgIMG_20210501_132844.jpgIMG_20210501_132847.jpgIMG_20210501_131811.jpgIMG_20210501_130832.jpgIMG_20210501_130154.jpgIMG_20210501_125853.jpg

 

torstai, 15. huhtikuu 2021

Kohti kevättä.

Kevättä kestää vain neljännes vuotta ja niin edelleen. On siis aika ottaa rennommin ja sen aijon tehdä niin vapaa ajalla kuin eritoten töissä. 

Mennyt korona vuosi on ja jatkuu, eikä kukaan viisas tiedä miten ja milloinka se päättyy. Mutta yksi asia on varma, sillä nyt viedään viimeisiä, siis työelämän puolella. Nyt kun miettii kaikkea mennyttä, niin nykytilanteen vallitessa on hyvä heittäytyä pois työelämästä.

Laulun sanoja mukaillen, meitä koskaa ei kukaa saa erottaa, ikuinen tämä liittomme on on siis päättymässä. Tarkoitan tällä työsuhdetta tai paremminkin suhteita mitä elämän varrella olen kerennyt tekemään. Tasa arvosta lupasin hiukan puhua fasebuukissa ja tässäpä sitä. En siis puhu nainen/mies tasa arvosta vaan lähinnä siitä miten se ei kohtaa joskus työelämässä. 

Minun työhistoria eteni niin kuin se nyt meni, eli kohtalaisen hyvin, mutta kuitenkin oikeudenmukaisesti siihen saakka kunnes koitti vuosi 2019. Kaupungin palveluksessa ollessani jouduin lopulta huomaamaan, että yksiin ei käy onnen lahjat, vaikka kuinka oli yrittänyt tehdä työnsä hyvin ja kuvitellut olevansa hyvä työntekijä. Jouduin erinäköisten vaiheiden jälkeen mustalle listalle arvioidessanin todenmukaisesti muutamaa esimiestä suosimisesta ja itseäni kohtaa maalittamisesta, sekä ikäsyrjinnästä. Mutta niin kuin eräs työnjohtaja asian ilmaisi, niin olisihan sen asian voinut hoitaa työnantaja hiukan tyylikkäämminkin ja antaa loukkaavien moitteiden sijaan tunnustusta menneistä vuosista, sillä mitä hävittävää työnantajalla olisi siinä ollut.Tämä järjestelmän suurin ongelma on se, että ei osata myöntää ja korjata kenties henkilöön kohdistuvia virhearviota, vaan ollaan loppuun asti olevinaan asialinjoilla.

Mutta järjestelmää vastaa on turha pienen alkaa sotimaan koska mitalin väri on valmiiksi hopeinen. Varoitukset paukkui ja sillä hyvä. Paha sai palkkansa ja rauha maassa, vai onko sittenkään. Järjestelmä saa arvioida ja arvostella, sekä nolata ja loukata ilman oikeudenmukaisia ja päteviä perusteita. Mutta kysyttäessä oikeidenmukaisia arvioita ja perusteita ei niitä pystytä esittämään. Pitäisi olla vain lyötynä hiljaa kuin kusi sukassa ja olla esimiesten mieleen jatkossakin. 

Ei se niin tule menemään ainakaan minun kohdalla. Olen antanut selvästi ymmärtää muutamalle esimiehelle, että kun työrupeama kaupungin palveluksessa lakkaa, tullaan eräs päivä kaupungin valtasanomalehdestä lukemaan kyseistä aiheesta. Arvioijina toimivat sillä kertaa valtalehden lukijat ja veronmaksajat, joiden verorahoista nämä tietyt esimiestason henkilötkin palkkansa saavat.

Kevät etenee vinhaa vauhtia ja lumet sekä jäät järvistä sulaa. Pilkkikausi sai arvoisensa päätöksen 10.4 tuolla rasvangilla. Jäät alkoivat olla aika huonossa hapessa ja todella pehmeässä kunnossa, mutta uintireissulta vältyin. Nyt sitten odotellaan että avovesikausi veneestä käsin saadaan korkattua. Siihen ei tule menemään kovin pitkään, jos pitkäaikaisiin sääenneusteisiin on luottamista.

Olen viime kuukausina kuunnellut aika paljon äänikirjoja. Viimeisin oli aika mielenkiintoinen kirja. Musta lista oli kirjan nimi ja täytyy myöntää että ei tuo naapuri Venäjän pressa ole mikää puhtoinen poika. Päin vastoin, siellä itänaapurissa hallinnoi sellainen jehu, ettei mitään rajaa. Diktaattori runnoin pelotteella lakiasetuksen mikä mahdollistaa  hänen itsensä jatkaa hallitsijana hamaan tulevaisuuteen asti. Ja sehän tarkoittaa sitä, että suomi tulee jatkossakin elämään herran nuhteessa. Suomi, tuo uljas ja pelkäämätön maa joka aikoinaan, kun maa oli täynnä isänmaan tahtoisia oikeita miehiä, puolusti ja soti henkensä uhalla maan itsenäiseksi.

Viro on toista maata, koska siellä ei vapista. Vaikka Putin on rajanaapuri, niin siitä huolimatta Venäjän vastuksesta huolimatta se liittyi NATON jäsenmaaksi, eikä siitä tullut sen enemmän kahinoita tai Vladimirin uhoa. Hyvät ihmiset lukekaa tai vaikka kuunnelkaa Heidi Blaken kirja Tappolista, niin silmät saattavat monelle aueta siitä, minkälainen hirviö naapuria hallinnoi.

Urheilla voi ja saa. Tutkimuksien mukaan se todellakin on hyödyllistä terveyden ylläpitämisen kannalta. Harvoinhan siitä haittaa on, mutta ikävä on sanoa että yhä huonompaan ollaan menossa. Sähkö on vanha keksintö, mutta nyt alkaa olla vaikka minkälaisia härpäkkeitä, millä saadaan liikkuminen tehtyä helpoksi. Ja kaikki ihmisten kuntoominaisuuksien kustannuksella. Kohta kaikki menopelit ovat sähköavusteisia ja luomuliikunta on auttamattomasti out. Sitten oikein päättäjätasolla ihmetellään, mistä johtuu, kun ihmisten aeroobinen kuntotaso laskee. Vielä kun kehittäisivät jonkin sähköisen avustajan tuohon kaikista kovimpaan urheilumuotoon eli juoksuun. Minulle se sopisi nykyisin vallan hyvin, kun juoksu alkaa tuntua jatkuvasti siltä että "itkis ja n....s" yhtä aikaa, eli todella vaikea yhtälö.

Joo. Kesäkuun alusta alkaa jäädä aikaa vaikka mihinkä lajiin. Olen jakanut elämäni kolmeen vaiheeseen ja se kolmas vaihe alkaa piakkoin. Minkä verran sitä kestää, jää nähtäväksi.Mutta jos piirretään pitkä suora viiva eli aikajana syhtymästä kuolemaan, niin nyt mennään sitä viimeistä neljännestä valitettavasti. Mutta näistä ja muista sitten kesemmällä milloin mininulla alkaa jäädä aikaa päivittää tätä blokia hiukan enemmän.

Omat. Juoksua silloin milloin huvittaa, eli harvoin. Maastopyörää kevyesti 1.30-2.00h miltei joka päivä. Tavotteena, että jaksaisi ajaa sen 200km lenkin maantiepyörällä kesäkuun alussa.

lauantai, 20. helmikuu 2021

Mietteitä.

Suomi painii tulevaisuudessa suurten kysymysten ja sitä kautta suurten ongelmien kanssa. Korona tulee jättämään syvät arvet niin Suomen kuin koko maailman hyvinvointiin. Ei liene vaikeaa arvavat miten siinä käy kun nuoria ei kiinnosta tavan duunarin työ. Mietitään asia vaikka niin, että kun tulevaisuudessa ei työvoimaa löydy omasta takaa ja kortistot pullistelevat joka tapauksessa työttömistä työnhakijoista, tästä muodostuu ja on jo muodostunut mahdoton yhtälö. Koronan kurittamassa Suomessa on synkkä tulevaisuus. Väestö vanhenee ja eläköityy, samalla kotiperäinen työvoima vähenee. Mistä esimerkkinä vaikka se, että 80 luvulla rakennusala hoidettiin 80 prosenttisesti kotimaisesti ja loput ulkomaisella työvoimalla. Nyt on toisin päin. 70 % on ulkomaista työnvoimaa rakennuksilla ja loput 30% kotimaista.

Kulutushysteria. Ihmisiä orjentoidaan kuluttamaan, että talous saadaan pyörimään, mutta mitä teet kun loppuu työ ja alkaa yö. Ennen, silloin kun Suomea rakennettiin kotimaisella työvoimalla ihmiset myös säästivät siinä järkevän kulutuksen vanavedessä. Nyt tilanne on katastrofaalinen, kun on eletty kulutushysteriassa tyyliin kädestä suuhun, eikä mitään ole jäänyt säästöön. Korona ja siitä aiheutuva työttömyys ja siitä seuraava kurjuus kaiken maailman lieveilmiöineen hoitaa monet ennenaikaiseen hautaan. Samanlaiseen kuoppaan mihin härmäläinen valtiontalous. Kun edellisestä 90 luvun lamasta alettiin toipua, käynnistyi myös oravan pyörä uudestaan. Parhaassa iässä oleva työvoimanen sukupolvi alkoi kuluttaa. Synti ajatus, että nyt ollaan pitkässä nousussa, missä ei loppua näkynyt. Perustettiin perheitä, mentiin pankkiin, otettiin lainaa uutta hienoa asuntoa ja samaan syssyn tottakai huippumodermia autoa varten.Aika riensi ja kaikki meni kulutushysterian tuoman onnentunteen siivittämänä eikä muistettu sitä tärkeintä eli säästämistä. Mitä tästä kaikesta sitten seuraa tulevaisuudessa. Kuka tietää, miten tästä eteenpäin koronan tuoman epävarmuustekijöiden seurauksena. Pahoin pelkään että se ei ole vielä läheskään tässä, vaikka rokote tuokin jonkinlaista toivoa. Jos Espanjan tauti vei sen 2-3 vuotta kunnes tauti teki omaehtoisen harakirin, voi covid olla vielä enemmän aikaa vievä, koska maailma on ylikansoittunut ja suuret metropolit pitävät tautia yllä kuin itsestään.

Om Mani Padme Hum. Savolaisessa ilmaisjakelulehdessä aika ajoin eräs vapaa toimittaja tuo esille tuon "mantran" minkä tavoitteena on mitä ilmeisimmin lietsoa ihminen äiti Amma toivomaan valaistuksen tielle. Tämä tila jota sanotaan tai väitetään ihmisen onnellisuuden ja myötätunnon pysyväksi virstapylvääksi on monelle tavoittelemisen arvoinen. Tämän kaltainen valaistunut henkilö voi kokea vaikka oikeanlaista myötätuntoa.Hän joka on oivaltanut kaiken olevan yhtä ja samaa suurta tietoisuutta (Jumalaa). Omaa etua tavoitteleva bisnes ei tähän myötätuntoon kuulemma mahdu, hyväntekeväisyyttä ja toisten palvelemista sitäkin enemmän. Parastahan tässä olotilassa olisi se kuten Ammakin toimii, että kritiikki, kuten kaikki muukin moska otettaisiin vastaan rakkaudellisesti syleillen.

Empä ole moiseen olotilaa vielä päässyt, tai edes lähellekkään sitä. Enkä taida koskaa päästä valaistumaan ainakaan meditaatioiden ja mantrojen avulla. Kyllä se on tuo oman tekemisen ja siitä saadun mielihyvän tuoma olotila ainut valaistus, mitä kohta eläköityvä vanha kehäraakki kannattaa alkaa. Kun taas sitä toisenlaista valaistumista saa ihan ilman meditaatitota tai mantroja tuolta ulkona tapahtuvista viriliteeteitä hienossa auringonpaisteessa.Siellä se sielu saa auringonvalo valaistumista.

Ja toisaalta jos miettii miten sotiemme veteraanin, nuo uljaa ja rohkeat miehet, jotka oman henkensä uhalla puolustivat kotimaatamme rintamalla,olisivat miettineet tämänkaltaisesta filosoinnista. Monikohan meistäkään olisi tässä todistamassa nykymaailman korona menoa, jos sotaveteraanit olisivat alkaneet kesken sodan meditoimaan mantralla Om Mani Padme Hum, eli ottaneet itänaapurin sotaisat heimoveljet vastaan "rakkaudellisesti syleillen". Siinä olis käynyt pahimmillaan niin, että jokainen meistä vääntäisi tänäkin päivänä Venäjän kieltä Putinin hirmuvallan alla.:)

Väliin vääntää Venäjä, väliin Suomi tuolla hiihtoareenalla, siis kaatuillaa, tai kaadetaan. MM hiihdot ovat jo ovella ja mitä tullaan hiihtämään ja hyppelemään tyhjille katsomoille. Tulee aika latteat kisat, mutta TV katsojia se ei häiritse, koska sohvaperunana on kiva olla. Miesten hiihtelyt tulevat olemaan yksipuolista Venäjä Norja otatusta. Naisissa on sama tahti askelten Ruotsilla vahvistettuna. Härmäläisten mitalimatskut ovat Iivon 50km perinteisen ja viestin varassa. Naisissa ei mitään mahdollisuuksia nippa nappa 6 joukkoon millään matkalla.Niin se on, karu on tarina.

Mutta valoa putkenpäässä on nähtävissä miesten hiihtoon, kun vuokatin nuorten MM hiihdoista tuli useampi mitali.Mutta aika näyttää tuleeko näistä Moilasista sun muista nuorten MM mitalisteista sitten kansanvälisen tason yleisensarjojen menijöitä. Nuorten naisten puolelta ei ainakaan olla onnistuttu toivotulla tavalla. Monta lupaavaa kykyä ei ole lunastanut heihin kohdistuneita odotuksia kovemman vauhdin suhteen, vaan on jääty ikäänkuin polkemaan paikalleen.

Korona siis tuli ja influenssa hävisi liki olemattomiin. Mitä tästä opimme tai paremminkin mitä tästä kannattaisi oppia. Kiistattoman tutkimuksen mukaan influessa ja tavan flunssatkin on hävinnet liki olemattomiin kiitos käsidesin kasvomaskien ja turvavälien.Arvatkaapa jos tälläistä hygieniatasoa oltaisiin näillä menetelmillä toimittu menneinä vuosina tai vuosikymmeninä. Mikä olis esimerkiksi se rahasumma, mikä oltaisiin säästetty tässä yhteiskunnassa, vaikka sairauspoissaolokustannuksissa turhaan hankittujen röhien takia. Ja entäs ne tuhannet ja tuhannet antibioottikuurit joita on syötetty kyseisten tautien takia.On siinä moni poika ja tyttö,miehistä tai naisista nyt puhumattakaan heikentänyt omaa luonnollista immuunisuojaansa ja suoliston hyvää bakteerikantaansa hoitamalla influenssaansa antibiooteilla.

Tule apuun vanja, no ei sentään. Supertietokoneet ovat nykyään niitä koneita, millä suuria ongelmia on ratkottu. Tulevaisuudessa on kuitenkin luvassa paljon parempaa mihin eivät yllä edes kaikki maailman supertitokoneet yhdessä. Kvanttitietokone, mitä Suomessa on kehitelty, tulee mullistamaan ja ratkomaan koko tulevaisuuden ongelmat jos hyvin käy. Monta muttaa on vielä edessä, koska projetkti on pahasti kesken, mutta sisukas Suomi ei anna periksi tutkimustyössä, ei yhtään enemmän periksi kun itänaapurin vanjalle aikoinaan tuolla itärajalla. Lääke kuten moni muukin ala tulee hyötymään merkittävästi tästä ihmekoneesta. Esimerkiksi lääkkeiden kehitystyö ottaa superharppuksen, kun alkeishiukkastasolta lähtien voidaan ratkoa ja kehittää huippunopeasti täsmälääkkeitä ihmisten tarpeisiin. Kvanttitietokone ratkoo siis tämäntason ongelmia ja ihmiskunta kiittää. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten elinajanikä nousee ja samalla myös eläköitymisikä, koska ihmiset ovat pitempää terveitä niin psyykkisen kuin fyysisen toimitakyvyn suhteen. Onka tämänkaltainen fiktio sitten pelkkää huuhaata, sen aika näyttää.

Joo. Omat on omat, hampaatkin. Eipä ole tullut kovin kummoisia asioita tehtyä ainakaan sportin suhteen. Ja pakkaskausi on torpeedoinut pilkkihommatkin. Oon kyllä käynyt, mutta ahven kuten muutaman työkaverikin on laittanut turpansa kiinni, eli ei kuulu eikä näy. Ostin aamukamman missä jo piikit riittää, eli aamuja on todella vähän. Olen miettinyt asiaa ja huokaissut helpotuksesta, että taidan sittenkin selvitä kunnilla tämän oman työelämä velvoitteen. Muista sen ajan jolloin menin 18 vuotiaana heti varusmiespalveluksen jälkeen töihin Insinööritoimisto Savon Suunnitteluun, maastomittaus ja pohjatukkimuspuolelle. Siellä vierähtikin aika pitkä pätkä elämää. Se työ oli fyysisesti erittäin rankkaa, mutta niin oli kuntokin. Tämän päivän työ, mistä heittäydyn suurella ilolla pois ei ole rankkaa, vaan se enemminkin sellaista lepäilyä ja odottelua, mutta niin on kuntokin:)

Tämän ajanjakson väliin on kerennyt tapahtua ja tullut tehtyä vaikka mitä, niin hyvässä kuin pahassakin. No meillä jokaisella on siis se pimeä puolikin, mutta niistä ei kovin moni halua vapaaehtoisesti avautua, siispä en minäkää. Mitä niistä tai näistä, kevättä ja kesää kohden mennään niin että raikaa ja ainakin ahven alkaa jossain vaiheessa aktivoitumaan, työkavereista en niin sitten ole lähellekkään niin varma, aivan sama. 

ps. minut haastoi loppukesästä eräs erittäin kovakuntoinen naisihminen nousukisaan. Kumpi nouseen nopeammin tietyn tuhatmetrimäärän mäkeä. Tulee mielenkiintoista. MoiMoiI!!!!