maanantai, 15. lokakuu 2018

Onhan touhua ja HAWAJIA

Kyllä toisiaan nuo viikot vilistää yhtä nopiaan, kuin meikä jalat aikonaan. Mutta miksi viikot eivät voisi mennä nyt yhtä hitaasti kuin meikä jalat

nykyjään. Miettikää, kohta pari kuukautta Jouluun, että silleen ja minä kun olen niin Jouluihminen:(.

Kyllä jos Suomessa osataan, niin Jenkkityliin homma hoidetaan paljon isompien linjojen mukaan. Kysehän on tietenkin tästä tämän päivän suurimmasta trendistä, eli Me Too kampanjan nimissä ja sen alla vellovista paljastuksista.

Isossa maailmassa niistä paljastuksista saa todella näyttäviä, kun suorat TV katsojaluvut hipovat jo samalla tasolla, kuin esim. jonkun suuren urheilutapahtuman katsojaluvut. Nyt oli käsittelu vuorossa korkeimman oikeuden paikkaa havittelevan  Brett Kavanaugh’n nimityksestä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomariksi.

Kupletin juonena oli professori Christine Blasey Fordin ulostulo nuoruuden traumoista, mitkä ovat heränneet henkiin pitkä, liki 40 hiljaiselovuoden jälkeen. Nuoruus ajan opiskelut samassa oppilaitoksessa Brettin kanssa ja siellä vietettyjen hilpeitten juhlien jälkimainigeissa on kuulemma ollut seksuaalista ahdistelua.

No nyt täytyy todeta Kimi Räikkösmäiseen tapaan, että voi vittu, mitä säätämistä. Rohkea veto oli Christineltä väittää, että oppilasjuhlien huumassa hänet on yrittänyt raiskata, tuo Brettin pirulainen. Muutama isooo kysymysmerkki väitteensä paikkansapitävyyteen voi esittää. Ensimmäinen on se, että miksikö vasta nyt liki 40 vuoden jälkeen aletaan ilman vailla minkäänlaista pitävää todistusta muka tapahtuneesta esittämään. Sana sanaa vasta ei riitä ja jos on jotain aikoinaa tapahtunut, miksi ei silloin olla asiasta raportoitu, siis missä on dokumentit siitä tapahtumassa. Nuoren opiskelijan ajat ovat kaikkien muistissa ja se että juhlissa on ollut ja tulee olemaan jatkossakin tietynlaista ahdistelua ja ehdottelua pienessä nousuhumalassa. Samanlaista toimintaahan on ollut Suomalaisissa eduskunnissakin kautta aikain, tai ainakin niin nyky lehdet ja media antaa ymmärtää. Kyllä se on nuoren virilien normaalia käytöstä tietyssä tilassa ei muuta. Eihän murhastakaan voida tuomita ilman PITÄVÄÄ näyttöä, joten liene sama asia mahdollisen raiskauksen suhteen.

Tämä Christine on oikein professuuri tasoa, eli jollain tapaa yläluokkaan kuuluvaa henkilö, joka nyt aikoo tavalla tai toisella päästä suurien julkkisten joukkoon. Ja mitenkäpä sitä voisi jenkeissä paremmin julkisuutta saada, kuin alkaa muistelemaa 40 vuotta sitten muka tapahtuneita asioita, tosin ilman minkäänlaista pitävää todistetta. Ei kukaan "ei julkkis" henkilö ala käymään oikeustaistelua jotain toista"ei julkkis" henkilöä vastaan tuommoisilla väittämillä, koska silloin voi kuka tahansa, syyttää ketä tahansa, mistä tahansa ja vielä 40 vuoden viiveellä.

Mutta nyt oli kyseessä korkeimman oikeuden tuomarin paikkaa havitteleva henkilö ja se on oiva kohde haastaa ja samalla saada julkisuutta, mitä silmännurkat kosteina tihruuttava proffesörskä nyt haki ja hyvin on onnistunutkin. Toinen pointti lienee poliittinen, sillä demokraatit vastaan rebuplikaanit taistelevat kynsin hampain noista 5 korkeimman oikeuden tuomarin paikasta ja kaikki keinot otetaan käyttöön, kun aletaan mustamaalaamaan jotakin paikalle tyrkyllä olevaa henkilöä. Ja onko sitten niin, että nyt oli huudettu apuun mustamaalaamis talkoisiin entinen nuoruus ajan heila, mikä kyllä kerää suuret sympatiat USA mantereella, kun silmäripsi väri alkaa kuulemispöntössä valumaan pitkin jo ahavoituneita poskia.

Ja heti on jenkkien kadut täynnä me too myötäeläjiä, suurine banderolleineen huutamassa tyyliin Brett munista hirteen. Siis ilman mitään todellista ja pitävää näyttöä mistään, niin että voi hyvää päivää. Ei vetäneet Bretiä munista hirteen, vaan tie korkeimman oikeuden himoitulle vakanssille kävi toteen.

Pysytään suuressa maailmassa. Maailmalla on urheiltu ja joka ainut päivä tulee tuutin täydelta taas NHL kuulumisia tai lähinnä sitä miten hyvin Ahot, Laineet ym. Suomalaiset änärin pelaajat laittavat maalit tötterölle, tai jotain sinne suunnalle. Tätä lystiä sitten seuraa tuonne kevääseen saakka. Ei hyvä.

No on siellä kyllä urheiltu ihan oikeestikkin. Tri lajin raadollisuus numero uno tahkottiin tuttuun tyyliin tuolla Hawajin Konan kylässä. Tämän kertaiset olosuhteet olivat olleet inhimilliset eli hyvät ja miesten sarjan Saksalainen voittaja oli intoutunut oikein kunnolla. Ensimmäisen kerran mentiin kyseisellä reitillä alle 8 tunnin maagisen rajan. Samainen Patrick Lange uusi siis viime vuotisen voittonsa. Naisten Daniela Ryf teki myös todella kovan suorituksen. Neljäs peräkkäinen voitto kyseisellä MM tatamilla irtosi alle 8 ja puolen tunnin ajalla. Häkellyttävän kova aika, kun ottaa huomioon, että sillä ei hävitty miesten sarjan kärkeen kuin puoli tuntia. Kaisa Sali ei onnistunut omasta mielestään toivotulla tavalla ja sijoitus oli 7 tuossa kivikovassa naisten koitoksessa. Kun on laittanut koko elämänsä urheilulle ja realisoinut koko omaisuuden palvelemaan tri harrastusta ammattimaisesti, voi 37 vuotias ammattilainen miettiä pitkään asian mielekkyyttä jatkoa ajatellen. Tosin kyllä Crissie Wellingtonkin aikoinaan teki aika hurjaa jälkeä jo hiukan varttuneemmassakin ikäluokassa.Muut Suomalaiset tämän vuoden Hawajin kävijät onnistuivat kuntotasoonsa ja työnteon ohella tehtyyn harjoittelunsa nähden optimaalisesti, eli hyvin.Tosin Hurulan Mattin jalat taisivat räjähtää kisan juoksuosiossa aika pahasti, näin veikkaan.

Ikäluokat, joita Tri lajissa lajin suosion kannalta on monta ja juuri siksi se on suosittu, aiheuttaa joskus keskustelua siitä, että onko se oikein. Siis urheilullisesti oikein. Ei kestävyysjuoksussa tai murtomaa hiihdossa ole tuomoista käytäntöä, että kakskymppisistä eteenpäin viiden vuoden välein on aina uusi sarja, ihan vääristynyt käytäntö minun mielestä. Oikea käytäntö olisi, että nuorten sarjojen jälkeen on yleinen sarja ja vasta 35v olisi seuraava ikäluokka, eli master. Näin saataisiin oikea ja helposti ymmärrettävä käsitys tasoeroista tuossa yleisen sarjassa.Mutta hei, Kaisahan taisi olla Maailman mestari Hawajin N 35 vuotisissa, tai oliko sitten hänen edellään joku toinen master sarjalainen, en tiedä.

Omat. No joopa joo. Hölkkä höntsäilyä, maastopyöräkampeilua, painoliivisauvakävelyä ja kalastusta, IHAN OIKEESTI :IMG_20180907_073212.jpg

 

 

 

 

perjantai, 28. syyskuu 2018

Kaksi vuotta sitten.

Pari vuotta taaksepäin julkaisin jutun "Vuodet kierii" näillä sivuilla, jossa mainitsin myös erään vanhan liiton hiihtomiehen, joka oli todella lahjakas ja kova lajissaan. Sain kuulla toissa viikolla hänen läheiseltään, että nyt on legenda hiihtomies siirtynyt täältä ikuisuuteen, eli autuaimmille hiihtomaille. Kyseessä on Reino Mönkkönen, joka oli aikansa lahjakkaimpia hiihtäjiä, jonka suksen loittonevia kantapäitä joutui myös Kurikan jätti Juha Mieto ihailemaan.

Nämä maineteot, eli kaksi nuorten suomen mestaruutta olivat hienoja sulkija Reinon hiihtopäähineeseen, eikä se kolmaskaan mestaruus ollut kaukana, mutta epäonni pilasi triplan syntymisen. Minulla oli aikonus tehdä Reinosta plokijuttu, koska Lippumäen uimahallin vakiokäviänä meillä oli aikaan turista ja muistella sitä hienoa puusuksi aikaa, sekä sitä, että meillä oli aika paljon ihmiä ja kokemuksia siltä ajalta. Ei kerennyt Reino montaa vuotta olla eläkkeellä, kun viikatemies kävi kylässä ja niin jäi sen jutunkin tekeminen.

Muista lämmöllä Reinoa ja vaikka kaikennäköiset onnettomuudet koettelivat hiihtomiestä elämän polulla ei positiivinen asenne hävinnyt koskaan.

Jos joku haluaa nähdä minkä näköinen mies oli kyseessä, kannattaa katsoa kotimainen elokuva Siunattu hulluus. Siinä on kohtaus, missä " hullut " tulevat traktorilla Kuopion Toivalassa Uuhimäkeä alas ja vastaa tulee ei elokuvan käsikirjoitukseen kuuluva henkilö rullasuksilla ylöspäin. No Reinohan se siinä on hiukan pitemmällä hiihtolenkillä hiomassa kuntoaan kohden talven koitoksia. Eläköön Reino Mönkkönen, olit kova jannu ja hieno ihminen.

sunnuntai, 23. syyskuu 2018

Maakuntaviesti juoksu

Syksyn selvä merkki eli maakuntaviestijuoksu mallia 2018 juostiin Karttulan tutuissa maisemissa. Vaikka ilmatieteen laitokset ja forecan sääennusteet lupasivat vähemmän mairittelevia juoksukelejä a la maurimyrskyn kera, kovine vesisateineen, voitiin kaikkien mukanaolleiden kera huokaista helpotuksesta, että jälleen kerran sääennusteet eivät pitäneet paikkaansa, ONNEKSI.

Kelihän oli mitä mainioin ulkoliikunta tapahtumalle ja suurinpiirtein kaikki selvisivät kuivin jaloin päivästä, varsinkin minä jolla oli kumikengät unohtunut jalkaan edelliseltä kalareissulta:)

No niin, siis juoksut olivat onnistuneet ja tyytyväisiä ilmeitä oli enemmän kuin nyrpeitä. Osapuilleen 80 eri joukkuetta oli tullut nauttimaan kuulaasta syksypäivästä numerolappu rinnassa menosta ja toinen mokoma tukijoukko, sekä yleisötukijoukkueineen.

Oliko sitten niin, että koko kansan idoli Iivo Niskanen, joka tuli erikseen houkuttelematta paikalle vahvistamaan oman joukkueensa PHS rivejä oli se suuri vetonaula, mikä lisäsi yleisönkin mielenkiintoa tämänvuotista juoksua kohtaan.

Ensin juoksivat perhe ja kaveriporukat 3x1km viestin, missä myös allekirjoittanut joutui hengästymään omassa joukkueessa. Ei kerennyt onneksi paita kastua, mutta pirun vaikeaa se on yrittää samalla puhua mikrofoniin siinä juoksun tiimellyksessä. Ja erityisen vaikealta se tuntuu lähteä kylmiltää tuommoiselle selkeälle alimatkalle, ilman kunnon veryttelyjä. Mutta kun huumorilla asian ottaa, niin hyvä niin.

Sitten juoksivat P12v oman viestinsä ja ilahduttavan monta joukkuetta (10) starttasikin matkaan. Sitten oli saman kaliberin tyttöjen vuoro ja sieltäkin löytyi kymmenkunta joukkuetta lähtöviivalle, hyvä.

Ja sitten P 16 ja M Veteraanit, heti perään T 16 ja N veteranit oman lähtönään.

Kunnes oli sitten päälähdön aika mihin starttasi saman aikaan yleinen M ja N, sekä Suomisarja. Osuuksia oli joka joukkueella 5 ja osuudet vaihtelivat 1,3km -3,9km välillä. No ainakin meikäläinen selostustehtävissä meni jo välillä kierroksissa sekaisin, mutta onneksi ykkös selostaja Jääskeläisen Joni oli koko kisan ajan hermolla ja korjaili meikäläisen mokia, joita muutama tulikin.

Kisassa mentiin alusta pitäen kovaa, eikä kahdella ensimäisellä osuudella 1,3 ja 2,6km saatu suuri eroja miesten viestissä aikaiseksi. Naisten viesti kyllä alkoi kääntyä jo tässä vaiheessa Kuopion Reippaalle. Kunnes tuli miehillä sen pisimmän osuuden vuoro. PHS Iivo alkoi latomaan kovalla sykkeellä ja vaikka Team Aikuisopiston Samu Mikkonen pääsi omalle osuudelleen muutama kymmenen metriä Iivon jälkeen matkaa ei Samu päässytkään sen lähemmäksi koko kisan aikana Niskasta. Päinvastoin, sitä rakoa tuli hiukan lisää loppua kohden. Iivo lähetti sitten matkaan (2,6km) huippusuunistaja Hannu Airilan ja juoksu ratkesi lopullisesti Puijon peipposille. Ankkuri osuus (1,3km)oli PHS Juuso Heiskaselle pelkkä muodollisuus, sillä sen verran pitkän etumatkan Airila hoiteli omalla juoksuosuudellaan.Suomi sarjan Team Aikuisopiston ankkurilla  Matti Röppäsellä oli myös vain velvollisuus juosta oma osuus,sillä kilpasarjan Siilinjärven 1 joukkue oli selkeästi takana. Positivistä tässä päälähdössä oli myös hiihtäjien erittäin hyvä juoksukunto, mikä on aika välttämätönä jos hiihtäjänä haluaa kehittyä.

Yhteenvetona voisin todeta että kisat olivat onnistuneet niin järjestelyjen, säätilan, osanottajien määrän, sekä eritoten yleisön kannustuksen suhteen. Oli mukavaa kuulla reitin varrella liki hurmosmaista kannustusta, niin nuorten kuin kaikkien muidenkin sarjalasten ollessa matkassa. Ja varsinkin kun Iivo oli matkassa,oli hyvin moni nuori aika täpinöissään, kun näkivät idolinsa mahtavaa juoksukuntoa. Sekä tietenkin Iivon nimmarit tekivät hyvin kauppansa ennen kisa ja varsinkin sen jälkeen. Niin ja pitihän minunkin saada oma ikuistus, siis mikki selän taa ja potreittiin.

 

 

 

iivo.jpg

 

 

keskiviikko, 19. syyskuu 2018

Kuulutus.

Vielä kerkeää mukaan Maakuntaviestijuoksuun. Vaikka virallinen ilmoittautumisaika on ummessa, otetaan ilmittautumisia vastaa vielä perjantai iltaan saakka.

Siis siitä vaan kokoamaan joukkueita Karttulaan, lauantaina juostavaan viestijuoksuun, missä sarjoja on joka lähtöön. Kuulemma PHS on ilmoittanut peräti 10 eri joukkuetta ja perinteiset yläsavon joukkueet myöskin ovat kiitettävällä tavalla tyylilleen uskollisina mukana monella joukkueellä.  Viisi osuutta käsittävä SUOMI sarja, sekä samaan aikaan starttaava kilpasarjat on  muotoutumassa kovatasoiseksi otatukseksi ainakin jos on uskomista muutamasta joukkueesta, missä on nimimiehiä niin juoksun,suunnistuksen, kuin hiihtäjien suhteen. Mutta kisan podium paikkoja ei olla jaettu vielä, vaan sitten kun juoksu on juostu, joten kaikilla on mahdollisuus. Kaverisarjaan on ilmoittautunut eniten, eli 15 joukkuetta tähän mennessä ja mukaan mahtuu vielä, joten nyt lisää vaan ilmoittatumisia Arto Sikaselle. Osanottajien nimet tulevat julki vasta lauantai aamuna, koska näin on minua ohjeistettu. Mutta Niskasen Iivoa on ainakin juoksemassa ja mainostamiseen olen saanut luvan. Joten Olympia/MM voittajan juoksukuntoa kannattaa tulla seuraamaan ja nimikirjoituksia metsästämään. Niin ja onhan siellä sitten eräs toinenkin maajoukkue edustaja,mutta nyt en puhu hiihtäjästä.

Tehdään tämän vuotisesta juoksusta hyvä tapahtuma ja otetaan kaikki ilo irti. Nähdään siis tulevana Lauantaina Karttulassa isolla porukalla.

Eliud Kipchoge teki kovan 42km ja risat pyrähdyksen Berlinissä. Kyse on siis uudesta maratonin maailman ennätyksestä, mikä kirjataan virallisiin kirjoihin lukemin 2.01.39h. Paljon puhetta herättävä maaginen 2h alitus maralla on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Niken ihmekengistä siihen ei ole apuja koska niillä juoksee muutkin huiput, mutta suuri kilpajuoksu siitä tulee, kuka kerkeää ensimmäisenä tuon ajan rikkomaan. Veikkaan, että tulevien 2-4 vuoden aikana tullaan näkemään uskomaton määrä käryjä, koska houkutus on liian suuri ylätasankojen miehille käyttää kaikkia mahdollisia vippaskonsteja, siis lähinnä lääketieteen puolelta niin, että happi riittää, mutta ei hapota. Rajan rikkoutuessa bonukset ovat niin valtavat, että heikompaa hirvittää. Mutta sanonta sääli on sairautta ja pelko veren heikkoutta hoidetaan laboratorion puolella kuntoon niin, että rajat paukkuu.

Omat eilen maastopyörää 2h ja tänään 1,15 h juoksua, sisältäen sen tutun 5km vk juoksun

maanantai, 10. syyskuu 2018

Maakuntaa.

Mitä tänään syötäisiin, no kalaa on tullut syötyä monella eritapaan valmistettuna. Ja kun kerta kalan ravintoarvot on tunnetusti todettu hyviksi, niin kyllä sitä sisävesien viljaa kannattaa pari kertaa viikossa lautaselle asetella.

Viime kirjoituksessa mainitsin tulevasta maakuntaviestijuoksusta muutaman sanasen ja juuri saamani tiedon mukaan on varmistunut,että juoksussa nähdään mukana tositoimissa 50km Olympia ja 15km MM kultamitalisti IIvo Niskanen. Ensi ja tulevien talvien kovaakin kovempi murtomaahiihdon seura PHS on koonnut timantin kovan joukkueen, joka tulee talvella viemään niin parisprintin kuin vietihiihdon miesten kirkkaimmat mitalit Puijon maisemiin. Ja henkilökohtaisilla matkoilla on sama tahti, sillä Perttu Hyvärinen toimii hyvänä adjutanttina Iivolle mitalimetsästyksessä. Sekä kun vielä sieltä löytyy pari muuta uutta kovaa tulokasta Herolan kaveriksi, voi PHS:ää tituleerata tulevan talven kingiseuraksi.

Maakuntaviestijuoksussa nähdään siis villiä meininkiä. Mutta tärkein sanoma tässäkin tapauksessa on se, että noin kovatasoisetkin urheilijat ovat päättäneet tulla Kartulaan ja näyttävät samalla esimerkkiä nuorille siitä, mitä urheilu ja yhteenkuuluvaisuuden tunne on ja sitä, että se ei tunne taso eikä ikärajoja. Niin,asiasta toiseen, olis yhden miehen/naisen  vaje meidä kolmihenkiseen kaveriporukkaa tuonne Karttulan juoksuun. Siis toisen osuuden viestinviejään haetaan, missä Joni aloittaa ja allekirjoittanut lopettaa ei kapula, vaan mikrofoni kourassa. Lupaan ilmaisen osanoton ja munkkisufeet juoksun jälkeen, tai oikeastaan Artsi voi ne tarjota.. Ja kisa avaushan suoritetaan sillä tutulla traditiolla, eli maamme laululla.

Omalla kohdalla molemmat rajat ovat jo löytyneet, niin tason kuin ikähaarukan suhteen. Molemmat ominaisuudet ovat niinsanotusti ehtoo puolella, eikä paluuta ole kuin tulevaisuuteen, mitä toivon mukaan kuitenkin kestää vielä tovin. Lorvimaan ja odottelemaan ei ole tarkoitus jäädä, vaikka välillä tuntuu, että näin työelämässä ollessa päivät toistavat itseään.Onneksi on kuitenkin tuo henkireikä, eli kalastus, mikä vie vapaa-ajasta suuren osan. Ja tätyykin ihmetellen todeta, mitenkä sitä on missannut vuosien saatossa paljon aikaa jonniin joutavaan, ilman suurempaa innostusta mihinkään. En laske tähän urheiluharrastusta, koska se on antanut minulle todella paljon menneinä vuosikymmeninä.

Ja on se vieläkin henkireikä, tosin kuntoilumielessä. Lauantaina 1,15h sisältäen 5km reippaampaa juoksua. Sunnuntaina maastopyörä 2h ja tänään 1,10 kevyttä hölkkää